Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Siivet-yhtyeen laulaja Emma, ja sen löydät täältä.
Iskelmää, rockia ja maailmanmusiikkia yhdistelevä Sonja Selene julkaisi perjantaina 8. maaliskuuta debyyttisinglensä Helmi Levyjen kautta. Pimeä pää -kappaleessa tuumaillaan leikkisästi ihmissuhteiden äärellä samalla kun orgaaninen poljento siivittää kokonaisuuden parhaimmillaan hurmioituneeseen humuun.
Sonja Selenen debyyttilevy ilmestyy syksyllä. Uuden kappaleen tiedotteessa tulevia kappaleita kuvaillaan näin:
”Teksteissä nousee esille kipuilu ihmissuhteissa, itseksi tulemisen haasteet, sekä käsitellään yhteiskunnassamme vallitsevaa puutteellista tasa-arvoa. Vaikeita teemoja värittävät ilo ja toivo. Musiikissa kuuluu omakohtainen eletty elämä, tarinat sekä juuret.”
Pimeä pää -kappaleen musiikkivideon ensiesitys nähtiin lauantaina 9. maaliskuuta MTV3:n Levyraadissa.
Yhtyeessä soittavat kitaristi Janne Kasurinen, joka myös vastaa tulevan levyn tuotannosta, rummuissa on Janne Mathlin, viulussa Iiris Pyrhönen-Koivula, bassossa Topi Karvonen ja taustoja laulaa Mirja Hanikka.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Nina Simone, siihen palaan joka kevät ja jälleen on tullut sen aika.”
Mist sä tuut?
”Mun juuret ovat Savossa ja muutaman mutkan kautta tieni on tullut Helsinkiin. Valmistelen parhaillaan mun debyyttialbumiani, jota olen kirjoittanut kiirehtimättä jo usean vuoden ajan. Kappaleet ja tekijä on saanut kypsyä rauhassa ja pian saadaan nauttia sadonkorjuusta.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Eka aavistus artistiudesta tapahtui lapsena kuullessani Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas -kappaleen. Viimeistään kuullessani Zazin kadulla soitetun version Je Veux -kappaleesta halu tehdä omaa musiikkia vahvistui. Se oli sellainen elämys, että wow, musa voi kuulostaa myös tältä. Orgaanista, iskevää ja johonkin niin syvälle pureutuvaa, ettei sitä unohda koskaan.”
Musiikillinen esikuvasi?
”En osaa mainita yhtä esikuvaa, mutta fiilistelen tyyppejä, jotka tekevät musiikkia omalla äänellä, ja joilla on kyky luoda itsensä aina uudestaan.”
Supervoimasi?
”Tykkään siitä, että musiikki ja sanat ovat vahvasti rytmitettyä. Mä en oikein osaa selittää, että miten sen pitää olla, mutta tehdessä sen tajuaa. Eli rytmiikka. Rytmiä pitää olla. Ainakin musassa.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Pidän siitä kudelmasta, joka syntyy yhdistelemällä eri genrejä. Siitä muodostuu maailma, mihin voi helposti uppoutua. Ajaton ja uusi. Henkilökohtainen mutta kollektiivinen. Kaunis ja ronski. Vastakohtaisuus yhdistyy niin että mustavalkoisuus saa kyytiä.”
Sonja Selene?
”Musiikkini on orgaanista seikkailua ja uteliasta kokeilua. Kirjoitan siitä kokemuksesta mitä on elää minuna: aihepiirit pyörivät sisäisen maailman, ihmissuhteiden ja ympäristön piirissä. Yläpilveä ja maallista. Tärkeintä on, että meininki on aitoa ja tekeminen on kivaa.”