Dj-kollektiivi Warehouse Kids sai alkunsa kaveriporukan kesken syntyneestä ideasta ja innosta soittaa ja esiintyä musiikin kautta. Nykyisellään kollektiivi muodostuu kuudesta jäsenestä. He ovat Alec Helander eli Donlow, Annika Ritala eli Annika, Iida Ilmola eli Ipalipa, Joni Lehtinen eli John Sterling, Lassi Leskinen eli Larry G ja Niko Sirén eli Nemesis. Muutaman vuoden aikana kollektiivi on järjestänyt striimejä ja omia tapahtumia, joissa he ovat soittaneet, ja heidän seuraava tapahtumansa on maaliskuun 11. päivänä Tiivistämöllä. Illan pääesiintyjänä nähdään Pyrythekid – häneltä kuullaan illan aikana sekä räppikeikka että dj-setti.
Rumba tavoitti haastateltavakseen neljä Warehouse Kidsin jäsentä: Alec Helander, Annika Ritala, Iida Ilmola ja Niko Sirén kertovat kollektiivin kiinnostuksesta brittivaikutteiseen musiikkiin, suunnitelmista kotimaisen tapahtumakentän suhteen ja rakkaudesta kulttuuriin, jonka sisällä he toimivat.
Mökkijuhlista autotallibileisiin, sitten striimaamisen kautta itse järjestettyihin ug-tapahtumiin ja klubikeikkoihin – aika lailla näin Warehouse Kids tiivistää toimintansa synnyn ja kehittymisen.
“Mä roudasin omia dekkejä mökkireissuille kavereiden kesken järjestettyihin juttuihin, silloin vuosi taisi olla 2019”, Helander muistelee. “Kaverit alkoivat kiinnostua, että mitäs tässä tapahtuu, saisiko vähän kokeilla? Aika nopeasti se into levisi muihin, ja siinä vaiheessa, kun kaikki olivat alkaneet soittaa, totesimme että pitäisi perustaa kollektiivi.”
Kaikki kollektiiviin kuuluvat henkilöt ovat olleet ystäviä jo pitkään ennen Warehouse Kidsin perustamista, paitsi Ilmola, joka liittyi kollektiivin kuudenneksi jäseneksi alkusyksystä 2022.
“Emme vielä tunteneet toisiamme siinä vaiheessa, kun nämä tulivat porukalla katsomaan mun debyyttikeikkaa kesällä 2021”, Ilmola muistelee. “Olin seurannut Alecia somessa, ja miettinyt että kuka hitto tämä tyyppi on, joka soittaa ihan samanlaista musiikkia kuin itsekin tykkään soittaa! Huomasin sitten Facebookin kautta, että he olivat tulossa mun keikalleni. Jännitti tosi paljon, mutta se menikin lopulta hyvin.”
“Menimme sille keikalle sillä asenteella, että nyt verkostoidutaan ja jutellaan kaikille, mutta eniten odotimme pääsevämme tutustumaan Iidaan”, Sirén ja Helander nauravat.
Ystävystyttyään silloin viisihenkisen Warehouse Kidsin kanssa porukka järjesti useita bileitä nimikkeellä “Warehouse Kids + Ipalipa”, kunnes totesivat, että voisivat yhtä hyvin liittää Ilmolan kollektiivin viralliseksi jäseneksi.
Annika ja Ipalipa / Kuva: Janine Rannankari
Jo kauan ennen Warehouse Kidsin syntyä sen jäseniä yhdisti halu tavalla tai toisella päästä esiintymään musiikin kautta. Jokaisella on musiikillista taustaa joko musiikkiopintojen, itse tehtyjen räppibiisien tai bänditoiminnan muodossa.
“On tullut soitettua paljon musaa kotona ja treeniksellä muun muassa kitaraa, mutta ei niitä kitarasooloja ole hienoa veivata missään makuuhuoneessa loputtomiin. Kyllä sitä musaa piti päästä esittämään”, Sirén sanoo.
Ensimmäiset isomman mittaluokan juhlansa Warehouse Kids järjesti Kokkolassa ulkoilmatapahtuman muodossa.
“Siellä asuu meidän kaveri, jolla on todella massiivinen ja laadukas äänentoisto autotallissaan”, Ritala kertoo. “Roudasimme äänentoiston ja soittokamat ulos ja kutsuimme porukkaa. Kun huomasimme ihmisten viihtyvän ja konseptin toimivan, aloimme pikkuhiljaa järjestää isompaa ja isompaa.”
Väylä esiintyä ja jakaa musiikillinen intohimo muiden kanssa oli löytynyt. Jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että tapahtumien järjestäminen ja toiminnan kasvattaminen on tapahtunut lähestulkoon itsestään, eikä mitään ole tarvinnut pakottaa. Suurena motivaationa toimii yleisön antama innostunut palaute ja kollektiivin intohimo musiikkiin ja yhdessä tekemiseen.
“Tämä on hauska tapa viettää aikaa yhdessä”, Ritala toteaa. “Mutta kyllä meille kaikille tuli yllätyksenä se, kuinka hyvin tämä projekti on ottanut tuulta alleen.”
Kaikki lähti drum & bassista. Se on jokaista Warehouse Kidsin jäsentä yhdistävä genre, ja sitä kaikki heistä rakastavat soittaa. Painotus on ennen kaikkea modernissa drum & bassissa, mutta keikoilla kollektiivi soittaa paljon kaikkea muutakin. Tällä hetkellä fokuksessa on genrerajojen ylittäminen ja Briteistä vaikutteensa saavan musiikin keskiöön tuominen.
“UK bassia, eli basslinea, UK garagea, dubstepia, ja niin edelleen”, Ritala luettelee.
“Mutta minimalistista ja tummaa dubstepia” Helander naurahtaa.
“Vaikka saatamme keikoilla soitetun soundin puolesta poiketa drum & bassista radikaalistikin, kaikkea meidän bileissä soitettua musiikkia yhdistää tietynlainen UK-leima, eli bassomusiikin äärellä pysytään. Pieni tempovaihtelu virkistää”, Sirén sanoo.
“Vaikka me olemme kovia junkkapäitä, ei sitä itsekään tahdo jaksaa niin nopeatempoisen musiikin tahtiin tanssimista koko iltaa. Joten aina kun joku haluaa kokeilla ja tuoda jotain uutta, ei niitä ideoita koskaan tyrmätä”, Helander huomauttaa. “Ei meillä ole mitään hirveän tarkkoja linjauksia, mutta aina joku punainen lanka yritetään pitää.”
Tätä punaista lankaa kollektiivi kuvailee sanoilla vauhdikkuus, energisyys ja hyvä meininki. Kyseessä ei siis ole kaikki elektroninen musiikki tai kaikki konemusiikki, vaan tietynlainen brittivaikutteinen atmosfääri.
“Se on sellainen tietty intensiivisyys”, Ilmola miettii. “Itse olen flirttaillut breaksin ja dubstepin suuntaan, koska tässä kollektiivissa saa olla avoimesti.”
“Vaikka se olisi sitä deep dubstepia, niin siinäkin on hullut energiat!” Ritala toteaa.
Koska jokaisella kollektiivin jäsenellä on jonkinlainen side räppiin, he pyrkivät tekemään sitä näkyväksi omissa tapahtumissaan.
“Briteissä näiden kulttuurien yhdistyminen näkyy esimerkiksi siten, että mc räppää drum & bass -biitin päälle, ja haluaisimme nivouttaa noita elementtejä myös meidän musiikissamme”, Ilmola sanoo.
Tapahtumia järjestäessään kollektiivi haluaa tuoda iltoihin omaa kulmaa. Illat muovautuvat muun muassa soitetun genren tai yhteistyökumppanin mukaan. Viime viikonloppuna Warehouse Kids soitti Turussa yhdessä Soundxpress:in kanssa, ja tammikuussa heidät nähtiin Oulussa Barbitalo-, Virtual Humanity- ja Influence -kollektiivien seurassa.
“Tykkäämme tehdä yhdessä muiden kollektiivien kanssa. Tämä on kuitenkin niin pieni skene Suomessa, että on hienoa päästä yhdessä kasvattamaan yleisöä ja ystävystymään muiden samaa agendaa ajavien toimijoiden kanssa”, Ritala sanoo.
“Muiden klikkien kanssa tehdyistä yhteisilloista saa aina myös uusia näkemyksiä ja idiksiä, siksi se on niin siistiä”, Helander lisää.
“Pohjimmainen idea on se, että pyrimme tuomaan jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole kovin paljoa saatavilla”, Sirén toteaa. “Minkälaisissa bileissä haluaisi itse käydä, mutta joita ei ole niinkään tarjolla. Silloin täytyy itse tehdä.”
Yksi Warehouse Kidsin tämän hetken tärkeimmistä painotuksista on mc-kulttuurin integroiminen iltoihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että soittamisen ohella panostetaan myös mikrofonin käyttöön ja sitä kautta yleisön innostamiseen.
“Tuntuu että Suomessa vuorovaikutus yleisön kanssa ei välttämättä ole hirveän isossa roolissa, mutta meidän bileissä on melkein aina mikki. Ei sillä, että siihen tarvitsisi koko ajan olla huutelemassa, mutta pyrimme tietoisesti ottamaan yleisön mukaan ja pitämään yllä hyvää ja mehevää energiaa”, Ilmola selittää.
“Se tuo yleisöä lähemmän esiintyjää ja lisää vuorovaikutusta”, Helander sanoo.
“Olemme saaneet yleisöltä hyvää palautetta tähän liittyen”, Sirén sanoo. “Se tuo vaihtelua musiikkiin, ettei se ole pelkkää tasaista paahtoa.”
Nemesis / Kuva: Tuukka Uimonen
Toisena tärkeänä seikkana Warehouse Kidsin tapahtumissa panostetaan tietoisesti yleisön viihtyvyyteen. Jokaisella tulisi olla tervetullut olo, ja iltoihin pitäisi olla helppo osallistua täysin omana itsenään.
“Meillä ei ole mitään päästä varpaisiin skannausta, vaan jokainen on tervetullut omana itsenään”, Ilmola painottaa. “Haluamme, että meidän bileissämme kävisi mahdollisimman monenlaisia ihmisiä, ja että kaikilla olisi hyvä meininki.”
“Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään, että osaako tanssia oikein, tai onko joku etiketti, vaan pidetään hauskaa!” Ritala komppaa. “Me tykkäämme jutella jengin kanssa. Haluamme, että ihmiset tulevat enemmänkin olemaan meidän kanssamme, eivätkä vain katsomaan meitä.”
Tähän sisältyy myös turvallisen tilan periaatteiden noudattaminen. Jäsenet korostavat sitä, että säännöt eivät jää pelkästään Facebook-tapahtumassa listatuiksi ohjeiksi, vaan pätevät nollatoleranssin muodossa paikan päällä.
“Se merkitsee sitä, että me myös omalla olemisellamme luomme turvallisen tilan ja matalan kynnyksen ilmapiirin. Ei pelkästään se, että voi tulla kertomaan häirintätapauksista, vaan ylipäätään juttelemaan asiasta kuin asiasta”, Ilmola sanoo.
“Yhdessä me olemme tekemässä sitä juttua, yleisö ja esiintyjät ja artistit”, Helander tiivistää.
Vuodenvaihteessa neljä kuudesta kollektiivin jäsenestä kävi Bristolissa “opintomatkalla”, kuten he itse reissua nimittävät. Uuden vuoden aattona kaupungissa järjestettiin kahdet bileet, joihin porukka halusi osallistua, joten he päätyivät käymään illan aikana molemmissa.
“Ensimmäiset olivat perinteisempään tyyliin ja sound system -meininkiin keskittyvät HighRisen bileet, joissa useat massiiviset äänentoistot olivat se juttu. Myöhemmin menimme Flexoutin bileisiin, joissa soi modernimpi ja diipimpi rumpubasso – esiintymässä olivat Grey Coden, Visagesin ja Amossin kaltaiset artistit, jotka olivat kyllä omaan mieleen”, Sirén muistelee.
”Vaikka pääpainomme onkin modernissa soundissa, on tosi tärkeää tietää soittamansa musiikin juurista ja kulttuurista. Sitä lähdimme tästä matkasta osittain hakemaan. Oli myös kiva päästä kokemaan, millaista on olla paikassa, jossa jokaisessa kadunkulmassa on julisteita liittyen drum & bassiin tai dubstepiin”, Ilmola sanoo.
“Olemme pitkään tutkineet Brittien meininkiä videoiden kautta, niin nyt kävimme sitten paikan päällä katsomassa onko se oikeasti sellaista. Olihan se, ja paljon parempaakin. Saimme sieltä paljon aineksia ja ideoita, joita voimme toteuttaa”, Ritala sanoo.
Siinä missä Englannissa voi käydä suosituimpien drum & bass -artistien keikoilla joka viikonloppu, Suomeen ulkomaisten soittajien tuominen on harvemmin taloudellisesti kannattavaa. Keikkojen järjestämisen kulut ovat suuria ja genren yleisöt pieniä, mutta silti kasvavia. Muutoksen tuulet ovat puhaltamassa, mistä Warehouse Kids on innoissaan.
“Muun muassa tammikuussa 20Hz toi alankomaalaisen FFF:n Ääniwalliin, ja helmikuussa Helsinki Jungle Mafia ruotsalaisen Seban. Maaliskuussa Suomessa nähdään Live Nationin tuomana Goldie ja Submotive Briteistä, ja ensi kesänä niin ikään Iso-Britanniasta kotoisin oleva Macky Gee esiintyy Vaasassa Bigday Summer -festivaaleilla. Weekend-festivaaleilla taas nähdään brittiläiset Sub Focus, Metrik ja Bru-C”, Warehouse Kids listaa.
”Haluammekin omalta osaltamme saada ihmisiä innostumaan tästä genrestä”, Ritala toteaa.
“Teemme tapahtuma tapahtumalta eräänlaista kenttätyötä: joka kerta joku uusi kävijä voi tykästyä meininkiin, ja yleisö kasvaa sen myötä suuremmaksi”, Sirén sanoo.
“Tämä tuntuu itselle merkitykselliseltä siksi, että meillä kaikilla on sama tarkoitus, eli se, että haluamme viedä kulttuuria eteenpäin. Tässä on vahvasti läsnä se, että tätä hommaa tehdään rakkaudesta musiikkiin”, Ilmola sanoo.
Larry G ja Donlow / Kuva: Janine Rannankari
Intohimo musiikkiin ja rakkaus kulttuuriin näkyy Warehouse Kidsin kohdalla myös siinä, miten he suhtautuvat tapahtumien järjestämiseen. Keskustelussa korostuu kuinka innostavana he kokevat sen, että ovat tapahtumien kautta päässeet omaksumaan itselleen vieraita taitoja, luomaan uutta ja tarjoamaan unohtumattomia kokemuksia kävijöille.
“Tapahtumien järkkääminen on syväluotaava tapa päästä kulttuuriin kiinni, koska silloin sä luot kokonaisia tiloja ja päätät itse kaikesta”, Ilmola sanoo.
“Meitä on sen verran monta, että pystymme jakamaan vastuita, ja jokaisella on erikoisosaamista jollain saralla. Tekeminen muovautuu kunkin illan mukaan”, Helander kertoo.
“Porukassa voi matalalla kynnyksellä kokeilla erilaisia osa-alueita. Viime kerralla olin että no, Allu, näytäs nyt niitä helvetin johtoja”, Ilmola nauraa. “Halusin oppia uutta. Tässä pääsee helposti kiinni osa-alueisiin, joihin ei yksinään välttämättä ajautuisi.”
“Kehitystä on tapahtunut tosi paljon”, Ritala toteaa. “Kun järjestimme ensimmäisen isomman tapahtumamme Helsingissä Genesis Nordicin (nyk. We have questions) kanssa, meitä jännitti, että mitä tässä pitää tehdä ja mitä ottaa huomioon. Nyt kaikilla on aika selvät sävelet sen suhteen, mitä tapahtuman järkkääminen vaatii, mitä tehdään paikan päällä ja mitä sen jälkeen.”
Kaiken sen rahan, mitä illoista tulee, Warehouse Kids käyttää seuraaviin tapahtumiin. Jokainen tekee päivätyönään jotain muuta, joten jos lipputuloista jää ylimääräistä, se tarkoittaa jatkossa suurempaa panosta bileisiin, esimerkiksi valoihin satsaamista tai vj:n palkkaamista.
“Tässä on myös oppinut aivan uudella tavalla arvostamaan ylipäätään kaikkia kulttuurialalla työskenteleviä ihmisiä, kun on saanut omatkin kädet sinne saveen”, Ilmola sanoo. “Ei voi vain olettaa, että tapahtumia syntyy tyhjästä, vaan tietää kuinka suuren työn se vaatii, että tämä kulttuuri on olemassa ja voi hyvin.”
Kuva: Tuukka Uimonen
Kollektiivin seuraava tapahtuma järjestetään maaliskuun 11. päivänä Tiivistämöllä, jossa kuullaan rap-artistina tunnetun Pyrythekidin räppikeikka ja dj-setti. Warehouse Kids soittaa illan aikana drum & bassin lisäksi UK garagea, breaksia, basslinea ja monia muita genrejä, ja illan juontaa MC Cypha. Tapahtumaa suunniteltiin tietoisesti sillä kulmalla, että sen aikana yhdistyisivät räppi ja konemusiikki.
“Kyllä se tuli hyvin nopeasti luontevana valintana, että Pyrythekid on oikea tyyppi tuohon”, Helander myöntää. “Hänen soundissaan voi kuulla vaikutteita esimerkiksi konemusiikista, joten hän sopii hyvin konseptiin.”
“Tällä me pyrimme puhuttelemaan sellaista osa-aluetta kohderyhmästä, joka ei välttämättä ihan perus drum & bass -bileisiin tulisi, mutta joka saattaa löytää oman tiensä tämän kulttuurin pariin räpin kautta, kuten itsellenikin aikoinaan kävi”, Ilmola sanoo.
“Haemme sitä, että osallistuja voi todeta tulleensa räpin takia, mutta jääneensä loppuillaksi jonkun toisenlaisen soundin takia”, Ritala selittää.
Warehouse Kidsin tarkoituksena on mahdollisesti rakentaa klubikonseptille jatkumoa.
“Jos jengi tykkää, otamme soittamaan enemmänkin sellaisia artisteja, joita ei perinteisesti mielletä konemusagenren esiintyjiksi”, Ritala sanoo.
“Mutta jotka kuitenkin nojaavat sinne päin. Katsotaan mihin suuntaan kulttuuri menee, mutta tällä hetkellä tuntuu, että maaperä on otollinen sille, että on hyvä aika kokeilla tällaista eri genrejen yhdistelyä”, Ilmola sanoo.
“Silloin skene kasvaa”, Sirén nyökkää.
Alta voit kuunnella Warehouse Kidsin ylläpitämää Spotify-soittolistaa.