Pyhimys eli Mikko Kuoppala vieraili MTV:n uudessa Studio-ohjelmassa viime viikolla. Keskustelun aiheena oli päihteet ja hän oli toinen ohjelman julkkisvieraista. Tunnin keskustelu tiivistettiin seuraavana päivänä kuta kuinkin otsikoihin: ”Pyhimys avoimena huumeiden käytöstä.”
Totuus oli toki erilainen kuin sensaatiomaisen otsikon luoma mielikuva. Kuoppala muun muassa kertoi törmänneensä huumeiden käyttöön piireissä, joissa liikkuu, ja turvautuneensa toisinaan alkoholiin lievittääkseen jännitystä ennen keikkaa. Tämän selvittäminen vaatisi kyseisen keskustelun seuraamista tai edes sen pohjalta tehtyjen artikkelien lukemista otsikkoa pidemmälle.
Turhautumisen voi aistia, kun hän käy lyhytsanaisesti läpi tapahtumat levy-yhtiön edustajan kanssa. Uusimman albumin suosio, Vain elämää -ohjelma ja viimeisimpänä Emma-gaalan palkintopöydän putsaus ovat nostaneet Kuoppalan sarjaan, jossa hän on himoittu julkkisvieras, jonka tekemisiä ja sanomisia seurataan suurennuslasin kanssa suomalaisessa lehdistössä.
Kuoppala palkittiin 2. helmikuuta Emmalla kaikissa kuudessa kategoriassa, joissa hän oli ehdolla. Seremonioiden jälkeen hän vastasi urheilutoimittajakysymykseen, että ”ei voi kuvailla tunteitaan”. Nyt, muutama viikko tapahtuneesta, hän puhuu asiasta painokkaammin.
”Kuulostaa kauhealta sanoa, mutta minä tiesin, että oli mahdollisuus voittaa ne kuusi. Olin kartalla niistä kategorioista ja tiedän, miten se äänestyskäytäntö toimii. Tiedän, keitä ne tuomarit on, ja tiedän, miten vahva toive niillä on, että asiat muuttuisivat. He haluaisivat, että musatarjonta olisi monimuotoisempaa ja joku artisti sanoisi joskus jotain.”
”Toivon, että tämä toimisi signaalina myös artisteille, että tekisivät rohkeammin sitä, mitä oikeasti haluavat. Koko ajatusmaailma on vääristynyt; ei ole pakko lopettaa, kun on tullut tarpeeksi suosituksi. Unelmoin siitä, että vaihtoehtomusiikki voisikin olla musiikkia, joka huomataan.”
Näistä idealistisista haaveista huolimatta Emma-gaala oli Kuoppalalle itselleen vain asia, joka piti käydä suorittamassa. Hän sanoo ajatustensa olevan aina muutaman askeleen pidemmällä. Kuoppala toteaa suomalaisittain epätavanomaisesti, että kuusi Emmaa sattuivat sopimaan suunnitelmiin hyvin. Kuoppalan ilme ei värähdä, vaikka muut huoneessa purskahtavat nauruun.
Olemme Matti Mikkolan kotona Helsingin Kampissa. Kevät lupailee itsestään ullakkohuoneiston ikkunoista tulvivina auringonsäteinä. Tuottaja Eppu Kosonen istuu olohuoneen sohvalla ja yrittää selvittää Shazamilla Mikkolan soittaman neuvostorockin esittäjää. Suunnitelmat, joihin kuusi Emma ”sopivat hyvin”, liittyvät ylihuomiseen.
”Niin, siis, me ollaan tehty musaa yhdessä”, Kuoppala sanoo jalkarahilla keikkuen.
Keskiviikkona 27. helmikuuta Pyhimys & Saimaa julkaisee esikoissinglensä Hermesetas. Projekti on pidetty salassa Kososen mukaan siksi, että mahdolliset kuuntelijat eivät ehtisi muodostaa ennakkokäsitystä kahden vahvan entiteetin fuusiosta. Levy-yhtiölle, tai tässä tapauksessa levy-yhtiöille, asia on käyty esittämässä ilmoitusluontoisesti: tässä on kappaleet, tässä on biisijärjestys.
Hermesetas on Saimaan mittakaavassa jopa hillitty biisi. Kuoppala kuvailee kappaletta ”miellyttäväksi ja pirteäksi” ja sanoo, että se voisi soida radiossa ”ainakin jollain vuosikymmenellä”.
”Jos yleensä ollaan eeppisesti vuoren kielekkeellä parta ja viitta väpättäen, niin tässä biisissä yritetään soittaa mahdollisimman vaivattoman kuuloisesti. Ei liikaa sointuja, ei liikaa erikoisia juttuja. Se soiton soljuvuus, mikä J. Karjalaisella on parhaimmillaan”, Mikkola kuvailee.
J. Karjalaisen lisäksi Hermesetasissa on jotain Leevi and the Leavingsia. Kuoppala, joka ei koe koskaan olleensa hiphop-artisti, samastuu sanoittajana ennemmin näihin suomirockin tarinankertojiin kuin räppäreihin.
”Räppilevyissä häiritsee tietynlainen minähahmon köyhyys. Kun puhut koko ajan itsestäsi, niin siinä alkaa tulla kliseitä. Mielikuvituksellisuus on minulle se juttu. Vaikka teen musiikkia niin hyvin kuin osaan, se on minulle silti aina vähän leikkiä. Sehän ei hiphopissa myöskään käy, kun pitäisi edustaa. En tiedä olenko vieläkään tehnyt mitään aivan tosissaan. Siitä tulee vähän sitä Göstaa. Ja jos osaisin laulaa, laulaisin”, Kuoppala sanoo.
Kosonen, Kuoppala ja Mikkola kertovat, ettei Hermesetasia kirjoitettu singleksi. Se ei myöskään kuulemma edusta albumin linjaa, mutta toimi sekä albumin kontekstissa että siitä irrotettuna. Levyllä kuullaan myös ”perinteisempää Saimaata”.
”Tämän jälkeen ollaan julkaistu neljä levyä. Ollaan tehty albumi 70-vuotiaan croonerin kanssa, sitten kasa miltei vapaasti improvisoituja covereita, soundtrack urheilusta kertovaan dokumenttisarjaan ja nyt raplevy. Mikä hiton lokero tai genre tämä on? Mielenkiintoista, että sieltä kuitenkin löytyy se Saimaan selkäranka”, Mikkola kertoo.
Mikkolan listaamat albumit ovat siis Pepe & Saimaa (2014), Matka mielen ytimeen (2015) ja Urheilu-Suomi (2017). Pääosin Mikkolan säveltämä Pepe & Saimaa nosti Pepe Willbergin jalustalle, jota hän tuskin olisi itse löytänyt. Viisi tähteä sekä Rumbassa että Soundissa saanut albumi toi Willbergille hänen uransa ensimmäisen kultalevyn. Emma-gaalassa 2015 Willberg palkittiin vuoden miesartistiksi, Mikkola vuoden tuottajaksi ja albumi sai lisäksi kaksi Emmaa.
”En odottanut siltä levyltä mitään. Ajattelin, että on täysi mahdottomuus, että noin valtavirrasta poikkeava musiikki voi nousta missään esille. Kala nappasi ja siimaa alkoi mennä”, Mikkola muistelee ja kertoo samankaltaisen toivon heränneen kuin Kuoppalalla tämän vuoden Emma-palkintojen jälkeen.
Tätä kirjoittaessa Pyhimyksen uusin, vuosi sitten ilmestynyt Tapa poika on ollut Suomen virallisella albumilistalla… no, sen vuoden, 52 viikkoa. Pyhimyksen ja Saimaan yllä listatut ja muutkin meriitit ovat varmasti auttaneet siinä, että projekti on saanut taakseen kummankin tahon levymerkin luottamuksen, Etenee Recordsin ja Johanna Kustannuksen sekä niiden taustalla olevien major-yhtiöiden Warnerin ja Universalin. Se on osaltaan mahdollistanut sellaisen musiikin teon, jota ei voi ajan hengen mukaisesti niputtaa yhden radiokanavan tai suoratoistosoittolistan nimen alle. Mikkolan mukaan nyt on aika ”vetää piuhaa” takaisin päin.
”Me eletään sellaista aikaa, että taiteilijat ovat ottaneet asiakaspalvelijan roolin ihan mukisematta. Konsultit kertoo, minkä mankelin läpi sinut vedetään ja mihin lokeroon asetellaan. Jalustalle nostetut ja ikonisoidut taiteiljat ovat saaneet asemansa juuri tinkimättömyytensä takia. Historia ei ole opettanut mitään”, Mikkola sanoo.
”Vapaudessa tärkeää on vastuu, etuoikeudessa tärkeää on, että käytät sen! Meillä on tämä etuoikeus, koska meillä on ollut aiemmin etuoikeuksia, jotka ollaan käytetty. On tämä poikkeuksellinen tilanne, mutta ei kukaan ole meille sitä antanut. Kyllä tämä on ansaittu. Molemmat yhtiöt luottaa siihen, että me tajutaan mitä ollaan tekemässä; ei pelkästään polteta siltoja, dokata rahoja ja lähetetä kainalopieruja. Me uskotaan, että tämä on oikeasti hyvä sijoitus”, Kuoppala kertoo.
”On siistiä päästä ottamaan riskejä. Se tuntuu niin harvinaiselta nykyään, jos on yhtään tuollaisessa popbiisikulttuurissa mukana. On todella harvinaista tehdä jotain, josta ei yhtään tiedä mitä siitä tulee”, Kosonen sanoo.
Rapin ja rockin fuusiossa on jo genren nimen tuomaa painolastia. Onnistumiset räppäyksen ja bändin yhdistämisessä ovat harvassa, ja ne ovat joko luottaneet aggressioon, kuten vaikkapa Rage Against the Machine, tai olleet räppärin taustalla puhtaammin hiphop-biittiä soittaneita, kuten esimerkiksi The Roots. Nämäkin nimet käytiin läpi Kososen, Kuoppalan ja Mikkolan keskusteluissa siitä, mitä he eivät halua olla; Pyhimys ei ole pogoava frontman, eikä Saimaa isoilla rumpusoundeilla tanakkaa komppia polkeva taustabändi.
”Saimaan ja hiphopin välillä on kuitenkin ihan selkeä linkki. Meidän esikuvia on ne psykedeelisen rockin artistit, joita on sämplätty paljon. Sämplääjät on ottaneet yhden loopin, me halutaan käyttää koko systeemi. Esimerkkinä voisi ajatella, että joku räppäisi David Axelrodin koko biisin päälle”, Mikkola kuvailee.
Kososelle ja Mikkolalle oli myös selvää, että Saimaa ei levytä kenen tahansa räppärin kanssa. Kuoppala oli kirjoittanut pari tekstiä Matka mielen ytimeen -albumille, Mikkola oli tehnyt yhteistyötä Teflon Brothersin kanssa. Hengenheimolaisuus oli tiedossa jo entuudestaan. Aloite yhteisprojektiin tuli Saimaa-leiristä ja Kuoppala totesi sen sopivan ”kuin nyrkin silmään”. Kun kysymys esitettiin, Pyhimyksen Jättiläinen soi radioissa ja oli suoratoistopalveluiden listoilla, Tapa poika odotti julkaisuaan.
”Riku Mattila on mentoroinut minua ensin levy-yhtiöhommissa ja sen jälkeen tuottanut kaksi viimeistä levyäni. Ilman Rikua olisin ihan eri paikassa koko uralla. Riku on jossain sanonut, että jos tekee yli kaksi levyä putkeen saman tuottajan kanssa, niin pitää olla vahvat perusteet jatkaa vielä seuraavakin projekti. Olin miettinyt, että pitäisi keksiä jotain uutta, joten tämä tuli hyvään saumaan senkin puolesta”, Kuoppala sanoo.
”Räppituottajat ovat suurimmaksi osaksi tietokoneen käyttäjiä. Ne käyttää sitä tosi hyvin, mutta minulle tuottaminen on suurimmaksi osaksi keskustelua. Keskustelua siitä, miksi asiat tehdään, miksi valitaan jotain, eikä että ’tämä snare, koska se on kaikissa jenkkihiteissä nyt’. Epun ja Matin kanssa meitä yhdistää se, ettei kukaan ajattele, että pyritään johonkin tiettyyn, vaan mietitään, mikä tämän musiikin luonne on ja katsotaan millaiseksi se haluaa tulla.”
Pyhimys & Saimaa -albumi on syntynyt palavereissa käydyistä keskusteluista tehtyjen löyhien muistiinpanojen pohjalta. Näitä musiikillisia hahmotelmia on ladattu kansioon, ja Kuoppala on kirjoittanut tarinaa valittuihin paloihin. Tekstit ovat viestittäneet Saimaalle, mihin suuntaan ollaan menossa, ja aihiot ovat kasvaneet kokonaisiksi kappaleiksi.
”Pekka Streng oli itselle tärkeä referenssi. Ei musiikillisesti, vaan minähahmollisesti. Se on tässä näin, mutta kuitenkin vähän omassa maailmassaan. Tällä levyllä on tekstejä, mitä en olisi tehnyt millekään muulle projektille”, Kuoppala sanoo.
Hermesetas-singlellä Pyhimys räppää: ”Sä halusit jutella täst biisistä, mut tää biisi on se juttelu”.
”Sama pätee koko levyyn. Tämä levy selittää itsensä, kun tämä minähahmo kertoo tarinansa. Sitä ei sen enempää tarvitse avata”, Kuoppala toteaa.
”Uskon, että idea kristallisoituu viimeistään keikoilla ja jengi hiffaa, minkälaiset kulttuurilliset pointit tähän liittyy”, Mikkola sanoo.
Pyhimys & Saimaa -projektin Olisinpa täällä -albumi ilmestyy toukokuussa ja levynjulkaisukonsertti on 11.5. Helsingin Suvilahdessa All Day On -tapahtumassa.
”Festaritkin saa vielä ottaa yhteyttä, me ollaan puhelimen päässä”, Kuoppala heittää arvoituksellisesti ja antaa vielä lööpiltä tuoksahtavan suosituksen albumin kuuntelun oheen:
”En minä voi ainakaan kehottaa ketään käyttämään mitään kiellettyä.”
Pyhimys & Saimaa -kokoonpanon Hermesetas-single julkaistaan keskiviikkona 27.2., albumi Olisinpa täällä ilmestyy toukokuussa ja levyn julkaisua juhlitaan konsertilla All Day On -tapahtumassa Helsingin Suvilahdessa 11.5.