Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Sign ’O’ the Times -tupla on Princen monista klassikkoalbumeista kenties se kaikkein klassikoin. Levyn taustatarina on harvoin kuultu ja sekavuudessaan omaa luokkaansa.
Teksti: Antti Piirainen
Sign ’O’ the Timesin tekeminen kesti päivälleen vuoden. Projekti alkoi 31. maaliskuuta vuonna 1986, ja sitä seuraavien 365 päivän aikana ehti tapahtua enemmän kuin monien artistien uralla yhteensä.
Historian uumeniin on jäänyt tältä ajalta useampikin kunnianhimoinen Prince-projekti. Näiden julkaisemattomien Prince-kappaleiden historia koostuu samoista raaka-aineista kuin itse Sign ’O’ the Timesin tarina: katkerista pettymyksistä, tuhotuista ystävyyssuhteista ja lopulta nerokkaan artistin viimeisestä kurotuksesta kohti popmusiikin Valhallaa.
Pohjan Sign ’O’ the Timesille muodostaa tuplalevy nimeltään Dream Factory, jonka Prince aikoi julkaista heti Parade-albumin jälkeen loppuvuodesta 1986. Ainoastaan bootleg-muodossa ilmestynyt Dream Factory on monessa suhteessa erikoinen teos, sillä monivuotisen The Revolution -taustabändin Wendy ja Lisa saivat sillä lähes yhtä paljon tilaa kuin pääartisti.
Voimasuhteiden tasapaino ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ja yhtyeen kuolinkellot soivat Hit N’ Run -kiertueen päätyttyä. Tämän seurauksena Dream Factory hyllytettiin lokakuussa 1986. Seuraavaksi Prince eristäytyi Paisley Park -studiolleen ja tuotti uransa oudoimman levyn. Camille-albumilla loputtomilla efekteillä käsitelty lauluääni eksyi mitä oudoimpiin sfääreihin.
Dream Factory ja Camille ovat fanille aarrearkkuja. Ensin mainittu sisältää monia Princen uran huippuhetkiä: Train on valtavan torvitaustan ja heavykitaroinnin riemuvoitto, ja Witness 4 the Prosecution asettaa artistin kuvitteellisen tuomioistuimen eteen aseenaan yksi Princen levytysuran hurjimmista grooveista. Artistin alter ego Camille näyttäytyy omalla levyllään niin funk metal -messiaana (Rebirth of the Flesh), seksin ylipapittarena (Feel U Up) kuin noitanakin (kuusiminuuttinen kakofonia Shockadelica). Jopa Sign ’O’ the Timesin tasokkaassa biisikavalkadissa näistä moni nousisi tähtihetkien joukkoon.
Kunnianhimonsa sokaisemana ja hurjassa luovuuden puuskassa Prince päätti tehdä triplalevyn nimeltä Crystal Ball, joka yhdisti suuren osan Dream Factoryn ja Camillen kappaleista. Levy-yhtiö Warner kauhisteli tätä Paraden myyntimäärien jäätyä huomattavasti odotettujen lukujen alapuolelle, ja lopulta yhtiö pakotti artistin perääntymään aikeistaan.
Suurin osa näiden kolmen levyn loistavista kappaleista on jäänyt pölyttymään tähän päivään saakka vailla virallista julkaisua.
Lopulta päivälleen vuosi Paraden julkaisun jälkeen Sign ’O’ the Times tuli kauppoihin. Kolme levyn neljästä singlestä ampaisi singlelistan kymmenen kärkeen, ja vaikka hintava albumi ei dominoinut listoja, paketin ylistys alkoi lähes saman tien.
Kansi kertoo taustalla olevan totuuden. Siinä vähemmän tyytyväiseltä näyttävä Prince katsoo poispäin kaoottiseen kuntoon jätetyltä esiintymislavalta. Se on kuvastus tuosta myrskyisästä vuodesta, joka tuotti hänen viimeisen kiistämättömän klassikkonsa ja poltti hänet melkein loppuun.
Sign ’O’ the Timesia pidetään laajalti Princen suurimpana saavutuksena. Valitettavasti se on myös hänen suurin tappionsa – mestariteos, joka olisi voinut olla vieläkin enemmän.
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 11/12.
Entä millaista jälkeä syntyy, kun Muse esittää Sign ”O” the Timesin nimikappaleen? Kuuntele täältä.