Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Silva Emilia, ja sen löydät täältä.
Suomalais-ranskalainen vaihtoehtopop-artisti Yaya julkaisi perjantaina 7. marraskuuta singlen nimeltä Huokauksii. Kappale on neljäs julkaisu hänen tulevalta debyyttilevyltään – kesällä 2024 ilmestyneen Viimeistä kertaa -singlen jälkeen artistilta on kuultu myös biisit Ääriviivoja ja Meidän haavat.
Tuore kappale käsittelee sitä, miten yhteiskunnassa naisten ja miesten halulle ei suoda tasavertaista asemaa.
”Naisen intohimolle ei tunnu löytyvän paikkaa tai hyväksyntää yhteiskunnassa, ja esim. slutshaiming on ollut taas pelottavan paljon esillä somessa”, Yaya kertoo. ”Haluan sanoa tämän ääneen ja toivon, että muut voivat löytää tästä turvan ja hyväksynnän omille tuntemuksilleen.”
Yayan eli Jasmine Lefrancoisin musiikissa orgaaninen sekoittuu elektroniseen, ja biiseissä voi myös kuulla vivahteita Etelä-Ranskan ”rennosta ja rosoisesta” kulttuurista, kuten tiedotteessa kuvaillaan.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Charlotte Cardinin Tant pis pour elle. Charlotte Cardin on quebeciläinen artisti, joka tekee kumppaninsa Aliocha Schneiderin kanssa tosi spesiaalia ja uniikkia soundia. Cardinin sanotukset ovat arvoituksellisia, lyriikkaa ikään kuin tiputellaan elektronisen taidokkaasti tuotetun mutta kevyen kuuloisen biitin päälle. Sen lisäksi hän yhdistelee musiikissaan sekä englantia ja ranskaa, jota itse arvostan nykyajan musiikissa.”
Mist sä tuut?
”Mä olen Yaya ja mä olen alun perin kotoisin Munkasta, stadista, mutta koen että mun juuret on myös vahvasti Etelä-Ranskassa, jossa opiskelin neljä vuotta. Mä olen päätynyt musa-alalle tosi nuorena, kun pääsin yläasteella tekemään alan isojen nimien kanssa duunia. Sibelius-lukion kautta matkaan mukaan tarttui ihania ystäviä ja nykyisin läheisiä kollegoita.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Musta tuntuu, että ihan pienestä asti olen halunnut esiintyä ja jakaa mun mielenmaisemaa muille, joskus laulun muodossa, joskus runojen ja lyriikan avulla. Sen verran voin kyllä sanoa, että Camp Rock -elokuvat, niin kliseeltä kuin se voikin kuulostaa, on ollut teini-ikäiselle minälle henkireikä urheilupainotteisessa ympäristössä. Ehkä niistä inspiroituneena: kun sävelsin mun ihka ekan biisin esiteininä mun ihastuksesta, joka ei enää halunnutkaan mua, niin sillä hetkellä mulla tuli sellainen olo, että vitsit, tämän tunteen mä haluan päästä jakamaan myös muiden kanssa.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Rakkaita artisteja on monia, mutta tässä vaiheessa sanoisin englanninkielisestä maailmasta Halseyn. Hän on ollut mun musiikillinen esikuva monimuotoisuudessaan, laulutyylissään, esiintymisessään ja arvomaailmassaan. Harvoin näkee artistia, joka on niin raakana omien sanoitusten äärellä ja saa sen myös välittymään ulkomaailmalle. Halsey ei välitä siitä, mitä hänestä puhutaan. Hän seisoo ylpeänä kaiken takana, mitä hän tekee, ja myöntää virheellisyytensä ja inhimillisyytensä.”
”Suomalaisista artisteista ehdottomasti Yona. Hänen kanssaan pääsin tekemään musiikkia pari kertaa 15-vuotiaana, ja hän inspiroi mua paljon siinä, ettei artistiudessa tarvitse yrittää sopia mihinkään ulkopuolisten sanelemaan muottiin. Omassa musiikissa, kuten myös artistiudessa, pitäisi olla mahdollisuus kasvuun, kokeiluun ja moniulotteisuuteen, koska sitä me ihmisetkin ollaan ja halutaan.”
Supervoimasi?
”Monikulttuurisuus ja lauluäänen tunnistettavuus. Tällä viimeisimmällä tarkoitan lähinnä sitä, että monikulttuurisuus kuuluu tavassani kirjoittaa, lausua ja laulaa. Olen ihan liian pitkään häpeillyt elämässäni sitä, etten ole tarpeeksi suomalainen tai ranskalainen, vaan aina jollain tapaa väliinputoaja. Nyt koen kuitenkin, että se on suurin voimani. Toivon, että muut monikulttuuriset ja vähemmistöihin kuuluvat löytävät jonkinlaisen turvapaikan musiikistani.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Inhimillisyyteen ja raakuuteen. Viimeistä kertaa, kuten muutkin mun biisit, ei pyri osoittelemaan ketään sormella. Biisini kertovat myös omasta virheellisyydestä, siitä mistä ei puhuta ja mitä usein hävetään. Ranskankieliset kohdat ovat aina itselleni kiva korvakarkki, niin ehkä mainitsisin myös ne <3.”
Lue myös: Musiikki kuin usvaisen terävää ongelmanratkaisua – haastattelussa Louna0nline
Yaya?
”Kuten ylempänä mainitsinkin, niin mun biisit varsinkin tällä hetkellä käsittelevät ihmisyyden virheellisyyttä ja sitä, miten löytää tie hyväksyä se. Mulle tärkeintä artistina on jakaa tunteita, antaa pintaa, johon samaistua ja päästä luomaan jotain, josta joku voi löytää turvan. Musiikki ja taide yleensäkin on mulle jotain, joka saa parhaimmillaan unohtamaan hetkeksi todellisuuden. Se saa sydämen sykkimään ja järjen hiljenemään. Siksi luon itse musiikkia, koska haluan päästä siihen flow-tilaan. Toivon myös, että kuulijat pääsisivät samaan tilaan, uppoutumaan omiin mietteisiin mun musiikin saattelemana.”