Palefacelta karun koskettava ja spontaani John Prine -tribuutti

Aino ja Miihkali säestävät Palefacen Prine-versiointia sodanvastaisesta klassikosta Sam Stone.

10.04.2020

Tiistaina kuolleesta John Prinesta kertoo jotain oleellista, että häntä muistelevat muusikot kautta folk- ja country-skenen. Lucinda Williams, Alejandro Escovedo, Hayes Carll ja vastikään itsekin Prinen Hello in There -klassikon Yhdysvaltain Alzheimer-järjestön hyväksi coveroinut Jason Isbell ovat kaikki viime vuorokauden aikana tuoneet julki vuolaita kunnianosoituksia sosiaalisessa mediassa.

Prinen sana- ja säveltaiteen laadusta kertoo paljon myös se, että rakkaus hänen musiikkiinsa ylittää genrerajat. Kortensa kekoon rapakon tällä puolen kantaa räppäri ja aktivisti Karri ”Paleface” Miettinen, jota ei heti mieltäisi Prinen faniksi. Tarkemmin Palefacea tuntevat kuulijat kuitenkin tietävät, että kyseessä on monenlaisista traditiosta ammentava artisti, jolla pysyy mikrofonin lisäksi kädessä myös akustinen kitara. Levyttipä Paleface viime vuonna Laulavan Unionin kanssa Tie vapauteen -albumin, siis levyllisen 1900-luvun alun amerikansuomalaisia työväenlauluja – musiikkia, josta taas ei ole kovinkaan pitkä matka Prinen ulosantiin – ainakaan sitä linnuntietä mitä rauhankyyhky lentää.

”John Prine tuli ensimmäistä kertaa vastaan varmaan 2000-luvun alkupuolella kun aloin fiilistellä vähän obskuurimpia kantri- ja folkkijuttuja itsestäänselvimpien dylanien ja guthrieiden jälkeen. Sam Stone kosketti heti kun kuulin tsibaleen, johtuen mielettömän koskettavasta aiheesta ja tekstistä. Opettelin laulamaan ja soittamaan biisin heti kitaralla. Se on ainoa Prine-biisi, jonka osaan ulkomuistista, joten se oli myös luonteva valinta tähän tribuuttiin. Mielessä on käynyt jopa kappaleen suomentaminen, niin samankaltainen oli myös monien suomalaisten sotaveteraanien kohtalo sotien jälkeen. Heikko on kotiutetun morfinistin osa maasta ja rintamasta riippumatta”, kertoo Paleface suhtestaan Prineen.

Brittiläisen anarkopunk-orkesteri Crassin t-paitaan (”Fight war not wars”, lukee rinnassa) sonnustautunut Paleface tiedostaa sodanvastaisen kappaleen voiman, joka syntyy siitä, ettei kolistella tyhjiä sloganeita, vaan avataan vanhaan teemaan hoku odottamaton inhimillinen kulma.

Kappale on Prinen debyytin yksi kulmakivistä, monessa mielessä yhtä suuri klassikko kuin Hello in There tai Illegal Smile.

”Sam Stone ei varsinaisesti pohjaa kehenkään yhteen hahmoon. Siellä on taustalla 3-4 henkilöä, ja pari tyyppiä jotka itse tunsin itse ollessani varikolla töissä armeijassa. Niihin aikoihin oli paljon sellaista Vietnamin vastaista protestilaulua, jonka pääasiallinen tarkoitus tuntui olevan läpsytellä samanmielisiä selkään, jotta kaikki tuntisivat että nyt ollaan hyvällä asialla. Sotaa vastustettiin, mutta kukaan ei tuntunut puhuvan mitään niistä sotilaista. Keksin sen kertsin aluksi, sen lauseen siitä että ’isin kädessä on reikä, johon kaikki meidän rahat menee’, ja tykkäsin siitä niin paljon että oikeastaan rakensin sen koko biisin sen ympärille. Näin mielessäni semmoisen pikkutytön, joka pyörittää päätään ja ihmettelee kun isän käteen menee sateenkaaren verran rahaa. Keksin koko Sam Stonen hahmon päästäkseni tuohon kertosäkeseen”, kertoo Prine laulun syntyvaiheista Great Days -kokoelmalevynsä kansivihkossa vuonna 1993.

Sotia pyörittävien voimien lisäksi Prine tarraa sanoituksessa uskontoon, jolla varsinkin Yhdysvalloissa oikeutetaan kaikenlaista toimintaa, joka olisi saanut itsensä Jeesuksenkin korjaamaan asentoaan hermostuneesti. Kristuksen kuolema ja se pasifistinen sanoma ja lähimmäisenrakkaus, johon hänen opetuksensa pohjaavat, ovat täydellinen vastakohta niille voimille, jotka ovat nujertaneet Sam Stonen hahmon.

”Johnny Cash teki tästä kanssa version, mutta syvästi kristittynä miehenä kieltäytyi laulamasta kertosäkeen ’Jesus Christ died for nothing I suppose’ -lainia ja korvasi sen jollain toisella”, lisää Paleface.

Hetken mielijohteesta sissityyliin äänitetyllä videolla esiintyy Palefacen rinnalla – turvavälit huomioiden – folk-duo Miihkali ja Aino. Miihkali on tuttu useilta Palefacen levytyksiltä (kuten esimerkiksi edellämainittu Tie vapauteen) ja moni muistaa hänen komeat viiksensä ja juurevan banjonsoittonsa Palefacen taustalla rasisminvastaisesta Peli poikki -mielenosoituksesta Helsingin Senaatintorilta 2016.

”Banjomies Miihkali Jaatisen kanssa on tullut tehty yhtä sun toista. Miihkali soittaa useilla mun biiseillä ja mies tuotti ja sovitti Emme suostu pelkäämään -kappaleen. Meillä on yhdessä Huolestuneet Kansalaiset -niminen kokoonpano, jonka levyä aletaan työstää pikapuoliin valmiiksi. Siellä räppi kohtaa bluegrassin. Aino on Miihkalin puoliso ja mieletön kanteleen soittaja ja laulaja. Molemmat upeita muusikoita”, taustoittaa Paleface.

”Prine oli kyllä titaanin kova ukko. Selvisi kahdesta syövästäkin. Hän jää historiaan Covid-marttyyrina, yhtenä turhana kuolemana tähän vihonviimeiseen vitsaukseen. Eli peskää niitä käsiä ja pysykää himassa! Ja kuunnelkaa John Prinen levyjä!”, päättää Paleface.

Tässä Palefacen, Ainon ja Miihkalin tribuutti John Prinelle:

Lisää luettavaa