Kuten niin monen musiikkialalla työskentelevän kohdalla, myös Esa Tontin menneisyydestä löytyy omaa bänditoimintaa.
”Meillä oli 2000-luvun alussa yhtye nimeltä Replika, jossa soitin kitaraa. Sen musiikkityyliä on vaikea määritellä. Joku vertasi meitä Kentiin, jota olen itsekin fanittanut”, Tontti muistelee.
Replika toimi myös pontimena sille, että Tontti perusti ensimmäisen ohjelmatoimistonsa, Gaea Booking & Recordsin vuonna 2005.
”Olin aina se, joka sääti bändille keikkoja. Sitten sain kahden kaverini, Lasse Hytösen ja Miikka Koivikon kanssa idean, että perustamme oman yrityksen. Sitten vain ryhdyin myymään keikkoja, vaikka minulla ei ollut mitään kontakteja bisneksen tyyppeihin tai muuta vastaavaa tietoa”, Tontti kertoo.
Esa Tontin omat soittohommat jäivät pikku hiljaa pois, mutta Gaea puolestaan kehittyi vähitellen indie-rintamalla merkittäväksi tekijäksi, joka myi keikkoja Reginan, Manboyn ja Astrid Swanin kaltaisille nimille. Parin vuoden päästä toiminta laajeni myös levy-yhtiötoiminnan puolelle.
Vuonna 2012 Gaean toiminta myytiin Exogenicille, ja Tontti siirtyi kuukausipalkkalaiseksi hoitamaan Gaean keikkamyyntiä. Seuraava käännekohta oli Gaean toimintojen alasajo vuonna 2015.
”Siitä tehtiin enemmänkin pöytälaatikkofirma. Exogenicin omistaja Jacob Ehrnrooth kyllästyi toimintaan, eikä se mennyt tuloksellisestikaan kauhean hyvin. Hyvä ystäväni Antti Hietala oli minun kanssani töissä Gaeassa loppuvuosina. Kyselimme sen loputtua muista alan firmoista, että olisiko töitä, ja olisi ollutkin. Sitten me kuitenkin päätimme, että perustamme oman firman.”
Syntyi Alt Agency -ohjelmatoimisto, jolle päätyi keikkamyyntiin käytännössä koko Gaean aikana kerätty artistirypäs, muun muassa Circle, Death Hawks ja Iisa.
Tällä hetkellä Alt Agency työllistää Esa Tontin lisäksi yhden vakituisen työntekijän ja joukon komissiopohjaisia eli firman nimissä toimivia keikkamyyjiä. Artistilistaus on varsinainen Suomen indie-maailman Kuka kukin on -listaus.
Keikkamyynnissä on niin Hexvesselin ja Seremonian kaltaista kitaramanausta kuin Horse Attack Sqwadin ja Töölön Ketterän yleisöä villitsevää grimea. Löytyy myös Ristoa, Villa Nahia ja noin 70 muuta nimeä.
Kun vaatimattomalta Tontilta kysyy tallin muodostumisesta ja ilmeisen onnistumisen syistä, saa ensimmäiseksi ”se nyt on vain jotenkin ajautunut tällaiseksi” -tyylisen vastauksen. Pienellä raaputtamisella taustalta löytyy muitakin selittäviä tekijöitä.
”Kuten kaverini sanoi kerran, tällä alalla on paljon tyhjää haippia. Hirveästi puhutaan, että teemme sitä ja tätä, mutta mitään ei tapahdu. Minulle on sanottu, että meidän firmalla ei ole sellaista. Puhumme asiat suoraan, eikä se ole pelkkää hehkuttelua. On tärkeää, että on paljon tuttuja ja verkostoja apuna, koska eihän sitä voi itse seurata kaikkea mahdollista musiikkirintamalla.”
Tontin mukaan Alt Agency saa bändejä talliinsa pääasiassa kahdella tavalla. Osa bändeistä tulee komissiomyyjien kautta, osa taas ottaa suoraan yhteyttä Tonttiin.
”Homma ei mene sillä tavalla, että soitan jollekin Egotripille ja sanon, että tulkaa meille keikkamyyntiin. Siitä tulee sellainen maine, että tuo nyt yrittää kalastella yhtyeitä itselleen”, Tontti kertoo alan kirjoittamattomista säännöistä.
Vaikka Alt Agencyn myymien artistien tyylikirjo on hyvin laaja, tietty vaihtoehtoisuus ja tässäkin jutussa muutamaan kertaan esiin tullut ”indiemäisyys” ovat yhdistävinä tekijöinä. Ja viittahan firman nimikin alternative-termiin.
”Alt Agency ei silti missään vaiheessa ole halunnut olla vain tietynlaisten yhtyeiden koti. Kyllä me ihan mielellämme otamme kaikensuuruisia artisteja. Ei ole ainakaan sellaista lähtökohtaa, että ’tämä on liian suosittua, älä vaan tule meille’. Kyllä tätä tehdään myös ihan rahan takia.”
Alt Agency tekee myös managerointityyppistä toimintaa muun muassa Teksti-tv 666:n ja Lake Jonsin kanssa.
”Meillä on ollut se ongelma, ettemme oikein ehdi tehdä manageroimista kunnolla. Keikkamyynti vie kaiken ajan. Minulla managerina toimiminen lähti siitä, kun olin French Filmsin keikkamyyjä ja tein paljon muutakin. Jouduin sanomaan, että nämä eivät ole enää keikkamyyjän hommia.”
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Mitä Tontti teki French Filmsin kanssa enemmän kuin keikkamyyjät normaalisti?
”No, esimerkiksi ulkomaiden keikkojen ja kiertueiden säätämistä, sekä joidenkin sopimuskuvioiden hoitamista. Jälkimmäiseen tarvitsee jo lakimiesten apua, koska itselläni ei aina riitä taidot katsoa sellaista kunnolla läpi. Siinä vaiheessa, 2010-luvun alussa, tuntui, että Suomeen tuli muutenkin enemmän suoranaista management-toimintaa.”
Tontin mielestä Suomen isojen levy-yhtiöiden management-toiminta vaikuttaa enemmän a&r-tyyliseltä tekemiseltä.
”Managerit vievät artisteja kuvauksiin, hoitavat niille vaatteet ja miettivät tyyliä, hallinnoivat haastatteluja ja niin edelleen. Minä en sellaista juurikaan tee. Se on enemmän tuota ulkomaiden kuvioiden hoitamista.”
Onhan Tontillakin tosiaan oma levy-yhtiönsäkin, vuonna 2016 perustettu Soit se silti. Sen tallissa on sekä Alt Agencyn keikkamyynnissä olevia artisteja (Sydän, sydän, Antti Autio) että muita mielenkiintoisia tai nousevia kykyjä (Rebecca, Hän).
”En ole koskaan perustanut mitään firmaa yksin, vaan siinä on aina ollut joku hyvä tyyppi toisena. Soit se silti -yhtiön perustin ystäväni Tomi Nordlundin kanssa. Olin päättänyt, että Alt Agency ei julkaise levyjä, etten tuhlaa aikaa ja voimavaroja sen puitteissa”, Tontti sanoo.
Soit se silti -yhtiön lähtöajatuksena oli välttää genrerajoituksia.
”Mutta totta kai Soit se silti julkaisee vain sellaista, jossa näemme jotain potentiaalia tai jota itse diggailemme voimakkaasti. Tuntuu, että Suomessa on koko ajan vähemmän pienlevy-yhtiöitä. Olenkin vitsaillut Svartin tyypeille, että piti perustaa jokin kilpailija, etteivät he voi julkaista ihan kaikkea tämän saran materiaalia.”
Esa Tontin nimi löytyy myös useamman tapahtuman ja festivaalin taustalta. Hän on esimerkiksi ensi vuonna kymmenettä kertaa järjestettävän Tampereen Valoa-festivaalin yksi perustajista. Vaikka Tontti on Suomen musiikkimaailman keskisarjassa merkittävä peluri, hän ei suostu houkuttelemallakaan nimeämään muita toimijoita kilpailijakseen.
”Hyvin harvoin on mitään kahnauksia. Ensinnäkin Suomessa on niin pienet piirit. Kaikki tuntevat joko suoraan tai välillisesti toisensa. Isot tekevät omaa juttuaan, pienet omaansa. Keikkapuolella me taas teemme aika paljon yhteistyötä vaikkapa Högin (Julma H, Olavi Uusivirta, Sini Sabotage) ja All Dayn (Eevil Stöö, Gettomasa, Teflon Brothers) kanssa. Järjestämme yhteisiä iltoja ja ostamme toisiltamme palveluita. En koe, että tällä sektorilla on kauheasti kilpailua.”
Esa Tontin merkkihetket:
Label-toiminnan alku
”Vuonna 2007 Gaea julkaisi Pintandwefallin debyyttialbumin Wow! What was that, baby?. Emme tienneet julkaisuhommista käytännössä mitään, mutta laitoimme mimmit Toijalaan Jarkko Heiniön studioon, ja levy ulos. Albumi sai paljon ansaittua huomiota, ja keikat olivat huikeita. Albumi myi fyysisenä yli 3000 kappaletta.”
Management-helmi
”French Filmsin voitto Ebba Awardsissa, Hollannin Eurosonicissa vuonna 2013. Bändi oli hurjassa iskussa, ja fiilikset olivat, että nyt lähtee. Ja hetken lähtikin. Ebboissa oli tuota ennen huomioitu Suomesta Sunrise Avenue ja myöhemmin ainakin Alma. Aikanaan siellä on huomioitu myös muun muassa Adele ja Of Monster & Men.”
Agency-voitto
”Vuonna 2016 meidän agenttimme Johannes Leppänen puhui Litku Klemetin ottamisesta rosteriin. En tiennyt bändistä mitään, mutta luotto Leppäsen vainuun oli kova. Viimeistään 2017 Sidewaysin keikalla huomasin, että nyt lähtee. Bändillä oli varmaan koko festarin isoin yleisö. Sen jälkeen onkin myyty loppuun Tavastiat ja kierretty paljon festareita. Suomirock-bändi, jolle povaan pitkää uraa ja joka muistetaan vielä 20 vuoden päästä.”