Tarina Mike Pattonista, John Zornista ja siitä, miten Ornette Coleman muutti erään teinipojan elämän

Eilen kuultiin ikäviä uutisia jazzin saralta, kun Ornette Colemanin kerrottiin kuolleen 85-vuotiaana. Tämä sai Jarkko Fräntilän muistelemaan miehen merkitystä musiikkimakunsa kehittymiseen.

12.06.2015

Ornette Coleman tuli minulle tutuksi teini-iän ystäväpiirini kautta. Olimme kaikki huimia Mike Patton -faneja. Patton oli mukana John Zornin levytyksillä ja livekokoonpanossa 1990-luvulla. Tästä innostuneena ostin ensimmäisen Zorn-äänitykseni Spy vs Spy vuonna 1992. Albumilla Zorn versioi minulle tuiki tuntemattoman Ornette Colemanin sävellyksiä. Toinen sysäys kohti Colemania minulle oli vuonna 1991 ilmestynyt David Cronenbergin William S. Burroughs -filmatisointi Naked Lunch, jonka musiikin kerrottiin ottaneen vaikutteita Colemanin sävellyksistä.

Ostin noihin aikoihin erilaisia noiseäänityksiä lähinnä kehuakseni ystävilleni kuuntelevani mahdollisimman vaikeita levyjä. Tuttu levykauppias suositteli minulle Colemanin kokeellisempia albumeita. Ostin albumin Free jazz. Se meni minulta totaalisesti yli hilseen. Juuri siksi ihastuin siihen niin palavasti. Albumin kannassa oli Jackson Pollockin maalaus, joka kuvasti kuuntelukokemusta täydellisesti: poukkoilevaa, hämmästyttävää ja 14-vuotiaalle jazz-ummikolle täydellisen omituista.

Colemanin sävellyksien kautta olen aina uppoutunut Ornette-maailmaan, joka toimii oman logiikkansa mukaan. Toisena Coleman-äänityksenä ostamani The Shape of Jazz to Come on minulle albumi, joka on malliesimerkki siitä, miten levy voi marinoitua vuosikymmenten aikana täyteläisemmäksi ja täyteläisemmäksi. Harva levyhyllyni albumi on kestänyt kuuntelua yli 20 vuoden ajan.

Pitääkö jazzia ymmärtää, jotta siitä voi nauttia? En tiedä. En vieläkään väitä ymmärtäväni jazzia. Minulle jazz on tunnetta, kokemuksia, olotila. Erään itähelsinkiläisen kollin Coleman sai innostumaan kokonaisesta musiikkityylistä niin paljon, että hän aukaisi portit jazzin ihmeelliseen maailmaan. Maailmaan, jota en vieläkään täysin tiedosta tai tajua, mutta joka luo muita musiikkityylejä vahvempia mielikuvia.

Ilman Ornette Colemania musiikillinen kehitykseni ja levyhyllyni näyttäisi huomattavan erilaiselta kuin nykyään näyttää. Kiitos siitä, Ornette.

Lisää luettavaa