1980-luvun alussa Helsingissä vaikuttaneen Kuudennen tunnin tarina on lyhyt: joitain kymmeniä keikkoja, unohdettu albumi sekä single, joka jäi julkaisematta. Asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Kimmo Helistö kertoo aiheesta lisää.
Teksti: Kimmo Helistö
“Niin, ja sitten tuli kuudes tunti!”
Kaikki alkaa 1980-luvun alussa. Haagalaisesta The Glory Boys -bändistä kuoriutuu mustanpuhuva Kuudes tunti. Mika “Milli” Miettinen laulaa ja soittaa bassoa, Jukka Tuutti kitaroi ja Jari “Kailis” Kailokari rummuttaa.
Erään Lepakon-keikan jälkeen bändille avautuu ovi levyntekoon, kun Ratsiassa vaikuttanut Brandi Ifgray ehdottaa Ralf Örnille bändin viemistä studioon Johanna Recordsin piikkiin. Kuinka tänään voit? -albumin äänittää syksyllä 1983 Måns Groundstroem, joka luo yhdessä Örnin kanssa Kuudennelle tunnille avaran ja tuhdin soundin. Esikuvat ovat jossain hyvin kaukana perinteisestä suomirockista.
“Ralf oli ’satumetsittämässä’ jo Ratsian postuumia Jäljet-levyä, joten oli minulta aika sinisilmäistä kuvitella, että olisimme saaneet ikuistettua Kuudennen tunnin livevoiman suoraan sellaisenaan. Mutta bändi oli jotenkin niin selkeän vahva keikalla, että luulin sen ilman muuta pysyvän samanlaisena levylle asti”, kertoo tuolloin Johannan kykyjenetsijänä toiminut Brandi Ifgray ja jatkaa:
“Suurin traumani oli juuri se, miten homma heti kättelyssä muuttui moniraitatekniikan hyödyntämiseksi, joka lopulta teki kenties levystä paremmin kuuntelua kestävän. Sen sijaan, että se olisi purkitettu vain livenä suorin vartaloin, niin kuin olin viattomasti haaveillut.”
Kuinka tänään voit? on rankka kokonaisuus. Tuutin väkevästi efektoidut kitarariffit kannattelevat Millin synkkiä säkeitä. Vastaavaa eivät muut suomibändit tehneet.
Albumin julkaisu viivästyi kuitenkin yli vuodella levy-yhtiön kompuroinnin takia. Sen menestystä ei edistänyt myöskään Soundi-lehden teilaava artikkeli levyn vihdoin ilmestyttyä syksyllä 1984.
Seuraava vuosi ja toinen yritys toi mukanaan muutoksia: laulaja Milli oli jo pari vuotta aiemmin ollut mukana Jore Vastelinin Silmät-yhtyeessä, ja nyt oli Joren aika liittyä Kuudenteen tuntiin. Keväällä 1985 nelikko meni Sielun Veljien Jukka Orman johdolla studioon. Singlebiiseiksi valittiin Joren tekstittämät Aikuisten katseissa ja Pää (syö omat silmänsä).
Sessiossa sattui kuitenkin kohtalokas vahinko, kun miksauspöydälle kaatui olutpullo ja pöytä vaurioitui. Ikävin seuraus oli, että eräs aikansa hienoimmista singleistä jäi julkaisematta.
“Se ei tietenkään saa olla yksinkertaista kirjoitusta. Se ei saa heti tappaa, vaan keskimääräisesti vasta noin kahdentoista tunnin kuluttua. Käännekohta on laskettu noin kuudennen tunnin kohdalle.”
Kuudennen tunnin viimeinen keikka pidettiin Lepakossa kesällä 1985. Keikan jälkeen Milli sekoili takahuoneessa. Siitä syntyneen riidan jälkeen Kuudes tunti ei enää soittanuy yhdessä kertaakaan. 1980-luvun lopulla Milli soitti hetken aikaa Raine Salon Bodyguardsissa, mutta muusikko ei ollut enää parhaimmillaan rankan päihteiden käytön jäljiltä.
Lopulta Kuudennelle tunnille kirjoitetut tekstit kävivät toteen. Mika Miettinen kuoli elokuussa 1994. Kuolinsyy oli sydänlihaksen laajentuminen ja keuhkoahtauma. Jore Vastelin oli kuollut vuotta aiemmin sydänvian takia. Hänkään ei enää levyttänyt Kuudennen tunnin julkaisemattoman singlen jälkeen. Jari Kailokari soitti myöhemmin Sata lasta -bändissä ja muissa projekteissa. Jukka Tuutilla oli pari bändiviritystä kuten Mushroom Company ja No Choice.
“Kuten näitte, ei ole helppoa lukea kirjoitusta silmillä. Miehemme lukee sitä kuitenkin haavoillaan. Se vaatii tosin paljon työtä. Loppuun päästäkseen hän tarvitsee kuusi tuntia.”
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 3/13.
Kafka-lainaukset ovat novellista Rangaistussiirtolassa, käännös Aarno Peromies, Otava.