Rock in Opposition oli 1970-luvulla vallinnut liikesuuntaus, johon lukeutui liuta bändejä. Niitä yhdisti ainakin omasta mielestään levy-yhtiöiden haluttomuus saattaa niiden musiikkia yleisön tietoisuuteen, josta kumpusi myös kapinallisuus rockia bisneksenä pitäviä vastaan.
Rock in Oppositionin motoksi muodostui otsikossakin seisova “musiikkia, jota levy-yhtiöt eivät halua sinun kuulevan”. Riskejä välttelevät yhtiöt luultavasti näkivät nämä avant- ja progerockbändit liian arvaamattomina ja vailla kaupallista potentiaalia.
Kolme kirjainta, joihin tässäkin tapauksessa voitiin luottaa, olivat DIY.
Henry Cow -niminen brittiyhtye järjesti Lontoossa vuonna 1978 Rock in Opposition -tapahtuman, jonne buukkasivat esiintymään artisteja Italiasta, Ruotsista, Belgiasta ja Ranskasta. Tämän jälkeen Rock in Oppositionia käytettiin niiden muodostaman kollektiivin nimenä, myöhemmin terminä kuvaamaan niistä vaikutteita ottanutta musiikkia.
Henry Cow hajosi klassisiin “taiteellisiin erimielisyyksiin” kolmen jäsenensä muodostettua Art Bearsin. Jälkimmäisen debyyttialbumi on vielä teknisesti ottaen Henry Cow -albumi, mutta toinen pitkäsoitto, Winter Songs (1979), silkkaa Art Bearsia.
Vallitseva tunnelma on synkkä ja painostava, verrattain lyhyisiin kappaleisiin mahtuu riepottelevia käänteitä, ja jokaisella kolmesta muusikosta on ainutkertainen lähestymistapa omaan instrumenttiinsa. Studiolaitteiston valjastaminen ikään kuin yhdeksi levyllä kuuluvaksi instrumentiksi on myös kiintoisa ratkaisu.
Sittemmin niin Henry Cow, Art Bears kuin muutkin Rock in Opposition -bändit ovat saaneet – jos eivät laajaa, niin laajempaa – tunnustusta. Onkin tervetullutta, että vaihtoehtoisen musiikin kulttuurityötä tekevä Ektro julkaisee Winter Songsin uusintapainoksena. Erittäin vahva suositus.