”Suvereeni, kuuntelussa kulumaton, jumalainen” – Magenta Skycoden kakkoslevy 10 vuotta

Emma-palkitun Reliefin julkaisusta tuli eilen kuluneeksi 10 vuotta.

Magenta Skycode Flow-festivaalilla 2014.
Julius Töyrylä

Magenta Skycode vuonna 2006 julkaistu ”palkkilevy” kuormasi sen seuraajalle kenties kohtuuttomat odotukset. Jori Sjöroosin yhtyeen kakkosalbumia saatiin lopulta odotella nelisen vuotta. Eilen Reliefin julkaisusta tuli kuluneeksi päivälleen 10 vuotta.

Relief sai Rumban levyarviossa Verna Vuoripurolta täydet viisi tähteä. Arvio on luettavissa alla kokonaisuudessaan.

Muutkin Rumban kriitikot ottivat kakkosalbumin vastaan yksimielisen positiivisesti ja rankkasivat sen kyselemättä vuoden parhaimmaksi. Jussi Mäntysaari ei säästellyt sanojaan Reliefiä hehkuttaessaan: ”Muut kotimaiset julkaisut eivät pääse tätä lähellekään. Järkyttävän kovien odotusten brutaali ylitys. Suvereeni, kuuntelussa kulumaton, jumalainen.” Samoilla linjoilla oli Emmi Laukkanen, jonka mukaan Relief on ”luja ja lohdullinen, pohjaton aarreaitta sekä rehellisesti syksyn kuunnelluin levy.”

Magenta Skycoden toistaiseksi viimeinen albumi palkittiin myös obskuriteetiksi jääneellä vuoden alternative-/indiealbumin Emmalla. Kyseinen palkinto jaettiin Emma-gaalassa vain kahdesti: Magenta Skycoden jälkeen sen voitti seuraavana vuonna Reginan Soita mulle.

PMMP-tuottajan haikea indiepop-helmi

Magenta Skycode
Relief

Solina

Magenta Skycoden uutuus on niin hyvä kuin sen toivoi olevan.

Magenta Skycoden tuoreelle levylle on kasautunut ajan mittaan hävyttömän kovat odotukset. PMMP:n biisintekijänä ja tuottajana suuren yleisön tietoisuuteen noussut multi-instrumentalisti ja biisivelho Jori Sjöroos kun on vakuuttanut taidoillaan niin musiikkianalyytikot kuin 2000-luvun tyttöbändi-ilmiön festariyleisönkin.

Onneksi odotukset täyttyvät kunniakkaasti.

Nettikansan sydämet suloisella kissavideollaan sulattanut avauskappale The Simple Pleasures kilisee kepäesti lupaillen levyltä hyvää, muttei paljasta vielä puoliakaan siitä, mitä kaikkea albumilla on tarjottavanaan.

Vaikutteita levyltä huokuu paljon, joissakin tapauksissa jopa liikaakin. Mewin, Radioheadin ja Animal Collectiven kaltaisia suuria indienimiä on vaikeaa olla liittämättä yhtyeen musiikkiin. Biisit eivät silti jää esikuviensa varjoon, sillä Sjöroosissa on sanoittajana, säveltäjänä ja muusikkona näppärää neroutta.

Levyllä kuultavien instrumenttien moninaisuus hukuttaa olematta kuitenkaan raskasta. Kappalevalikoimassa loikitaan Sometimesin kaltaisista pulppuavuuksista nautinnollisen haikeisiin esityksiin, kuten jousisävytteiseen Trains Are Leaving the Yardiin ja leijailevaan Escaping Outdoorsiin. Myös Sjöroosin paikoin pelottavan paljon Thom Yorkea muistuttava ääni tuo kappaleisiin lisää tasoja.

Päätosraita We’re Going to Climb lopettaa levyn unenomaiseen ja rakastettavaan tunnelmaan. Levyn melankolinen yleisvire on onnistuttu luomaan synkistelyittä. Kappaleet huokailevat lohdullisina ja harmonisina todistaen, että Relief todella on yksi tämän vuoden kiinnostavimmista ja merkittävimmistä kotimaisista julkaisuista.

Biisimateriaalilla on selvästi ollut aikaa kehittyä, ja kappaleista on näin syntynyt huoliteltu joukko kypsiä ja hienovaraisesti soljuvia hetkiä. Levy seuraa genreään välillä turhankin orjallisesti, mistä johtuen raja neljän ja viiden tähden välillä pohdituttaa. Koska kissat ovat söpöjä, levy ansaitsee lopulta täydet pisteet.

Verna Vuoripuro