Cledosin Ceissin ja Williamin Shakespearen aloittama kuuma levysyksy sai jatkoa, kun Suomen rap- ja r&b-skenen nuoret johtotähdet Gettomasa ja Ibe julkaisivat uudet yllätysalbuminsa peräkkäisinä päivinä. Rumban Jukka Hätinen (JH) ja Tuomas Aflecht (TA) ottivat viimeksi mainittujen räppärien Kalamies– ja Perkele!-albumit syyniin.
Sukupolvenvaihdos
JH: ”Kuten Arttu Seppänen taannoisessa HS:n Gettomasa-haastattelussa maalaili, symbolinen sukupolvenvaihdos tapahtui Emma-gaalassa, kun Cheek luovutti vuoden rap/r&b-palkinnon Gettomasalle. Genreikonit, kuten Ruudolf, oli jo syrjäytetty, nyt soihtu vaihtoi kantajaa myös valtavirran puolella. Kotimaisen rapin ja r&b:n kenttä on monimuotoisempi kuin koskaan aiemmin, ja vaikka joku bändi olisikin isompi nimi kuin Gettomasa tai joku junnu tekisi striimiennätyksiä mihin Ibe ei yllä, ovat he ne uudet johtajat, joihin kaikkien katseet kääntyvät.”
TA: ”Cledosin Ceissin ilmestyessä tuntui, että sukupolvi on vaihtunut. Samaan syssyyn Iben ja Cledosin rinnalle ilmestyi William. Suomirapin nykytilasta tulee mieleen jopa Monsp vs. Rähinä -kultavuodet – ilman vastakkainasettelua! Gettomasa ehti aallonharjalle ennen Soundcloud-sukupolven sisään rymistelyä. Chosen One on virstanpylväs, Lössi läpimurto, Diplomaatti kaupallinen täysosuma. Kalamies on todella melodinen albumi ja osoitus siitä, että Gettomasa voi ja pystyy tehdä mitä tahtoo.”
TA: ”Viimevuotinen Ibelius oli Iben läpimurto ja Luota muhun -sinkku nousi Spotifyssa kärkikahinoihin, ja tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Iben levymerkki on pieni, itsenäinen Skorpioni. Uusi Perkele!-albumi tuo mieleen nuoren Ruudolfin. Ibe sanallistaa nuoruuttaan kypsästi ja intohimoisesti. Vaikka Ibe ei erityisemmin alleviivaa Helsinkiä, niin ratikoiden kolina ja kaupungin syke kuuluvat levyllä. Ennen etäiseltä kuulostava Ibe tuntuu päästävän nyt iholle. Lyriikka on ehyttä ja tarjoaa samastumispintaa. Ruudolfin lisäksi albumilla kuuluu DJ Ibusalin Yksin kotona 17 -levyn tapainen murheiden kanssa painiskelu.”
Potentiaali
JH: ”Iben viimevuotinen Ibelius laittoi kaikkien yli 20-vuotiaiden kupolit jengalle luovalla suomenkielen sääntöjen ja rajojen venyttämisellä. Siihen nähden Perkele! on jopa konservatiivisen kuuloinen – nyt jopa nelikymppisillä on mahdollisuus pysyä kärryillä. Ibe artikuloi selkeästi ja tekstit ovat huomattavasti mietitymmän kuuloisia kuin edeltäjällä. Ibe vahvistaa asemaansa uuden aallon r&b:n suunnannäyttäjänä, ja kerää varmasti uusia korvapareja sukupolveen katsomatta.”
TA: ”Gettomasan kohdalla kysymys kuuluu, että miten Lauri Haav tästä hyötyy. Toki Gettomasa on levyn päätähti ja viestinviejä, mutta on hankala kuvitella levyä ilman Haavia. Gettomasa on flirttaillut laulun ja melodian kanssa, mutta nyt voidaan sanoa albumin olevan rehdisti lauluvetoinen. Ibelius oli Flow’ssa teltan täyttänyt hittipaketti, joka toi bussilastettain uusia korvia. Nyt he saavat kuulla sataprosenttista tämän päivän Ibeä – potentiaalia siis löytyy!”
Kulmakivi
JH: ”Gettomasan albumin aloituskappale Houkutukset asettaa tunnelman koko levylle: exät, nyxät, tulevaisuuden hoidot, tyttöystävät, kavereiden tyttöystävät, Tinder-matchit, Wolt-kuskit ja muut, Gettomasaa panettaa ja jos et itse pääse käymään hänen luonaan, niin hän on jo hypännyt nelipyöräisen rattiin. Pelkkää tukkimiehen kirjanpitoa kaadoista levy ei kuitenkaan ole. Aiemmin titaanisella itsevarmuudella varustettu räppäri uskaltaa näyttää myös epävarmuuksiaan – toki omalle tyylilleen ja kontekstilleen uskollisesti.”
JH: ”Iben levyn päättävä Tuliks selväks? on ladattu nostalgiahermot herkistävällä sämplellä ja Iben lyriikka on kuin 90-luvun lopun reppuräpin pohdiskelevampaa osastoa, ensi kertaa suomeksi näin tyylikkäässä paketissa.”
TA: ”Gettomasan levyn kulmakivi on Isi. Likainen, ilkeäkin biisi. Gettomasa räppää olevansa perheenrikkoja, ja tämä tunnelma jää leijumaan periaatteessa koko levyn ylle. Gettomasan teksteissä (Houkutukset- ja Älä puhu -biiseillä) on myös oman ajatusmaailman kyseenalaistamista. Silti on sanottava, että levyä on arveluttavaa kuunnella kaikessa kukasta kukkaan -tematiikassaan. Sanoitusten suoruus on jopa haavoittavaa. Ei mitään uutta räpin saralla, siksi toivoisi uusiakin näkökulmia.”
TA: ”Perkele!-levyn alkupää on vähän kevyempi, kunnes Inseptio kuulostaa sängyn pohjalla makaavan nuoren miehen ratkeamiselta: ’Mä toivon, että maailma muuttuis’. Tämän jälkeen levyn teemassa tapahtui selkeämpi käännös, vaikka mistään äkkiväärästä muutoksesta ei ole kyse. Sateenkaarenpää-biisi avaa enemmän levyä, mutta Inseptio välisoiton omaisesti mahdollistaa sen avaamisen.”
Tyylimoka
JH: ”Gettomasa ja Lauri Haav ovat samalla aaltopituudella miltei koko levyn, mutta Päivän päätteeks -kappaleella kaverukset eivät ole samalla sivulla. Gettomasa vinoilee jonon ohi menemisestä ja vieraslistapaikoista samalla kun Haav räppää olevansa Teatterin vipissä.”
JH: ”Iben tyylimokaksi lasken albumin yllätysjulkaisun kokonaisuudessaan. Kappalemateriaali on sarjassaan hitikästä ja tältä olisi kelvannut lohkoa sinkkuja täyskädellinen.”
TA: ”Iben Älä maindaa ei ole mikään huono, mutta siinä on jo liikaa toistoa. Ainoa biisi, jossa olisi sen takia kiinnostanut kuulla vierailijaa.”
TA: ”Koska Flanellei-biisiä ei painotettu olevan minkään kokonaisuuden sinkkuna, niin se tuntuu levyllä vähän irralliselta. Sinkkuihin ja yksittäisiin kappaleisiin tulee suhtauduttua täysin eri tavoin.”
Drake-prosentti
JH: ”Jos Gettomasan Chosen One oli newyorkilaisen hiphopin perinnettä kunnioittava ja Diplomaatti syvä kumarrus länsirannikon melodiselle gangstailulle, Kalamies katsoo kohti Torontoa. Gettomasa on räpimpi kuin Drake, mutta Lauri Haavin huukkien, tummasävyisen r&b-vivahteisen tuotannon ja kappaleiden aihepiirien ansiosta yhtäläisyydet eivät ole kaukaa haettuja. Gettomasan suurin Drake-temppu on kuitenkin suojattinsa esittely. Drake käytti vipuvarttaan kymmenisen vuotta sitten The Weekndin suosion vauhdittamiseen, Gettomasa testauttaa vaikutusvaltaansa pelaamalla paikkoja Haaville.”
TA: ”Ibellä en kuule Drakea. Löydän viittauksia yllättävän paljon kotimaiseen osastoon, esimerkiksi Molemmat voisi mielestäni löytyä yhtä hyvin Gasellit-albumilta. Jos ulkomaisia etsitään, niin kuulen Drakea enemmän Bladeeta, mutta toki yleisluontoisesti Drake on tuonut räppiin herkkyyttä ja tunteista puhumista ilman, että kertoja joutuisi jyrän alle.”
Paras läppä
JH: ”En ole mieltänyt Ibeä punchline-tiputtelijaksi, mutta Molemmat- ja Marlboro-kappaleet sisältävät lukuisia laineja, jotka lämmittävät mieltä ja saavat hykertelemään. Ohessa esimerkki viimeksi mainitulta biisiltä, jonka läpät lähtevät jopa eevilstöömaiselle laukalle: ’Ibe aina öinen ku Regatta-trippi Hankoon / Mul on kaapis Gucci-sweatteri ja räp-artistin luuranko / Kaapin pääl on taulu jonka Versace Henrik mul anto / Makkarissa sänky jonka ukot Unikulmast kanto.'”
JH: ”Gettomasa on kunnostautunut räppärinä suurin piirtein kaikilla muilla osa-alueilla paitsi suurena romantikkona. Senpä vuoksi sydän läikähtää, kun Gettomasa Kaksovine-kappaleessa leipoo ihastuksen tunteet teknisesti ylivertaiseksi värssyksi ja vieläpä antaa viimeisellä rivillä välähdyksen haavoittuvuudesta: ’Kelasin et voitais plussata sut ja mut ja vähentää muut / Nyt lähetään tuu, taivaalla tähet ja kuu / Sit käännetään uus / Sivu, ni pääset vähä lähemmäs tuu / Pistä hetkeks pienemmälle tää suu / Ni voidaan kuunnella just ku illast muuttuu ihan musta / Laineitten liplatusta, jostain kuuluu kikatusta / Digaan susta ja sä digaat musta / Vai oonks mä pihal, oonks mä ihan tutkal?'”
TA: ”Kestävää on Iben levyn kouraisevin kappale. Lainaamani osuus ei ole hykerryttävä läppä, vaan mielestäni kokonaisuutta avaava lause. Ei kukaan halua menettää ystäviään, mutta välillä niin käy. Kertoja pohdiskelee sitä ajatusta ja kuten koko levy osoittaa, kasvua ihmisenä on tapahtunut: ’Oon menettänyt monta ystävää ja saanut monta ystävää / Ja vaikka en haluais sua menettää, tuun muistaa susta vaan hyvää.'”
Mitä jäi käteen
JH: ”Gettomasa on tällä melodisemmalla linjallaan varmasti karkottanut Vellamo-aikojen kuuntelijoita, mutta uusia faneja tulee ovista ja ikkunoista aina räppärin avatessa suunsa. Tuntuu, että Gettomasan pelasi itsensä suomiräpissä sille levelille, jossa aletaan asfaltoida tietä suojateille. Sekä Kalamies että Perkele! ovat harkittuja, tyylikkäitä ja yhtenäisiä kokonaisuuksia, jotka muistetaan muutaman kuukauden kuluttua, kun vuoden parhaita aletaan listailla.”
TA: ”Gettomasan ja Lauri Haavin levyä kuuntelen osoituksena musikaalisista taidoista. Gettomasa on tekniseltä osaamiseltaan Suomen kärkeä ja Haav taas väläyttelee r&b-skillejään.”
TA: ”Ibe toivoi jouluna julkaistulla Luota muhun -singlellään, ettei tarvitsisi erota. Nyt tällä levyllä koko paketista huokuu, että ero on harmillisesti tapahtunut. Ibe räppää erosta kunnioittavalla otteella, ja käsittelee aihepiiriä ymmärtäväisesti. Pelkkä erolevy Perkele! ei ole, vaan nimensä mukaisesti myös muunlaisten perkeleiden kanssa painiskelua. Albumi jykevöittää Iben asemaa horjumattomaksi, tämä on uuden aallon virstanpylväs, jonka vanha liittokin voi löytää omakseen. Toistaiseksi vuoden paras kotimainen levy.”
