Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli S:su, sen löydät täältä.
Helsinkiläinen Klarissa julkaisi eilen neljännen singlen tulevalta levyltään, joka ilmestyy tammikuussa Rolling Recordsin kautta. Post Bar -kappale on Klarissan mukaan albumin henkilökohtaisimpia biisejä, jollei jopa kaikista henkilökohtaisin. Kappale syntyi poikkeuksellisesti lähestulkoon kokonaan yhden illan aikana, sillä saatuaan tuottajaltaan Michael Bleulta raakaversion biitistä Klarissa kirjoitti lyriikat ja sävelsi kappaleen muutamassa tunnissa.
Voit kuunnella alta riisuttua indie-popia ja mahtipontista post-rockia yhdistelevän kappaleen, sekä lukea Klarissan haastattelun.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Olen kuunnellut tänä syksynä paljon ihan instrumentaalimusiikkia. Välillä naurattaa, että vaikka mulle itselleni lyriikat omissa biiseissäni ovat tärkeässä roolissa, niin usein inspiroidun eniten kuitenkin kappaleista ilman niitä sanoja. Esimerkiksi BadBadNotGood & Ghostface Killahin Sour Soul (Instrumentals) -vinska on ollut kovassa kuuntelussa. Mutta jos pitäisi sanoa joku mielenkiintoisin artisti tai yhtye tällä hetkellä, niin vastaus olisi Pambikallio. Rakastan sellaista taianomaista fiilistä joka heidän biiseissään on.”
Mist sä tuut?
”Olen kotiutunut Helsingin Kallioon, mutta olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Pirkanmaalta. Asuin myös vuosia Jyväskylässä, joka on mulle tosi rakas paikka. Musiikki ja kirjoittaminen on ollut enemmän tai vähemmän mun elämässä aina, mutta oman tyylini musiikintekijänä olen löytänyt joitakin vuosia sitten. Tänä keväänä allekirjoitin ensimmäisen levytyssopimukseni.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”En osaa eritellä yhtä hetkeä, jolloin olen tajunnut haluavani artistiksi. Olen tavallaan tiennyt sen aina. Lapsena keksin omia sävellyksiä ja saatoin iltaisin viihtyä tuntikausia yksin mun lapsuudenkodin vieressä olevilla pelloilla ja metsissä näitä laulaen. Näihin hetkiin mä aina palaan kun kirjoitan. Kun teen musiikkia, koen että olen taas se sama haavoittuva, herkkä, mutta jollain tapaa myös vapaa ja uskaltava pieni lapsi. Itsensä ilmaisu musiikin avulla on mun henkireikä, eikä mikään muu asia tuo mulle sellaista fiilistä kuin tämä. Kun mun elämässä on ollut sellaisia jaksoja että en ole tehnyt musaa, olen ollut onnettomimmillani.”
Musiikillinen esikuvasi?
”On tosi vaikea nimetä esikuvia, vaikka ihailen suuresti niin paljon eri artisteja. Mutta varmaan esimerkiksi sellainen artisti kuin Alexandra Savior on mua itseäni todella lähellä. Hänen soundimaailmansa ja koko artisti itsessään on tosi mielenkiintoinen. Sain myös inspiraatiota mun tulevan levyn ekaan singleen Synkät Soinnut hänen kappaleestaan Crying all the time.”
Supervoimasi?
”Uskon, että se mun biisien ja ilmaisun herkkyys on se supervoima. Ja myös esimerkiksi erilaiset kielikuvat, joilla tykkään leikkiä mun teksteissä.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Mä rakastuisin ennen kaikkea tunnelmaan. Tykkään myös esimerkiksi mun tulevasta levystä paljon siinä mielessä, että vaikka biisit muodostavat yhteneväisen kokonaisuuden, voi silti useampaan otteeseen yllättyä.”
Klarissa?
”Mun musiikki on sekoitus spoken wordia ja melodista popia, ja se ottaa vaikutteita eri genreistä ja vuosikymmeniltä. Mulle on tärkeää kirjoittaa vaikeistakin tunteista. Huomaan mun biiseillä toistuvat teemat, joita ovat pelot, ahdistus, kritiikki maailman erilaisista epäkohdista ja tietty myös se varmaan yleisin, eli rakkaus ja ihmissuhteet. Nämä ovat kuitenkin kaikki niitä asioita, joiden kanssa mä ja varmasti melkein jokainen muukin kamppailee. Sen vuoksi mulle on myös tärkeää kirjoittaa niistä. Ja tietysti jos nämä aiheet saa ilmaistua vielä jotenkin tosi kauniin runollisesti, niin se vasta onkin ihanaa.”