Rosita Luu -nimi on hieman kaksijakoinen ja vaikeasti selitettävä mutta helposti ymmärrettävä käsite. Se on ehkä ensisijaisesti laulaja-lauluntekijä Merita Bergin taiteilijanimi. Toiseksi se on keikkailevan ja musiikkia julkaisevan yhtyeen otsikko.
Rosita, tai Merita on kokoonpanon ainoa pysyvä jäsen ja kulmakivi muiden soittajien vaihtuessa rinnalla aina toisinaan, mutta silti ei voi suoranaisesti puhua sooloartistista. Taustabändillä – oli siinä milloin ketäkin – on Bergin mukaan suuri rooli paitsi musiikinteossa myös livesoitossa.
”Aika kimpassa tätä hommaa tehdään. Kyllä mä tarvitsen ympärilleni soittajat, jotta biisit herää eloon.”
”Tulen varmasti tekemään musiikkia tällä Rosita Luu -nimellä vielä monien muidenkin tyyppien kuin nykyisen bändini kanssa.”
Asetelma on siis hieman samanlainen kuin vaikkapa Alice Cooperilla tai J. Karjalaisella. Berg itse puhuu Rosita Luusta yhtyeenä, joka on kasvanut nykyiseen malliinsa levyjä työstäessä. Koko porukka ei tosin ole mukana kappaleita tehdessä. Biisit syntyvät enimmäkseen yhdessä työparin, joko yhtyeessä soittavan Tuukka Tervon tai niin sanotusti ulkojäsen Antti Hermajan kanssa. Bergin kanssa myös Hullu Ruusu -yhtyettä vuosina 2017-2019 luotsannut Hermaja ei ole mukana livekokoonpanossa, vaan toimii bändissä tavallaan taustahenkilönä.
”Sovitamme biisit yleensä ihan hyvin jalostetuiksi demoiksi, ja esittelemme ideat koko yhtyeelle. Ei ne synny koskaan sillä tavalla, että meitä olisi viisi siellä treeniksellä samanaikaisesti tekemässä.”
”Biisit löytää tietysti ennen äänitystä treenien kautta aina runsaamman ja paremman muodon, sillä bändi soittaa niin hyvin.”
Sanoitukset puolestaan syntyvät joko yksin Bergin kynästä tai yhdessä Hermajan kanssa.
”Suurimmalta osin vastaan yksin sanoituksista, mutta kirjoitan yhä toisinaan mieluusti Hermajan kanssa. Se on jonkinlainen mukava jäänne Hullu Ruusun ajoilta.”
Vaikka kappaleet kuulostavat pääosin iloisilta ja meneviltä, niissä käsitellään ajoittain rankkojakin aiheita. Berg painottaa, ettei biiseissä ole suoranaista omakohtaisuutta.
”Olen kiinnostunut tulkitsemaan maailmaa eri hahmojen ja äänien kautta. Kun painan paperille yhdenkin lauseen, se muuttuu heti fiktioksi, vaikka siinä olisikin jotain omaa takana.”
Perjantaina 18. helmikuuta ilmestynyt Maaginen elävä on Rosita Luun kolmas albumi. Edeltäjänsä SOS (2018) ja Samettisuu (2020) ovat olleet hyvin pidettyjä niin fanien kuin kriitikoiden keskuudessa, eikä uusi levy tee poikkeusta tähän linjaan.
”Yksi erityisen nasta kommentti oli sellainen, että tässä levyssä ja sen teksteissä on jotenkin enemmän hampaita kuin aiemmissa. Mustakin tuntuu, että tämä albumi on jollain tavalla aiempia terävämpi.”
Jos mietitään, millaista kehitystä albumilla on havaittavissa kahteen aiempaan nähden, Berg mainitsee tietynlaisen havaittavan rentouden ja rohkeuden, mikä on tässä vaiheessa tervetullut asia.
”Bändin soitto on tosi svengaavaa, ja olen tulkinnut kappaleita hieman erityyppisillä klangeilla, joita kuulen mielessäni.”
Albumilla tuntuisi olevan useita sellaisia kappaleita, jotka jäävät mieleen jopa ensisoitolla. Laulaja-lauluntekijän mielestä tällaisen biisin tekeminen vaatii tuuria, mutta on myös hieno saavutus.
”Se on suuri bonus, joka tulee tavallaan luonnostaan. Rakastan melodisia kappaleita, ja olen kasvanut vähän sen tyyppisen musiikin parissa, joten tällaisten biisien tekeminen on ehkä vähän selkärangassa.”
Bergin omat suosikit ovat niitä b-puolen ”ei-niin-ilmeisiä, ehkä vähän sisäänpäinkääntyneitä biisejä joissa on melankolinen pohjavire”. Kokonaiskuvassa artisti kuvailee Rosita Luun musiikkia emotionaaliseksi poprockiksi, joka on kirjoitettu tiiviiseen muotoon.
”Se on liukuvaa ja poukkoilevaa kuten itsekin olen. Se on identiteetiltään jotenkin häilyväistä eikä se ehkä istu mihinkään poteroon.”
Eikä mihinkään tiettyyn genreen, sillä albumeilla ja jopa yksittäisten biisien aikana voi kuulla vaikutteita lukuisista eri musiikkityyleistä. Berg toteaa, että tällainen kameleonttimaisuus on syntynyt uteliaisuudesta ja rakkaudesta lajia eli musiikkia kohtaan.
”En ole itsekään sellainen, että tekisin ainoastaan yhtä asiaa. Tavallaan kaikki kiinnostaa, ja se, millaista kamaa tulee, riippuu pitkälti fiiliksestä ja siitä, mistä päin sattuu tuulemaan. Seuraavana päivänä se voi olla jotain ihan muuta.”
Mitään tiettyjä vaikutteita, esikuvia tai inspiraation lähteitä Berg ei osaa nimetä.
”Olen monesti miettinyt tätä, mutta mulla ei tavallaan edes ole mitään tai ketään tiettyjä artisteja. Maku ja mieltymykseni ulottuvat todella laajalle.”
”Välillä olen kyllä miettinyt, onko kuulijoille hämmentävää, että biisit saattavat poukkoilla ja leikitellä jopa eri genreillä. Vaikka ei siellä nyt mitään sen kaltaisia hyppäyksiä ole, että tehtäisiin jotain black metalia ja seuraavana päivänä hiphopia!”
Berg on aiemmin kertonut Maaginen elävä -nimibiisin olevan ”tärkein, ikioma kruununjalokivi Rosita Luun tuotannossa”. Tätä haastattelua tehdessä mieli on ehtinyt jo ehkä muuttua.
”Onhan se sellainen aarre ja tosi rakas, mutta tässä on tavallaan se ilmiö, että rakastaja ehtii vaihtua vähän väliä”, Berg nauraa.
”Biisi kertoo tiivistetysti rahanpesusta ja rakkaudesta, mikä on mun mielestä hyvin kiinnostava aihe.”
Normaali-kappaleen sanoitusten lähtökohtana oli puolestaan vioittunut minäkuva, jonka kanssa Berg kertoo kamppailleensa aina lapsuudesta näihin päiviin asti. Artistin mielestä on hienoa, jos joku kuulija voi samaistua tällaisiin vaikeisiin aiheisiin, mutta vertaistuen antaminen ei ole se, mitä kappaleilla lähtökohtaisesti tavoitellaan.
”Sellainen palaute on tietenkin tosi arvokasta, jos joku kertoo, että jokin biisi on koskettanut, tai että hän käy läpi samoja kipupisteitä. En yritä kirjoittaa mitenkään mahdollisimman samaistuttavia kappaleita, mutta tällaisten biisien kohdalla jotenkin konkretisoituu aina, etten ole yksin näiden asioiden kanssa”.
Kuva: Venla Shalin
Samettisuu-albumi koppasi ehdokkuuden paitsi Indie Awardsissa myös Emma-gaalassa Kriitikoiden valinta -kategoriassa. Vuonna 2021 Rosita Luu solmi levytyssopimuksen Playgroundille, samaan talliin esimerkiksi The Rasmuksen ja Steve ’n’ Seagullsin kanssa, ja artisti valittiin YleX:n Läpimurto-listaukseen. Muitakin meriittejä on kertynyt, mutta Bergin mielestä sellaisen ei pidä antaa vaikuttaa liikaa.
”Totta kai se on imartelevaa, eikä sovi kieltää, etteikö sellaisesta olisi apua. Sillä, että musiikkimediat ja kriitikot noteeraavat ja puhuvat positiivisesti, on jonkinlainen merkitys uran kehittymisen kannalta.”
Artisti on kiitollinen, että tilanne on näin hyvä, mutta palkinnot ja maininnat ovat loppupeleissä vain ”taustakohinaa” sen tärkeimmän eli musiikin tekemisen rinnalla.
”En halua kuulostaa ylimieliseltä tai kiittämättömältä – etenkin, kun tämä ala on sellainen, että siinä voi sairastua jatkuvaan vertailuun ja kilpailuun, ja altistaa itsensä narsismin kaltaisille ikäville oirekirjoille. Oli sitten pieni tai suurempikin artisti.”
Bergin eteen ei ole ainakaan toistaiseksi tullut kannanottoja, joissa hänen musiikkinsa lytättäisiin täysin, mutta pitää sellaista täysin mahdollisena. Tärkeintä on tehdä juuri sellaista musiikkia, mikä tuntuu itsestä oikealta.
”Mun pitää saada olla sellainen kuin olen, ja sen hiffaa ne jotka hiffaa. Ei pidä sairastua miellyttämisenhaluun, pelkoon tai laskelmointiin, vaikka se on tosi inhimillistä. Täytyy olla luottoa omaan juttuun ja tekemisiin – silloinkin, vaikka kukaan muu ei uskoisi tai tajuaisi.
”Epäonnistumisetkin ovat hirveän arvokkaita. Vaikka pelottaisi ja vituttaisi, niin niistä oppii aina. Olen jättänyt elämässäni paljon asioita tekemättä häpeän takia, enkä halua sen ulottuvan musiikkiini. Haluan vähän roiskia menemään, ja on täysin ok, että mulla on sellainen metodi.”
Ainakin yksi asia on varmaa Rosita Luun ja Merita Bergin tulevaisuudessa: se tulee sisältämään paljon musiikkia.
”Kappaleita syntyy tavallaan jatkuvasti, ja mulla on paljon ideoita päässäni odottamassa, että tekisin niille jotain.”
Lähitulevaisuudessa Bergin toive olisi se, että sovitut keikat toteutuisivat. Yhtye keikkailee maalis-huhtikuussa ainakin Helsingissä, Oulussa ja Tampereella.
”Kun ottaa huomioon, että keikkojen kannalta on ollut niin epävakaata, ja paikat ovat olleet kiinni viimeiset pari vuotta, minusta on ihan hyvä lähteä tällaisesta pienestä haaveesta.”
Berg kertoo odottavansa tulevia keikkoja jännityksen ja innostuksen sekaisin tuntein.
”Mulla on ollut aina sellaista isoa esiintymisjännitystä, ja pandemian keikattomuuden aikana se on mennyt vielä hurjemmaksi. Asia on hoidossa, ja uskon, että se kuuluu tähän hommaan.”
Etenkin uuden levyn kappaleiden soittaminen livenä tuntuu tärkeältä.
”Muutamia biisejä olemme soittaneet jo aiemminkin, mutta nyt vedämme aika lailla koko levyn läpi ensimmäistä kertaa.”
Pidemmällä tähtäimellä Berg toivoo, että saisi jatkaa musiikin tekemistä ja soittamista nykyisen, vähitellen yhteen hitsautuneen kokoonpanonsa kanssa.
”Olisi tietysti hienoa, jos Rositan lisäksi tulisi myös sivuprojekteja. Olisi kivaa saada tavallaan lisää musaa elämään, ja tehdä jotain vähän erilaista. Jos olisi joku perhanan hyvä biisintekijä, olisi hauskaa olla mukana sellaisessa – kaikella rakkaudella – höntsäyhtyeessä mukana ihan vain laulamassa muiden biisejä.”
”En kuitenkaan koe nyt mitään pakottavaa tarvetta muille projekteille. Tällaiset jutut syntyvät varmaan tosi paineettomasti sitten, kun niiden aika on.”
Rosita Luulla vaikuttaisi menevän kaikin puolin oikein mukavasti. Tarkoitus on pitää mopo käynnissä ja hyvässä vauhdissa jatkossakin. Kuulijakunnan laajentuminenkaan ei haittaisi.
”Keskityn tekemään tätä juttua tosissani. Haluan uskoa, että tämä on pitkän matkan juoksu, joka poikii jotain hyvää. Mitä se hyvä sitten on, se voi vaihdella.”
”Mulla on pieniä aavistuksia siitä, millaista musaa tulee seuraavaksi, mutta ei vielä mitään isompaa tai syvempää. Ei ainakaan mitään sellaista, mitä haluaisin vielä raottaa. Mulla on aavistuksia ja intuitiota, joten menen vaistolla jatkoa kohden.”
Rosita Luu esiintyy Helsingin G Livelabissa 5. maaliskuuta, Oulun 45 Specialissa 8. huhtikuuta ja Tampereen Telakalla 22. huhtikuuta.