Gasellit-yhtyeen jäsenenä tunnettu Päkä julkaisi tänään debyyttisoololevynsä. Menestysalbumilla Päkä käsittelee yhteiskunnallisia asenteita menestymiseen liittyen, ja pohtii miksi etenkin ammatillinen menestys mielletään synonyymina onnellisuudelle. Albumin ovat tuottaneet Loost Koosista tuttu DJ Arsi ja Aivovuotoon kuuluva Visa Mäkinen.
Rumba nappasi Päkän jututettavakseen ja syventyi artistin kanssa keskusteluun, jossa pohdittiin soolodebyytin julkaisemiseen liittyviä jännityksiä ja tietysti albumin esittämiä kysymyksiä menestymiseen liittyen.
“Gasellien viimeisimmän Zen-albumin jälkeen löysin kirjoittajana uuden vaiheen, joka auttoi mua pääsemään syvemmälle mun tunteideni kuvaamiseen. Sen tutkiminen alkoi kiinnostaa, joten täytyi löytää kanava, jossa sitä pystyi työstämään ja harjoittamaan vapaammin kuin mitä Gasellit on mahdollistanut.”
Näin kuvaa Päkä eli Pekka Salminen ensimmäisiä askeliaan kohti sooloalbumia. Ajatus siitä on Salmisen mukaan kytenyt hänen alitajunnassaan jo vuosikaudet, mutta vasta nyt tarve päästä kirjoittamaan tekstiä yksikön ensimmäisessä persoonassa kasvoi tarpeeksi isoksi.
“Gaselleissa ei ole samalla tavalla tilaa tehdä, mutta jos mua huvittaa soolona kirjoittaa kolme ylipitkää verseä ja pitkitettyjä riimejä, kukaan ei voi sanoa siihen mitään.”
Tekstin tuottamiseen liittyvien vapauksien lisäksi Salminen huomasi häneen kohdistuvien odotusten olevan aivan eri luokkaa kuin Gasellien kohdalla.
“Aina välillä ihmiset ovat kyselleet että tuleeko sooloa, ja olen vastannut että en osaa sanoa, ehkä. Joten siinä mielessä kaikki jotka ovat sitä edes mahdollisesti osanneet odottaa ovat varmasti kyllästyneet odottamiseen kauan sitten. Kukaan tuskin on pidättänyt hengitystään tämän suhteen. Kun taas Gaselleilla on totta kai se oma yleisönsä olemassa, ja vaikka teemme musiikkia lähtökohtaisesti itseämme varten, se yleisö on jollain tavalla aina läsnä tietoisuudessa.”
Toisaalta yksin tehdessään Salminen kertoo joutuneensa käsittelemään pelon ja häpeän tunteita intensiivisemmin kuin bändissä, jossa lopputuloksen takana seistään neljän ihmisen voimin.
“Nyt on vain minä käyttämässä viimeistä sananvaltaani, vaikka todellisuudessa olen täysin sokea omalle musiikilleni. Ei mulla ole mitään hajua onko se hyvää. Mutta olen saanut siitä tehdessä vahvoja fiiliksiä, ja siihen pitää kai vain pystyä luottamaan.”
Kaikista jännittävintä oli Salmisen mukaan ensimmäisen singlen julkaiseminen, mutta se on hoidettu alta pois jo kaksi viikkoa sitten, kun kappale Bensaa ilmestyi.
“Yhtäkkiä se projekti jota ei ollut olemassa ja jota kukaan ei odottanut muuttui näkyväksi. Ihmiset valuivat mun Instagram-artistisivulle, ja mietin vain että ei saatana, miksi te tulette tänne? Ette tiedä mitä olette saamassa! Odottakaa että kuulette edes mitä mä olen tehnyt, ja päättäkää vasta sitten”, Salminen nauraa.
Haastatteluhetkellä albumin julkaisuun on vielä muutama päivä, ja Salminen vaikuttaa suhteellisen tyyneltä.
“Eiköhän siitä hengissä selvitä. Ei se levy siitä enää miksikään muutu. Totta kai se jännittää, että olen kirjoittanut sinne äänensävyjä ja asioita joita en ole aikaisemmin pystynyt sanomaan tai uskaltanut sanoa ääneen. Mutta en mä sille enää mitään voi.”
Menestysalbumilla Salminen käsittelee muun muassa ensimmäistä kertaa “kusipäisyyden tunteita”. Hän kertoo Gasellien saaneen useasti kuulla siitä kuinka jalat maassa ja tavallisen oloisia tyyppejä he ovat, mutta Salminen ei täysin samaistu kuvaukseen.
“Ei me mitään pahimpia öykkäreitä olla oltu, mutta ei se tarkoita etteikö missään kohtaa siinä vuosien varrella olisi ollut tuntemuksia kun oma epävarmuus ja tietynlaiset ulkoiset odotukset eivät ole kohdanneet. Sitä on pitänyt kompensoida suojamekanismeilla, joita kusipäisyydeksikin voi kutsua. Ne ajatukset ovat olleet aika likaisia ja inhottavia, ja niitä perataan nyt levyllä.”
Osaltaan tietynlaisen korostetun positiivisen energian välittäminen yleisölle esimerkiksi Gasellien keikkatilanteessa kuuluu Salmisen mukaan asiaan, mutta julkinen kuva on aina väistämättä todellisuutta kapeampi.
“Välillä tuntuu että olen sen roolin vanki, ja nyt on noussut tarve ravistella sitä mielikuvaa. Mun ei tarvitse olla sitä aina, enkä mä ole sitä aina. Siksi tuon levyllä esiin erilaisia äänensävyjä.”
Albumin suuri teema on menestys, etenkin ammatillisesta näkökulmasta katsottuna. Salminen kokee saavuttaneensa monia sellaisia asioita, jotka yhteiskunnassamme mielletään onnistumisiksi, ja joita siksi käytetään melko suorana synonyymina onnellisuudelle.
“Mutta silloin kun on mennyt lujaa ja hyviä juttuja on tullut ovista ja ikkunoista, olen todellisuudessa saattanut olla saatanan yksinäinen. Silloin sitä vain miettii että tätäkö tämä nyt on? Ne ovat tuntuneet aikamoisilta pettymyksiltä.”
Kun yhteiskunta suljettiin koronapandemian takia ensimmäistä kertaa, Salminen alkoi kyseenalaistaa elintapojaan ja prioriteettejaan. Kun koko yhteiskunta pysähtyi, oli tilaa miettiä sitä, mikä tuo kaikista aidointa ja pysyvintä onnea.
“Vaikka silloin putosi tyhjän päälle ja kaikki duunit vietiin, oli hyvä huomata, että elämässä on paljon muitakin positiivisia asioita. Yhtäkkiä oli aikaa tehdä juttuja musan ulkopuolella: oli aikaa urheilla, aikaa maalata graffitia, aikaa hengata frendien ja läheisten kanssa. Muistin että ainii, mähän nautin näistäkin! Siellä oli identiteetti sen artistiuden ulkopuolella, jonka oli tietyllä tavalla päässyt unohtamaan.”
Tarinallisesti Salminen on rakentanut levylleen kaaren, jonka myötä hän pyrkii perustelemaan menestymisen jahtaamista.
“Mitkä ovat syitä sille että sitä hyväksyntää on ylipäätään lähtenyt hamuamaan. Levyn keskivaiheilla on tiettyä kaoottisuutta, yksinäisyyttä ja erillisyyden tunnetta, jonka jälkeen etsitään ratkaisuja ja yritetään löytää vastauksia. Lopussa sitten vedetään mattoa alta, että ei tämä ihan niin yksiselitteistä ja yksinkertaista olekaan.”
Salminen kuvailee kappaleita eräänlaisiksi itselleen kirjoitetuiksi muistilapuiksi, jotka kiteyttävät oivalluksia ja hänen omaa kasvuprosessiaan.
“Kun olet hukkaamassa itsesi, tai on taas se vaihe kun menee liian lujaa eikä arki ole hallinnassa, muista nämä oivallukset jotka olet joskus tehnyt ja palaa niihin. Koen ettei ihminen koskaan opi kokonaisvaltaisesti, eikä pääse yli tietyistä tavoista. Niitä vastaan pitää käydä sitä keskustelua ja kamppailua.”
Tuotannollisesti levy ammentaa osittain peräti kuudentoista vuoden takaa, sillä Salminen kertoo halunneensa albumillaan kunnioittaa aikaa jolloin hän itse rakastui suomiräppiin. Vuosi oli noin 2006 tai 2007, ja elettiin Monspin kultakautta, joka seuraavina viitenä vuotena muovasi Salmisen suomiräpin kuuntelua ja koko identiteettiä.
“Tänä päivänä sen ajan tekijöistä aika iso osa on eläköitynyt tai epäaktiivisia tai vaihtanut tyyliä. Ehkä mä tein tämän levyn itselleni siihen tyhjiöön. Jos kukaan muu ei sitä tee niin minä teen sitten perkele itselleni. Toivon että tämä ei jää pelkäksi pastissiksi, vaan että meillä on jotain uutta annettavaa ja uutta sanottavaa. Mutta on siellä ne tietynlaiset referenssit, tai ainakin esikuvat.”
Menestysalbumi ilmestyi tänään, mutta Salmisen soolouran avaus ei merkitse sitä, etteikö myöskin Gasellit jatkaisi porskuttamistaan.
“Mulla on kapasiteettia ja sanottavaa molempiin projekteihin. Haluan ajatella sen ennemminkin niin, että tämä rikastuttaa omaa ulosantia ja räppäämistä, koska tällä tavalla tulee kirjoitettua paljon enemmän.”
Se miten Salmisen sooloura jatkuu ei ole hänelle itselleen vielä kovin selvää, vaikka hänellä onkin jo seuraavan kokonaisuuden teemat mielessä. Ajankohta ja levyn tarkempi muoto jäävät kuitenkin vielä nähtäviksi.
“Vaikka seuraava albumi on jo ajatuksissa, tiedän että todennäköisesti tämän levyn julkaisun jälkeen tulee jonkin tason romahdus ja tyhjyys, että huh huh, nyt se on hoidettu. Mä tein sen, mä pystyin siihen, tällainen siitä tuli ja tällainen impakti sillä oli. Sitä pitää vähän aikaa käsitellä ja levätä, ja jossain vaiheessa pystyy katsomaan sitä ulkopuolelta ja miettimään mihin suuntaan haluaa seuraavaksi liikkua. Nyt olen sen verran sisällä tässä, että ehkä ei liikaa kannata keskittyä tulevaan.”