Raumalaisartisti julkaisi vuoden isoimman hitin – voiko Williamin debyyttialbumi lunastaa odotukset?

Tänä vuonna kotimaisella räppikentällä on julkaistu paljon mielenkiintoisia debyyttialbumeja joista jokainen on tyyliltään erilainen. Ensimmäisen albuminsa ovat julkaisseet muun muassa Cledos ja Cavallini & Shrty. Williamin Shakespearen kohdalla on mahdollisuus, että suuri mutta trap-musiikkiin vihkiytymätön yleisö löytää repertuaariinsa jotakin aivan uutta.

04.09.2020

Williamin debyyttialbumi on yksi vuoden mielenkiintoisimmista julkaisuista, sillä raumalaislähtöinen muusikko nousi parrasvaloihin kuin varkain. Vasta reippaat kaksi vuotta sitten musiikin tekemisen aloittanut artisti ei ollut yksi niistä, jonka nimi mainittiin uusia kykyjä listatessa. Niin vain William yllätti kaikki.

Helmikuussa julkaistusta Penelopesta tuli hitaasti kypsynyt jättihitti, jota kuunnellaan Spotifyssa vieläkin reippaat 80 000 kertaa päivässä. Samanlaisia lukemia hittibiisit kerryttävät lähinnä julkaisuviikollaan. Penelope on Suomen Spotifyn historian pisimpään ykkösenä pysynyt kappale, rikkoen Luis Fonsin Despacito-kappaleen ennätyksen. Nyt listapäiviä on jo yli 90.

Jos on tutustunut Williamin musiikkiin aiemmin, niin hitti saattaa tuntua silloinkin yllätykseltä. Penelope ei varsinaisesti ole häneltä erityinen musiikillinen taidonnäyte vaan enemmänkin tasaista jatkumoa tuotannossa. Penelopen kohdalla on kyse enemmänkin siitä ettei suomenkielinen melodinen ja lauluvetoinen trap ole vielä lyönyt tällä tasolla läpi. William osui tässä hermoon ja lopputulos on ilmiömäistä.

Levyllä Williamin artistipolulta tuttu tasaisuus realisoituu, Penelope ei nouse erityisenä helmenä esiin. Eniten jättibiisiä rakenteeltaan muistuttaa Wanted, joka on täten myös ymmärrettävästi valikoitunut videobiisiksi. Vielä artistilla ei ole tarvetta tehdä jotain aivan muuta, suosiosta huolimatta hän ei todennäköisesti ole vain Penelopea luukuttavalle yleisölle läpikotaisen tuttu artisti. Toivottavaa siis on, että miljoonia striimannut yleisö tutustuu myös uuteen materiaaliin.

Williamin vahvuus on äänenkäyttö. Katkonainen ja äänenpainoa vaihtava laulutyyli pohjautuu moderniin r&b-musiikkiin, vastaavia kansainvälisiä tekijöitä ovat esimerkiksi Saint Jhn, 6lack ja Post Malone.

Artisti pitää lauluosuuksissaan tiukat rajat, joka korostuu lähes orgaanisella Choo choo -kappaleella, jossa kaikki irrottelu tapahtuu rajojen sisäpuolella. Missään vaiheessa ei mennä yli äyräiden vaan koukkuja ripotellaan enemmänkin pikkuhiljaa. Homeboi-kappaleessa taas voi havaita, kuinka William tykkää painottaa rimmaavien sanojen loppua, joskus samassa rysäyksessä myös ”pakottaa” ne rimmaamaan: ”äi-JII, häi-iit”. Levyä ei voi siis suositella kirjakielen ystäville.

Lyyrisesti mielenkiintoisimmillaan artisti on kappaleilla kuten Sama poika, Veli ja Rukous, joiden aihepiireistä voi päätellä, että ne ovat syntyneet artistiuran aikana. Sama poika on vakuutus siitä, että kusi ei ole noussut hattuun, Veli on anteeksipyyntö unohdetulle kaverille ja sitä kautta pahanenteistä pohdintaa ”mä en usko et oon tääl enää kauaa” ja ”sit ku mä kuolen, muistaaks kukaan mua”. Levyn päättävässä Rukouksessa käsitellään luottamusta ja sitä kestääkö pää kovaa kyytiä.

Kirjailijaviittauksesta huolimatta lyyrinen puoli ei levyllä korostu, vaan se miten sanat tuodaan kuulijalle. Kappaleet rakentuvat pienistä yksityiskohdista ja lopulta striimit ovat nousussa. Levy löytyy suoratoistopalveluista.

Lisää luettavaa