Pyhimys pyytää anteeksi loukkaavia kappaleitaan

Räppärin käyttämät n-sanat nostettiin pöydälle sosiaalisessa mediassa.

Pyhimyksen 2010-luvun alussa käyttämät n-sanat Ruger Hauerin kappaleessa ja Lika-Aki-aliaksella nostettiin eilen illalla puheenaiheeksi sosiaalisessa mediassa Yeboyahin toimesta. Yeboyah kirjoitti kulttuurisen omimisen ja lainaamisen ongelmallisuudesta, ja nosti konkreettiseksi esimerkiksi Pyhimyksen.

”Hyvä esimerkki siitä, että Suomessa ei ymmärretä räpin historiaa on se, että tänä vuonna Emma-gaalassa on Rap/R&B-kategoriassa ehdokkaana artisti, joka käyttää biiseissään n-sanaa, haukkuu mustia ihmisiä likaisiksi, eikä ole ikinä ottanut tästä vastuuta tai poistanut näitä biisejä. Tämä ihminen ei arvosta mustaa kulttuuria, ymmärrä räpin historiaa, tekee sillä omaisuuden ja kaiken lisäksi meidän isoin musiikkitapahtuma ja alan ammattilaiset tukee tämän artistin palkitsemistsa ja on hiljaa tästä aiheesta”, Yeboyah kirjoittaa ja alleviivaa:

”Case Pyhimys.”

Lisäksi Yeboyah kirjoittaa, ettei tämä koske vain Pyhimystä, vaan montaa muutakin artistia ja alan toimijaa, jotka hiljaisuudellaan hyväksyvät tämän. Yeboyahin ulostuloa kompattiin useiden artistien toimesta, esimerkiksi Abreu, Ida Paul, Haamu, Nopsajalka, Jannika B, Pihlaja, Vilma Alina ja Jurek jakoivat Instagram-tarinaa. Samoin sekä Pyhimystä että Yeboyahia edustavan ohjelmatoimisto All Dayn useampi työntekijä.

Kyseisiin kappaleisiin on tartuttu aiemminkin, mutta Pyhimys ei ole kommentoinut aihetta. Nyt Pyhimys julkaisi kotisivuillaan lausunnon, jossa kertoo oman näkökulmansa asiaan. Hän kirjoittaa saaneensa hyvin vähän suoraa palautetta, jossa yksilö olisi kokenut tulleensa loukatuksi hänen käyttämiensä sanojen vuoksi.

”Niissä tilanteissa joissa näin on käynyt, olen kyennyt keskustelemalla asiasta valottamaan omia tarkoitusperiäni ja olemme päässeet oman käsitykseni mukaan aina yhteisymmärrykseen asiasta. Julkisesti en ole kokenut aiemmin tarvetta kommentoida tätä aihetta, koska on selvää, että monimutkainen asia tiivistyy perinteisessä mediassa otsikoksi, somessa polarisoivaksi lynkkauskampanjaksi, joka suurella todennäköisyydellä on enemmän haitallinen yhteisymmärryksen, tasa-arvo-agendan ja kaikkien keskusteluun osallistuvien todellisen näkökannan esiintuomisen kannalta.”

Pitkässä tekstissään Pyhimys pohtii kulttuurisen omimisen rajoja. Hän ei miellä itseään ainakaan täysin hiphop-kulttuurin edustajaksi, ja sanoo olevansa samaan aikaan ”vitivalkoisen suomenkielisen lyriikkaperinteen tuote”.

”Valitsin pohdintojeni alustaksi taiteen, jossa ristiriidat ja kipeätkin näkökulmat ovat sallittuja. Tähän uskon. En ole koskaan pitänyt teoksiani kantaaottavina, vaan ikään kuin kuvina kokemastani maailmasta. Ne ovat luonteeltaan fiktiivisiä ja kuvitteellisten, mutta jossain rinnakkaistodellisuudessa mahdollisten minähahmojen sisäisiä monologeja.”

Sanoitustensa synnystä ja tarkoitusperistä Pyhimys kirjoittaa:

”Olen kappaleissani eläytynyt usein hyvinkin paljon itseäni muistuttavan henkilön mieleen, joka kuitenkin tietoisesti tai tiedostamattaan käyttää hyväksi etuoikeutensa suomaa valtaa, oli kyse sitten mikrotasosta, kuten perheväkivallasta tai laajemmasta yhteiskunnallisesta asenteesta, kuten enemmistön asemasta suhteessa vähemmistöihin. Tätä metodia harjoittaessani olen kirjoittanut näiden hahmojen suuhun aivan kammottavia, hirvittäviä ja loukkaavia lauseita, joita en toivoisi koskaan kenenkään käyttävän. Kuitenkin, koska olen tuollaisia lauseita kuullut, en koe keksineeni maailmaa, johon nämä fiktiiviset asetelmat sijoittuvat, vaan valitettavasti uskoakseni kaikki tai ainakin hyvin suuri osa sanomistani asioista tai ajatuksista on totta jollekin ihmiselle. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole normalisoida mainitunlaista käytöstä, vaan päinvastoin aiheutetun kognitiivisen dissonanssin kautta ohjata ihminen itse oivaltamaan kaikenlaisen epätasa-arvoa puoltavien arvojen loogisten argumenttien totaalinen puute.”

Pyhimys kirjoittaa pyytävänsä anteeksi kaikilta, joita hän on musiikillaan loukannut.

”Tarkoitukseni on ollut täysin päinvastainen. Ymmärrän, että yksilöidympi anteeksipyyntö olisi tehokkaampi ja yksittäisten sanavalintojen ruotiminen olisi helpommin muokattavissa puolesta vai vastaan – tyyppiseksi asetelmaksi. Se ei kuitenkaan tapauksessani ole mahdollista, koska rajanvetoa on niin hankala tehdä sanoitustyylini ollessa ylläkuvatunlainen. Olisi äärimmäisen vaikea pyytää anteeksi yhdeltä ihmisryhmältä, yhtä kappaletta, lausetta tai yksittäistä sanaa, koska yhtälailla toisessa yhteydessä sanottu asia voi loukata jotain toista ihmisryhmää, jota pyrin samalla tavalla rakastamaan tasapuolisesti. Toivon, että tätä anteeksipyyntöä ei tulkita laajuudestaan huolimatta yliolkaisena, sillä voin vakuuttaa, että poden valtaisia omantunnontuskia ajatellessani, että olen vain avaamalla suuni aiheuttanut toiselle ihmiselle kärsimystä maailmassa, jossa yksikin ylimääräinen ikävyys on liikaa. Anteeksi.”

Lopuksi Pyhimys toivoo, ettei hänestä tehtäisi esimerkkitapausta.

”En kuitenkaan haluaisi missään nimessä tulla leimatuksi tasa-arvon vastustajaksi lyyriikoideni perusteella, koska sitä en sydämessäni ole. Siksi pyydän malttia ja toivon, että oma kohteluni olisi linjan mukaista, enkä päätyisi varoittavan esimerkkitapauksen asemaan vain heikkojen keskustelutaitojeni vuoksi, sillä olenhan myös tunteva ja viimekädessä rikkoutuva ihminen. Toivotan vilpittömästi rauhaa ja rakkautta jokaiselle ihmiselle.”