Tanskalainen Mø eli Karen Marie Ørsted Andersen on monessa mielessä tyypillinen tämän päivän poptähti. Hän on nuori nainen, keskittynyt enemmän singlejen kuin albumien tekemiseen, suosittu Spotifyn ja Youtuben kaltaisissa palveluissa, fiittaa usein muiden artistien kappaleilla ja hän on myös laulunkirjoittaja ja tuottaja.
Samalla hän on myös epätyypillinen poptähti. Teini-ikäisenä hän oli punkkari, joka pyöri aktivistipiireissä. Hän on tunnustanut pitävänsä Sonic Youthista ja sopiikin yhtä hyvin Sidewaysiin kuin Ruisrockiin. Musiikillisesti Mø on kiehtova yhdistelmä puhdasta poppia, skandinaavista tyylikkyyttä ja riehakasta energiaa.
Tapasin Møn Helsingin Jäähallin syövereissä pari tuntia ennen hänen esiintymistään Sidewaysin päälavalla lauantai-iltana. Hän oli kaukana ylpeästä ja etäisestä poptähdestä. Lyhyessä haastatteluajassa välittömän oloinen Mø ehti paitsi kertoilla monenlaista, myös nauraa paljon.
Uusimman kappaleesi nimi on Nostalgia ja viimeisimmän ep:si When I Was Young. Mitä nostalgia sinulle merkitsee?
”Laulan Nostalgia-kappaleella ensirakkaudesta ja vanhojen aikojen muistelemisesta. Tajusin, että monet kappaleet, joita olen kirjoittanut viime aikoina, ovat käsitelleet näitä asioita. En ole varma, miksi. Täytän tänä vuonna 30. Se on luonnollinen aika elämässä alkaa katsoa taaksepäin. Tunnen olevani uuden aikakauden porteilla. Katson taakse, jotta voin siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässäni.”
Vähän kuin jättäisi nuoruuden taakseen. No, ei nuoruuden, mutta…
”Tavallaan niin! Olen aina hieman glorifioinut nuoruudenmuistojani ja nuoruutta. Siksi olen pohtinut, minkälainen tämä seuraava luku elämässäni tulee olemaan. Voinko vielä säilyttää nuorekkaan energiani?”
Toinen albumisi on ollut tekeillä kauan.
”Kyllä, erittäin kauan (naurua).”
Ymmärsinkö oikein, että se ilmestyy syksyllä?
”Levy on nyt valmis, mutta odotan vielä lopullista julkaisupäivää. Syksyllä sen pitäisi ilmestyä.”
Minkälainen levy on luvassa?
”Olen itse siihen erittäin tyytyväinen. Se on askel eteenpäin ensilevystäni No Mythologies to Follow’sta (2014). Levy tulee olemaan erilainen, koska olen itse muuttunut, maailma on muuttunut ja musiikkiskene on muuttunut. Major Lazerin Lean On -kappale, jolla fiittasin, tietysti avasi monia ovia, ja vei minut ihan uusiin seikkailuihin. Opin niistä paljon sekä hyvässä että pahassa.”
”Uusi levyni on hyvin aito ja henkilökohtainen. Se kuulostaa minulta. Se on popmusiikkia, mutta pyrkii myös olemaan erilainen.”
Olen kuullut, että pidät vaihtoehtomusiikista. Kuuluuko se uudella levylläsi?
”Toivon niin! Hengailin nuorena punkympyröissä ja vaihtoehtoisissa poliittisissa piireissä. Se oli tärkeä osa elämääni. Vaikka teenkin popmusiikkia, se on aina osa minua. En voi, enkä halua, piilottaa sitä.”
Nykyään monet popartistit ottavat poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kantaa. Onko mielestäsi tärkeää, että poptähdet ovat poliittisesti tiedostavia?
”Kaikkien ihmisten planeetallamme pitäisi yrittää olla poliittisesti tiedostavia. Se on todella tärkeää, mutta tärkeää on myös tapa, jolla poliittisia kantojaan ilmaisee. Omia mielipiteitään ei pidä pakkosyöttää ihmisille.”
Lean Onia on katsottu YouTubessa 2,3 miljardia kertaa. Miltä tuntuu saavuttaa sellainen yhteys niin laajan yleisön kanssa?
”Kappale teki haaveistani totta. Musiikintekijänä haluan saada yhteyden yleisöön. Haluan, että ihmiset näkevät todellisen minäni. Lean Onilla olin oma itseni, ja tunsin globaalin rakkauden. Ihmiset pitivät äänestäni ja energiastani. Se oli mahtavaa!”
Etenkin skandipopissa nuoret naisartistit ovat johtavassa asemassa. Mistä luulet tämän johtuvan?
”Aina puhutaan paljon siitä, että musiikkiskenessä ei ole tarpeeksi naisia. Sinä aikana, jona itse olen tehnyt musiikkia, naisartisteja on tullut kuitenkin enemmän ja enemmän. Se on hienoa!”
”Toivon, että jossain vaiheessa koko asiasta ei tarvitse edes jutella. Ei ‘naiset musiikkiteollisuudessa’, vaan ‘ihmiset musiikkiteollisuudessa’. On sääli, että sitä pitää koko ajan korostaa, että ‘olet nainen’ tai ‘naisraukka musiikkiteollisuudessa’. Olemme kaikki ihmisiä, jotka tekevät musiikkia, ja yritämme tehdä jotain hyvää. En halua ajatella, että on jotenkin huono asia olla musiikkia tekevä nainen. Fuck that!”
Kun esiinnyit Dua Lipan, Charli XCX:n, Zara Larssonin ja Alman kanssa BBC Radio 1 Live Loungessa, Paper-lehti kutsui teitä nimellä Spice Girls 2.0. Miltä se tuntui Spaissari-fanina?
”Se oli niin siistiä! Hienoa, että Dua toi meidät kaikki yhteen. On loistavaa, että alalla on niin paljon helvetin mahtavia naisia. Olemme kuin siskoja ja tuemme toisiamme, sen sijaan, että tappelisimme keskenämme. Niin sen pitää olla!”
Olet vieraillut paljon muiden artistien kappaleilla.
”Totta! Sanon usein kyllä yhteistyölle. Sekä isot että pienet yhteistyöprojektit ovat jännittäviä. Tietysti minun täytyy tuntea henkilökohtainen yhteys kappaleeseen, jolla esiinnyn. Sen täytyy koskettaa tunnetasolla.”
Kenen kanssa haluaisit työskennellä?
”Sellaisia nimiä on paljon. Aina saa unelmoida! Kendrick Lamar, SZA, Kali Uchis… Olen jo työskennellyt Alman kanssa, mutta haluaisin tehdä lisää musiikkia hänen kanssaan.”
Onko albumeilla nykyään enää merkitystä?
”Tiedän, että niillä on merkitystä minulle. En tiedä, onko näin laajemmassa kontekstissa. Se menee aalloissa. Joillakin vuosikymmenillä single on kaikki kaikessa, toisilla taas albumi. Olemme suuntaamassa kartoittamattomille alueille sen suhteen, miten musiikkia kulutetaan, joten mahdoton sanoa.”
”Itse pidän siitä, että artisti kertoo kokonaisen tarinan, jolla on alku ja loppu. Sellaisen, joka on jakautunut lukuihin kuin kirja. Tietenkin tykkään myös julkaista singlejä ja tehdä yhteistyöprojekteja. Nyt on kuitenkin aika julkaista kokonainen kirja. Sitten teen taas singlejä! (naurua)”
Huomasin, että sohvalla on muumipehmoleluja ja muuta muumikamaa. Tiedän myös, että sinulla on muumitatuointeja.
”Kyllä! (Riisuu sukkansa ja näyttää nilkassaan olevan Niiskuneiti-tatuoinnin ja jalkaterässään olevan Pikku Myyn.) Näiden lisäksi minulla on kaulakoru, jossa on muumin kuva. Olen tosifani! (naurua)”
Miksi muumit?
”Lapsena katselin muumeja televisiosta, ja se oli lempiohjelmani. Myöhemmin isäni alkoi työskennellä Suomessa. Hän teki useita vuosia tutkimusta suomalaisissa kouluissa. Teidän koulutusjärjestelmänne on todella hyvä!”
”Kun isäni kävi kotona Tanskassa, hän toi minulle ja veljelleni muumilahjoja. Minulla on ollut romanssi muumien kanssa yli 20 vuotta!”
Muumitkin ovat vähän kapinallisia!
”Niinpä! Vaikka ohjelma olikin tehty lapsille, se sopi myös aikuisille. Siinä oli niin paljon tasoja, syvyyttä ja melankoliaa. Se ei ollut vain yksiulotteinen Disney-tyyppinen juttu. Ohjelma sai miettimään ja kysymään, mistä siinä oli todella kyse.”
Mø nähdään seuraavan kerran Suomessa 25.11., kun hän esiintyy Alman kanssa Helsingin The Circus -klubilla. Nähtäväksi jää, ehdimmekö opetella Møn tulevan albumin sanoja ennen keikkaa ja ovatko hänen ja Alman yhteistyösuunnitelmat ehtineet konkretisoitua.