Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli ville1000000, ja sen löydät täältä.
Jyväskylästä kotoisin oleva Jiminy julkaisi helmikuun 27. päivä uuden kappaleen nimeltä Ympäril. Artisti on työstänyt suomenkielistä musiikkia yhdessä tuottaja Paolo Croutonquen kanssa viime kesästä lähtien. Jiminy tunnetaan myös englanninkielisestä tuotannostaan artistinimillä Senzey J ja Le Criquet, sekä Tunkkaset-yhtyeen jäsenenä.
Ympäril-biisi käsittelee nimensä mukaisesti niitä ihmisiä, ilmiöitä, kokemuksia ja elämänvaiheita, joiden ympäröimänä Jiminystä on muovautunut se artisti ja ihminen, joka hän nykyisin on. ”Kappale toimii eräänlaisena henkilökohtaisena läpileikkauksena siitä maailmasta, jossa Jiminy on kasvanut ja elänyt, sekä siitä miten ympäristö jättää jälkensä tekijäänsä”, tiedotteessa kuvaillaan.
Jiminy julkaisee myöhemmin tänä vuonna kokonaisuuden nimeltä Trapstar ep.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Mä kuuntelen aika paljon uusia suomalaisia artisteja, joita scouttailen mun hostaamaan Kyäsäätiiät Clubiin. Nyt on soinut tamperelainen soundi eniten. 3style, WTG ja Kalle Kinos. 3stylellä on fresh ja uudenlainen, vähän D. Savage-tyylinen trap-soundi josta tykkään, ja WTG:llä siisti Michigan-läpänheittotyyli joka resonoi. Kinos onkin vanhemman koulukunnan äijiä, jota on tullut kuunneltua junnusta asti, hän on aina hyvä. Tiedemies lukeutuu kanssa omiin lempparituottajiini. Kalle taisi sanoa jossain haastiksessa, että Tampereella kuplii jotain erikoista.”
Mist sä tuut?
”Olen syntyisin Jyväskylästä, asunut lapsuuden puoliksi siellä ja puoliksi ympäri Keski-Suomea. Muutettiin paljon perheen kanssa kun olin skidi. 12-vuotiaana muutettiin mutsin kanssa Tampereelle Hervantaan, jossa kasvoin nuoruuteni. Sieltä päädyin joskus 17-18-kesäisenä Helsinkiin, ja täällä olen viihtynyt aika pitkälti kymmenen vuotta.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Olin Tampereella aika nuori, kun mua roudattiin takaovesta sisään ekoihin saiffereihin. Tehtiin ekat demobiisit Kalevassa. Shout-out Edulle, joka nappasi mut ja pari frendiä skedehallin pihasta sen luo nauhoittamaan kuullessaan, että friistailattiin jossain roskisten vieressä. Tasapainottelin koko nuoruuden graffitin, skedeemisen ja musan kanssa. Tein kaikkea koko ajan, mutta en mitään niin täysillä. Muutettuani Helsinkiin tuli tehtyä musaa eri tyyppien kanssa paljon. Eirassa vuorasin puolikuun muotoisen vaatehuoneen munakennoilla. Silloin päätin, että musta ei tule pro-skeittajaa, vaan musta tulee pro-artisti.”
Lue myös: ”Luon laulujeni sanomalla maailmaa, jossa ei tarvitse olla yksin” – haastattelussa Vanna
Musiikillinen esikuvasi?
”Tähänkin olisi monta, mutta sanon nyt yhden. Benaddict hittasi nuoreen meitsiin ihan älyttömästi. Vanha wraitterifrendi soitti mulle I Thought You Wuz Nice Dub -biisin, jossa oli Dillan biitti ja vajaa 5 minuuttia pelkkiä bars. Löysin niiden kollektiivin musaa enemmän indie-levy-yhtiö Yogocop Recordsin kautta. Niillä oli tosi uskottava lofi-vivahteinen boom bap -meininki. Olin joku 13-vuotias ja inspiroiduin siitä tosi paljon. Kirjoitin lyriikoita jo nuorempana englanniksi ja aloin luomaan uraa sillä. Myöhemmin päädyin sattuman kautta Englantiin samojen tyyppien kanssa, mutta se on tarina eri kerralle.”
Supervoimasi?
”Olen tosi muuntautumiskykyinen ja tykkään tehdä ihan kaikenlaista musiikkia. En ehkä lokeroi itseäni enää pelkästään räppäriksi, vaikka nyt lähiaikoina julkaistavat singlet ja projektit ovat räppiä. Meillä on uusi bändi nimeltä MDL, jossa pääsen rikkomaan enemmän rajoja.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Mä en ennen tykännyt tehdä suomeksi. Ajattelin, että aihepiirit ja asiat joista puhuin kuulostivat tosi raaoilta ja asiattomilta. Johtuen ehkä siitä, että nuoruudessa häpesin mun taustoja; sitä, että en tule kovin hyvistä olosuhteista jne. Olen kääntänyt ne asiat aikuisena mun voimavaraksi, enkä enää häpeile mitään. Toivon, että tämä välittyy kuuntelijalle ja saa aikaan samanlaista reaktiota niissä.”
Jiminy?
”Mun musassa on kaikkea, mitä fiilistelen itse ja mitä haluan kuunnella itsekin. Mulla on aika nopea kirjoitustahti yleensä, enkä kerkeä tylsistyä omiin juttuihin niin kuin monilla ehkä käy. En hio liikaa mitään, ettei siitä häviä sielu.”
”Mä käyn mun biiseissä aika paljon läpi omia tunteita, asioita joita on tapahtunut ja joita olen nähnyt tapahtuvan. No cap rap haha. Toki käytän vähän värikynää, mutta pääasiassa haluan puhua oikeista asioista enkä niinkään boustailla jollain kalliilla ja hienoilla jutuilla. Myös sille on paikkansa, ja tykkään käyttää sitä sivussa estetiikkana. Mutta harva pystyy nykypäivän taloustilanteessa samaistumaan siihen, että elämä on kuin The Great Gatsby tai Wolf Of Wall Street. Mun elämä on aika leffa joo, mutta lähempänä jotain Surkeiden sattumusten sarjaa, mustaa huumoria ja tragikomediaa.”
”Mulle on tärkeää pysyä freesinä, luoda uutta ja löytää aina uusia puolia itsestäni, ja sen myötä myös kehitettävää. TRAPSTAR BABY! Mulla menee lujaa ilman Lamboo!”