Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Alina Burnet, ja sen löydät täältä.
Esikois-ep:nsä vuonna 2018 julkaisseelta Orvokilta ilmestyi uusi kappale perjantaina 1. marraskuuta. Poseidon on cover-versio Lau Naun samannimisestä vuonna 2017 ilmestyneestä biisistä, ja se toimii Orvokin mukaan ”paletinpuhdistajana ja leikkipaikkana” vuosi sitten ilmestyneen Kasvotusten-albumin ja tulevan levyn välissä.
”Debyyttilevyn jälkeen halusin palata juurilleni, sinne mistä kaikki alkoi, eli covereihin”, Orvokki kertoo. ”Lau Naun Poseidon on toiminut mulla elämän soundtrackina teinivuosina ja se on ollut tukena milloin missäkin vastoinkäymisissä. Tätä omaa versiota tehdessä tuntui kuin juttelisin teini-ikäisen itseni kanssa ja näytin hänelle miten pitkälle ollaan päästy ja miten hyvin osataan nykyään.”
”Pidin hauskaa kappaleen tuotannon kanssa, käytin paljon aikaa miksaamiseen ja erilaisten tekstuurien hiomiseen. Ahti Kulon viuluilla ja Tommi Langenin masteroinnilla lopputuloksesta tuli immersiivinen ja massiivinen elektroninen herkkis-teos”, Orvokki kuvailee.
Orvokki tunnetaan myös Hyrysysystä, johon kuuluu hänen lisäkseen Good Boysista tuttu Mc Vatkain. Tänä vuonna Orvokki on vieraillut M.A:n Liminaalitila-albumilla sekä Laua Ripin Peilisydän-levyllä. Kesällä hän keikkaili ahkerasti, nousten lavalle muun muassa Provinssissa ja Ruisrockissa.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Nyt just soi Tyler, the Creatorin uusi levy Chromakopia ja Addison Raen Aquamarine. Olen jotenkin aivan haltioitunut tuosta Aquamarinesta, se on soinut mulla luupilla jo muutaman päivän ajan. Addison Rae on niin kiinnostava artisti ja odotan innolla että mihin suuntaan hänen uransa kehittyy! Hänen visuaalinen ilmeensä ja brändäys, sekä itse musiikin soundi on jotain niin virkistävää. Aistin, että pinnan alla kuplii suuri pop-ikoni.”
Mist sä tuut?
”Helsingistä tulen, nykyään asustelen Berliinissä! Opiskelen musiikin tuotantoa ja vapaa-aikakin menee erilaisten äänten parissa puuhaillessa. Duunaan toista albumiani ahkerasti ja käyn keikoilla, omillani ja muiden.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mulla on aina ollut erityinen suhde musiikkiin, mutta en koskaan suunnitellut ryhtyväni artistiksi. Olen aina tarvinnut jonkin kanavan, johon työntää sisälläni pyörivää tornadoa. Ennen kanavoin sitä kuvataiteeseen, mutta nykyään se on siirtynyt musiikin tekemiseen, enkä saa enää kanavaa vaihdettua.”
”Teininä opettelin miten voin äänittää ja kerrostaa äänityksiä eri ohjelmiin, ja siten aloin askarrella ensimmäisiä kappaleitani. Artistius tuli kuin oheistuotteena tuotannon harjoittelemiselle. Ensimmäinen ahaa-elämys tapahtui luultavasti kuitenkin vasta ensimmäisellä keikallani. Olen aina ollut melko sisäänpäinkääntynyt tyyppi ja todella introvertti, mutta kun seisoin yksin lavalla ensimmäistä kertaa, jokin naksahti. Tajusin, että tämä tuntuu todella oikealta. Minusta tuntui siltä, että kuuluin just siihen lavalle.”
”Sen jälkeen aloin esiintyä enemmän ja enemmän, sillä kaipasin sitä tunnetta, kun kaikki tuntuu olevan just oikein.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Hankala kysymys, niitä on niin monia. Radiohead on bändi, jolla on ollut massiivinen vaikutus mun musiikkiin. Lapsena vein OK Computer– ja Kid A -levyt isäni cd-kokoelmasta huoneeseeni ja luukutin niitä vuosia. Tykkäsin koulun jälkeen vetäytyä huoneeseeni maalaamaan ja kuuntelemaan juuri näitä levyjä. Nyt kun kuuntelen kyseisiä levyjä uudestaan, välillä jopa naurahdan sille, miten olen huomaamattani poiminut niin monia melodioita, rytmejä ja miksauksia juuri näiltä levyiltä.”
Supervoimasi?
”Osaan rakennella kappaleita, jotka yllättävät ja/tai luovat kylmiä väreitä. Rakastan sitä, kun musiikin tuntee myös fyysisesti. Olen hyvä luomaan toimivia draaman kaaria kappaleisiin, jotka päättyvät suureen loppuhuipennukseen. Loppuhuipennuksissa ei voi muuta kuin antautua kappaleen vietäväksi ja kellua bassoissa ja tekstuureissa. Supervoimani on myös persoonallinen tuotantotyyli!”
”Rakastan sitä, kun musiikin tuntee myös fyysisesti”, Orvokki kertoo. Kuva: Johanna Vapaavuori
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Uskoisin suuren vetovoiman olevan juuri tämä musiikkini fyysisyys. Kaipaan itse kappaleita, jotka ymmärtävät minua ilman sanoja. Kappaleet toimivat omalla tavallaan sekä eskapismina, että tunteiden kohtaamisena ja tuntemisena. Rakastuisin myös yksityiskohtiin! Olen yksityiskohtien ja ’pääsiäismunien’ suuri fani. Kuuntelu ei käy tylsäksi, kun jokaisella kuuntelukerralla bongaa uusia ääniä milloin mistäkin.”
Orvokki?
”Lyriikat kertovat yleensä siitä, miten en tajua itseäni tai muita ihmisiä. Vaikka olenkin oppinut arvostamaan lyriikoitani ja jopa nauttimaan niiden kirjoittamisesta, en koe, että ne olisivat musiikissani tärkein asia. Tärkeintä on tunnelma, jonka ymmärtää, vaikkei puhuisi suomea.”
”Kappaleeni ovat sekoituksia vaikutteista ja genreistä, joita juuri sävellyshetkenä fiilaan eniten. Lähivuosina musani genre on ollut melko elektronis-painotteista, mutta olen myös ottanut vaikutteita esimerkiksi folkista ja dubista. Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.”