Sukupolvista ja muista ruumiinosista – haastattelussa Tippa ja Edu Kehäkettunen

TIPPA loi nahkansa ja toi uuden räpjohdannaisen trendin Suomeen. EDU KEHÄKETTUNEN on aivan tyytyväinen samaan flanellipaitaan kuin 20 vuotta sitten räppiskenen ottaessa ensi askeliaan Suomessa.

Eerika Leinonen

Mikä mahtaa olla mielessä nuorella räppärinalulla? Monesti vastaus tuntuisi olevan päihteet ja pillu. Näistä asioista räppäsivät esikoisjulkaisuillaan reilut parikymppiset Tippa-T ja Edu Kehäkettunen. Mainittujen julkaisujen väliin mahtuu miltei 15 vuotta, joten voinee todeta, ettei kovinkaan moni asia ole muuttunut.

Edu eli Harri Hinkkanen, 41, on rakentanut koko pitkän uransa näiden härskien peruspilarien varaan. Tippa-T eli Topi Huovinen, 25, puolestaan koki jo muutaman vuoden jälkeen ajautuneensa umpikujaan tällä linjalla.

Kappaleet eivät enää tuntuneet omilta. Nopeasti tullut suosio toi mukanaan hänen omien sanojensa mukaan ongelmia päihteiden ja masennuksen kanssa. Jonkin oli muututtava.

Maaliskuun alussa levy-yhtiö PME tiedotti, että Tippa-T on nyt Tippa. Uuden singlen taustalla kuultiin trap-hihatin sijaan akustista kitaraa. Pimpin paukuttamisen sijaan Huovinen lauloi siitä, kuinka häneen sattuu.

”En minä missään katuojassa ehtinyt velloa, mutta minulla tuli ongelmia sen kuvan kanssa, mikä minusta luotiin. Minut leimattiin edustamaan jotain landea junttidokausta”, Huovinen sanoo.

”Minulla ei ole tullut yhtään tuollainen kuva jätkästä”, Hinkkanen keskeyttää ihmetellen.

”Kun kuulin ekaa kertaa Tippa-T:tä, olin että okei, tämä kuulostaa siltä miltä suomiräpin pitäisi kuulostaa. Niissä biiseissä on hauskoja läppiä verrattuna moniin. Vaikka meillä on ikäeroa paljon, niin ollaan aina sovittu yhteen, meillä on jotenkin samanlainen elämäntyyli ja meininki. Kuvitteletkohan sinä tuon leiman itse?”

Hinkkasen kysymys on relevantti myös vanhoja Tippa-T-haastatteluita lukiessa. Niissä Huovinen muistaa miltei poikkeuksetta alleviivata sitä, että Tippa-T on hahmo. Vastapainoksi hän ei kuitenkaan ole tarjonnut juuri mitään. Henkilökohtaisiin kysymyksiin Huovinen ei ole vastannut.

Nyt Huovinen ylistää vanhemmiltaan saamaansa kasvatusta. Hän kertoo, että hyvä perhe ei kuitenkaan ole tae hyvälle elämälle: vääristä valinnoista varoittavana esimerkkinä on toiminut oma, narkomaaniksi ajautunut isoveli.

”En minä edelleenkään revittele millään perheasioilla, mutta haluan nyt näyttää millainen oikeasti olen, myös uusissa biiseissä. On paljon helpompi olla itsensä kanssa, kun on tehnyt henkilökohtaisempaa musiikkia”, Huovinen sanoo.



Myös Edu Kehäkettunen on tietenkin ollut hahmo ja kulissi. Se on ollut olemassa niin kauan, että Ylen viimesyksyinen henkilökuva rakastavasta ja perhekeskeisestä koti-isästä oli yllättävämpi kuin yksikään ”ineen stryyttaamisesta” varioitu rivi Kehäkettusen kappaleissa.

”Siinä jutussa oli nimenomaan parasta se, että joku minua artisti-imagon takia kusipäänä pitävä näkeekin, että ahaa, se onkin tuollainen. Sitä joutuu sitten oman tunnemyrskyn keskellä selvittelemään itselleen. Enemmän minä olen kusipäitä elämäni aikana nähnyt kuin ollut sellainen”, Hinkkanen sanoo.

Huovinen kertoo, että häntä on ahdistanut ihmisten suhtautuminen häneen. Hän kokee, että häntä on pidetty niin ikään kusipäänä, ja kun häntä on lähestytty, on lähestytty swägä-mehu-läppiä hokien Tippa-T:tä, ei Topi Huovista.

”Voi olla, että olen suurennellut asiaa päässäni ja miettinyt liikaa, millainen kuva ihmisillä minusta on. Nyt on tuntunut siistiltä, kun jengi on tullut sanomaan, että ethän sinä olekaan mikään mulkku”, Huovinen sanoo.

”Showbisnes on showbisnestä ja sillä selvä. Ei kannata välittää yhtään, mitä muut ajattelee. Ei miettiä itsestään jyrkkiä ajatuksia. Levy on levy ja kirja on kirja, sinä voit aina kääntää sivun ja jatkaa eteenpäin. Olen itsekin tehnyt törkeitä biisejä, mitä sitten”, Hinkkanen opastaa.

”Te olettekin tehneet musaa ennen kuin oli mitään somea, missä kaikki puidaan heti lynkkausfiiliksissä”, Huovinen kommentoi.

”Tuntuu, että ihmiset nauttivat päästessään leimaamaan, valittamaan ja takertumaan johonkin pieneen juttuun. Jengi kuuntelee englanniksi paljon härskimpää musiikkia, mutta kun sen tekee suomeksi, niin se onkin yhtäkkiä tosi paha, ja taas joutuu Radio Helsinkiin puimaan asiaa.”

Mainitulla kanavalla radiotoimittajan työtä tehnyt Hinkkanen tarttuu asiasanana radioon ja vie keskustelua yli puoli vuotta tapetilla olleeseen aiheeseen.

”Kuuntelin juuri keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Kaikki keskustelijat, sekä miehet että naiset, olivat kohdanneet häirintää. Kauhistelultaan kukaan ei kuitenkaan voinut puhua suoraan. Jos vedetään raja siihen, että mitä seksuaalinen häirintä on vuonna 2018, niin minä ainakin voin myöntää, että olen varmaan seksuaalisesti häirinnyt jengiä joskus”, Hinkkanen sanoo.

MC Taakibörsta on ollut avoimen poliittinen ja osoittanut tukensa esimerkiksi Pekka Haavistolle. Edu Kehäkettunen puolestaan on kehottanut allekirjoittamaan kansalaisaloitteen kannabiksen laillistamisen puolesta. Topi Huovinen on vältellyt politiikkaa ja todennut haastatteluissaan, ettei aio koskea aiheeseen pitkällä tikullakaan. Vanhan iskulauseen mukaan henkilökohtainen on poliittista, joten onko henkilökohtaisemman tulemisen tehnyt Tippa kokenut herätyksen tälläkin rintamalla?

”Minä en vieläkään lähde paasaamaan mistään. En koe omaksi jutukseni neuvoa ketään asioissa, joista en itsekään ymmärrä hevonhelvettiä”, Huovinen naurahtaa.

”Taakibörsta vihaa kokoomuksen lisäksi ihan suoraan kaikkia toukohousulandeja, jotka kuvittelevat, että sille niiden haja-asutukselle tapahtuu jotain. Nyt vittu ne realiteetit pöytään: ei tapahdu”, Hinkkanen aloittaa.

”Se mitä politiikasta pitää ymmärtää on ahneus. Muu maailma menee oikeaan suuntaan, ja täällä tehdään paskoja päätöksiä. En edes sääli niitä tyyppejä, jotka ovat halunneet talvivaaroja ja muita kaivoshankkeita ja pilaavat siistit mestat, mitä täällä vielä on – antaa palaa, matkailijat viekööt rahansa vaikka Ruotsiin.”

Huovinen kuuntelee Hinkkasta nyökytellen, mutta pitää suunsa visusti kiinni. Antaa Hinkkasen jatkaa:

”Sipilän hallitus on ottamassa valtaa Helsingiltä, ja se on täysin väärin. Suomessa ei ymmärretä uusiutua eikä tunnistaa niitä elementtejä, jotka voisivat tuoda rahaa. Maailmallakin tunnustettu asia on, että Helsinki on tällä hetkellä todella hip kaupunki. Täältä saa vihdoin hyvää ruokaa järkevään hintaan. Tämä on kompakti mesta, jonka ympärillä on helvetisti vettä. Kaupunkifillarit on naurettavan halpoja verrattuna mihin tahansa muuhun kaupunkiin.”

Turussa koko elämänsä asunut Huovinen ramppaa Helsingissä jatkuvasti, etenkin musiikkia tehdessään ja haastatteluita antaessaan. Reissaaminen on saanut varmasti ainakin pohtimaan muuttoa pääkaupunkiin. Joko Hinkkasen myyntipuheet saavat selaamaan asuntoilmoituksia?

”Hehe! Kyllä olisi tarkoitus jossain vaiheessa muuttaa tänne. Turku on minulle jotenkin vaan niin hima. Minulla on todella hyvä vuokrakämppä Turun keskustassa, ja siitä on vaikea luopua. Sitten kun on varaa ostaa kämppä, niin Turun hintataso on niin paljon edullisempi, että on varmaan pakko ostaa kuitenkin sieltä”, Huovinen sanoo.

”Kannattaa ostaa nyt. Korot on halpoja. Kymmenen vuoden kuluttua Turunkin kämpät kallistuu ihan samalla lailla kuin Helsingissä. Homma on lähtenyt ihan käsistä, kun Espoossakin uudet kaksiot ovat melkein samoissa hinnoissa kuin Töölössä”, Hinkkanen neuvoo.

Sijoitusvinkkejä jakavasta räppäristä ei ensimmäisenä tule mieleen Edu Kehäkettunen. Satunnaisia keikkoja ja Edumania-elokuvan esityksiä lukuun ottamatta hän on koti-isä, joka kuitenkin vastaa perheensä elättämisestä puolison kirjoittaessa pro graduaan. Miten se on mahdollista?

”Minulle on opetettu säästäväisyyttä, ja olen aina lyönyt sukan varteen kaiken ylimääräisen. Elämässä voi tehdä paljon asioita halvalla, kun vähän miettii. Monilla nuorilla on ongelmia rahankäytön kanssa, ja se johtuu suureksi osaksi yhteiskunnan ja kavereiden paineesta. Pakko päästä tekemään samoja juttuja kuin frendit, ja sitten laitetaan luottokortti laulamaan tai otetaan pikavippejä.”

Hinkkanen ja Huovinen eivät kummatkaan ole olleet toimettomina aikuisiällään. Postimies, muuttomies, räppäri – kaikki työpaikkoja heidän kirjoissaan. Vinyylijulkaisut Hinkkanen mieltää osakkeiksi, ”cd-roinaa” ei arvosta kumpikaan. Striimauspalveluiden suhteen heillä on ehkäpä ikään liittyvä suhtautumisero.

”Jos vertaa ennen vanhaan tulleisiin rojalteihin, niin vittu mikä vitsi joku Spotify on!”, Hinkkanen huudahtaa.

”Kyllä sieltä rahaa tulee. Ihan sellaisia summia, mitä ei jättäisi ottamatta. Kun julkaisin ensimmäisiä kappaleita, se oli jo se paikka, minne kappaleet laitetaan, ja se pitää vaan hyväksyä”, Huovinen sanoo.

Ne ensimmäiset kappaleet olivat jo ne, jotka nostivat Tippa-T:n valokeilaan ja suosioon kertaheitolla. Hän kertoo tehneensä biisit omaksi ilokseen eikä kuvitellut, että niitä kukaan kuuntelisi. Yhtäkkiä hän seisoi kotifestivaalinsa Ruisrockin lavalla tuhansien ihmisten edessä.

”Silloin tajusin, että tästä voi tulla jotain. Käsittämättömän siisti fiilis.”

Edu Kehäkettusen ja MC Taakibörstan tämänhetkinen suosio on jossain määrin vastoin logiikan sääntöjä. Kehäkettusen, Davon ja Setä Koposen muodostama yhtye ei ole tehnyt juuri mitään, ainakaan vuoden 2001 jälkeen. Se on silti Tavastian nopeiten loppuunmyynyt yhtye – saavutus, jota Nyt-liitteeseen päivittelemään kaivettiin itse Juhani Merimaa loppuvuodesta 2016.

”Minä olen tyytyväinen, että ollaan oltu niin helvetin laiskoja. Sen vuoksi löytyy yhä paloa hommaan. Nyt näyttää pahasti siltä, että uusi Taakibörsta-julkaisu on tulossa. Tekisi mieli olla julkaisematta mitään, että jengi tulisi keikoille kuuntelemaan niitä uusia biisejä”, Hinkkanen kertoo.

Loppuunmyydyt klubit tai viime kesän isot festivaalikeikat eivät ole kuitenkaan ne, mitä Hinkkanen tulee muistelemaan keinutuolissaan. Niitä ovat ne hetket ja räppibileet 2000-luvun alussa, jolloin hän ymmärsi olevansa osa elinvoimaista ja kasvavaa uutta nuorisokulttuurin ilmentymää. Kärjistetysti voisi sanoa, että Suomessa ei vielä vuosituhannen vaihteessa ollut räppiskeneä. MC Taakibörsta ei ehkä luonut sitä, mutta oli erittäin isossa roolissa skenessä.

Nyt räppi on Suomen suosituinta musiikkia. Popmusiikkia. Se hallitsee listoja ja saa alati uusia muotoja. Esimerkiksi emon ja grungen paluuta ennustettiin muutama vuosi takaperin. Nyt ne kuuluvat nuorisomusiikissa jälleen, mutta eivät entisessä muodossaan, vaan räpin kautta kanavoituna.

Edu Kehäkettusen edustama boombap-soundi sinnitteli pitkään Suomessa, pidempään kuin muualla. Listoilla soi nyt ihan erilainen räppi. Hinkkanen ei koe tarpeelliseksi juosta trendien perässä, eikä oikeastaan edes kuuntele räppiä. Huovinen ei myöskään juokse trendien perässä, muut juoksevat hänen perässään: ensin hän lokalisoi trapin, nyt vuorossa on emo.

Artistinimen ja tyylilajin vaihdos ovat kuitenkin aina riskejä. Ensimmäinen Tippa-single Satutat mua julkaistiin maaliskuussa ja on ollut singlelistalla siitä saakka. Spotifyssa biisiä on kuunneltu 3,4 miljoonaa kertaa. Vertauksen vuoksi: hänen suurinta hittiään Mehua on striimattu 5,3 miljoonaa kertaa, ja se ilmestyi 2014.

”Ai jännittikö vastaanotto? Totta kai!”, Huovinen huudahtaa.

”Mietin, että on kiva jos se nousee Spotifyn top-listan 30 biisin joukkoon. Se meni ekaksi. En ole saanut mistään biisistä palautetta näin paljoa. Jengi fiilasi sitä, ja jaksoi nähdä vaivaa ja kirjoittaa palautetta.”

Huovinen kertoo, että hänellä on ensimmäistä kertaa urallaan julkaisusuunnitelma. Tätä ennen singlet ja levyt laitettiin ulos sitä mukaa kun niitä valmistui. Nyt kolme singleä odottaa vuoroaan, ja ne pohjustavat tietenkin tietä Tippa-debyyttialbumille. Huovinen sanoo nauttivansa ammattimaisemmasta meiningistä.

Hinkkasen toimintamalli on siihen nähden jostain nurinkurisesta universumista. Kun Edu Kehäkettunen -hahmon elämästä kertova ”dokumentti” Edumania oli valmis, sen ohjaaja Tommi Mattila tiedusteli Hinkkaselta, miten elokuvaa markkinoitaisiin niille, jotka eivät tiedä Edua. Hinkkasen vastaus oli, että ei mitenkään.

”Ne jotka ei tiedä, niiden ei pidäkään tietää.”