Tällä kertaa Rumban lyriikkablogisti puhuu rahasta ja rahastuksesta. Siitä puhe mistä puute?
Teksti: Tuukka Hämäläinen, Kuva: Dan Wilton.
The best things in life are free
But you can give them to the birds and bees
I need money (that’s what I want)”Money (That’s What I Want)”, san. Janie Bradford & Berry Gordy
(levyttäneet mm. Barret Strong, The Beatles, The Sonics, The Kingsmen)
”Money makes the world go around,” kuten sanotaan. Monia tämä ahdistaa, mikä näkyy yhtä lailla niin Zeitgeist-liikkeen kaltaisissa ideologioissa kuin rock-lyriikassakin. Raha nähdään kapitalismin ja korruption symbolina, jonka orjuudessä työväenluokka ponnistelee päivästä toiseen. Raha on kaikille tuttu aihe Pink Floydin Moneysta aina Irwin Goodmanin Raha ratkaisee -klassikkoon, vaikka perspektiivit vaihtelevatkin.
Somebody hassles you try giving them a ten
They’ll probably never bother you again
Because money talks and people listen
To get rich is the American ambition
Money talks and people listen
To get ahead and get some more
That’s what this country was built upon
And all it seems to stand for”Money Talks”, san. Bill Crooks (?)
(Cryptic Slaughter – Money Talks, 1987)
Kuten myös sodasta kirjoittaessani, vaikuttaa siltä että rahaa käsittellään useimmiten ruohonjuuritasolta käsin. Yleisin näkökulma on työttömän tai vähätuloisen duunarin, joka pinnistelee henkensä pitimiksi. Tämän voi kuullaa monissa Bruce Springsteenin kappaleissa, kuten Working on a Dream tai vaikkapa Ismo Alangon kantrihtavassa biisissä Pakko tehdä duunii.
Tahdon kuulla tarinoita tuopin äärellä
tahdon tovereiden tukemana tunnustautua
vähänvälittäjäksi ja kelkankadottaneeksi
miksi näin on tiedä en mut tiedän että huominen
taas saapuu virnuillen, mua herjaten
koska duunii, pakko tehdä duunii”Pakko tehdä duunii”, san. Ismo Alanko
(Ismo Alanko Säätiö – Minä ja pojat, 2004)
Kapinointi kapitalismia ja rahan ylivaltaa vastaan on paikallaan vaihtoehtorockissa ja punkissa, mutta kaupallisen musiikin kontekstissa se alkaa kuulostaa yllättävän falskilta. Hiphop ja R&B -tyylilajeissa asenne onkin usein toinen: blingiä saa ja pitääkin olla. Toista suuntaa kokeillessaan voi mennä pahasti metsään. Paras esimerkki tästä lienee Jessie J:n ärsyttävän tarttuva Price Tag -hitti.
It’s not about the money, money, money
We don’t need your money, money, money
We just wanna make the world dance,
Forget about the price tag
Ain’t about the (uh) Cha-Ching Cha-Ching
Ain’t about the (yeah) Ba-Bling Ba-Bling
Wanna make the world dance,
Forget about the price tag.”Price Tag”, san. Jessica Cornish, Lukasz Gottwald, Claude Kelly, Bobby Ray Simmons Jr.
(Jessie J – Who You Are, 2011)
Price Tagin tekstissä ei noin päällisin puolin ole mitään vikaa, mutta se menettää kaiken uskottavuutensa ylituotetussa, hyperkaupallisessa musiikkityylissä, jonka taustalla harvempi tekijä viitsii eväänsä liikauttaa vain ”hyvien vibojen” tähden. Lyhyesti sanottuna rahastusmusiikkia, joka väittää olevansa kaikkea muuta kuin rahastusmusiikkia.
Big money goes around the world
Big money underground
Big money got a mighty voice
Big money make no sound
Big money pull a million strings
Big money hold the prize
Big money weave a mighty web
Big money draw the flies”Big Money”, san. Neil Peart
(Rush – Power Windows, 1985)
Suuri osa rahaa käsittelevistä teksteistä onkin sävyltään kantaaottavia tai kriittisiä. Joskus niissä onnistutaan ilmaisemaan jotain kiinnostavaa, joskus taas kompuroidaan ja sählätään sanoman kanssa. Rahasta kirjoittaessa – niin kuin usein muulloinkin – auttaisi paljon, jos kirjoittajalla olisi asiasta jotain sanottavaa.
Mitä esimerkiksi Kotiteollisuuden Kuningas mammona oikeastaan sanoo rahasta tai kapitalismista? Radiopuhelimien mahtavassa punk-rykäisyssä Globaali anaali on sen sijaan tiukkaa asiaa.
Raha on paha kun annetaan
sille kaikki valta
ihminen omaa tilaansa
ei huomaa humalalta
järjetöntä johdatusta
kaunisteltua kohellusta
sokea vie sokeaa
keskellä kaamosta”Globaali anaali”, san. J. A. Mäki
(Radiopuhelimet – Rakastaa sinua, 2010)
Myös Radiopuhelimien kappale tuo esiin saman ajatuksen, joka kiteytyy The Flaming Lipsin The Yeah Yeah Yeah Songissa: jokaisessa ihmisessä on ahne osa, joka ei haluaisi jakaa ansaitsemastaan penniäkään muiden kanssa.
If you could make everybody poor just so you could be rich
Would you do it? (yeah yeah yeah … )
If you could watch everybody work while you just lay on your back
Would you do it? (yeah yeah yeah … )
–
If you could make your own money and then give it to everybody
Would you do it? (no no no … )”The Yeah Yeah Yeah Song”, san. Wayne Coyne
(The Flaming Lips – At War With the Mystics, 2006)
Rahattomuus antaa lähtölaukauksen monelle tarinalle ja muodostaa helposti keskeisen jännitteen niin biisille kuin romaanille tai elokuvallekin. Raha on usein parisuhteiden ”kolmas pyörä,” joka voi rikkoa suhteen joko loppumalla tai puuttumalla kokonaan, kuten Leevi & the Leavingsin kappaleessa: ”Olin luvannut tulla ja viedä sut maailman ääriin / jos taivaalta sataisi rahaa.”
Hectorin Mulla ei ole rahaa -kappaleessa p*rsaukisuus estää laulun puhujaa tunnustamasta rakkauttaan tarpeeksi painokkaasti.
Minä tarttisin orkesterin kertomaan,
Että rakastan sua vielä oikein tosissaan.
Minä tunnen kyllä pari hyvää soittajaa,
Mutta ne on aika tarkkoja keikkapalkoistaan.Eikä mulla ole rahaa! Eikä mulla ole rahaa! Eikä mulla ole rahaa!
Muttei rahalla voi sitä paitsi rakkautta ostaakaan.”Mulla ei oo rahaa”, san. Hector
(Hector – Varjot ja lakanat, 1988)
Loppujen lopuksi rahasta on hankala sanoa muuta kuin, että ikävää jos elämä pyörii kokonaan sen ympärillä ja mukaan, mutta olisihan se kivaa jos sitä olisi. Lopulta siis tämä internet-legenda ilmaisee asian kaikkein ytimekkäimmin…
(Toimittaja kiittää mitä avokätisimmin kaikkia ystäviä ja tuttavia heidän monista biisivinkeistään tätä blogitekstiä varten. Yli puolet jäi varmasti käyttämättä. Jos olisin miljonääri, saisitte kaikki Ferrarit.)