Tuleeko Tomi Saariosta Suomen seuraava supertähti? Haastattelussa artisti, jonka elämän muutti yksi ratkaiseva hetki

Tomi Saario levyttää Saksassa.

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Nohanna, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Tomi Saario, jolla on selkeät suunnitelmat. Artisti luo uraa ulkomailla, eikä millään köykäisellä taustalla. Ennen tätä päivää, muusikko on heittänyt valtavan määrän keikkoja Lontoossa. Miten kokenut, mutta samalla kovaa nousua tekevä muusikko on päätynyt musiikin pariin. Saario kertoi taustastaan ja kunnianhimoisista suunnitelmistaan Rumballe.

Mikä soi napeissa just nyt?
”Mulla ei ole tähän mitään hirveen mediaseksikästä vastausta, koska en ole itseasiassa kuunnellu hirveesti mitään muuta kuin Oscar Petersonin Pastel Moods -albumia vuodelta 1957. Instrumentaalisella musalla on välillä just sellanen rauhoittava vaikutus mitä tarttee. Toisaalta Silk Sonicin (Anderson .Paak, Bruno Mars) Leave The Door Open oli kyllä ihan huikee kans. Oikeeta retrofiilistä!”

Mist sä tuut?
”Mun nimi on Tomi Saario. Oon laulaja/lauluntekijä/artisti/kitaristi ja oon kotoisin Tuusulasta. Asuin Lontoossa viimeset neljä vuotta keikkailen missä vaan ikinä pystyin. Lopulta eri tapahtumien kautta mulle tarjottiin levytyssopimusta Saksan Sony Musicin kanssa viime vuonna, so here we are!”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mulla oli sellainen perinne kaverin kanssa, että laitettiin hattu maahan ja soitettiin aina Tuusulan Taiteiden yössä kadulla mun oman kodin portin edessä, niin kauan kuin vaan jaksettiin. Yleensä joku kuusi tuntia.”

”Mä en ikinä halunnut laulaa, niin mun kaveri lauloi ja mä soitin kitaraa. Menin kuitenkin sitten lupaamaan mun vanhemmille, kun olin 16-vuotias, että ensi vuoden Taiteiden yössä mäkin laulan.”

”En laulanut sitä ennen kenellekkään, mutta sitten sinä Taiteiden yönä mä lauloin ja mikään ei ollut koskaan tuntunut yhtä oikealta kuin se hetki, kun avasin suuni ekan kerran siin yleisön edessä. Sillon tiesin, että kyllä tää vissiin on se mun juttu.”

Musiikillinen esikuvasi?
”Pakko kyl sanoa, että John Mayer. Niin kuin John Mayer, mäki rakastuin bluesmusiikkiin aikasessa iässä kun sain mun faijalta Stevie Ray Vaughanin Austin City Limits -VHS-kasetin.”

”Koska mulla ja Mayeril oli jo pohjalla niin paljon samoja vaikutteita, niin heti kun kuulin hänen omaa musiikkia ekan kerran olin blown away. Tuntui jotenki omalta. Ja ne vaikutukset tulee aina kuulumaan mun musiikissa enemmän tai vähemmän varsinkin kitaran kautta. Melodioita lähestytään vähän eri tavalla kyllä, mikä on hyvä juttu.”

Supervoimasi?
”Sanoisin, että yksi isoimmista supervoimista mulla on live-esiintyminen. Soitin neljän vuoden aikana Lontoossa yli 1000 keikkaa ja siihen mahtuu lähestulkoon kaikki skenaariot mitä voi vaan kuvitella. Sen takia mikään ei oikeestaan yllätä mua enää ja oon valmis esiintymään missä tahansa, milloin tahansa ja kenelle tahansa. Oli se sitten jonkun synttäreillä tai spontaanisti Spotifyn päätoimistolla.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Kiinnitän itse paljon huomiota koko kirjoitusprosessiin ja biisi tulee mulle yleensä aina ekana, mutta musta tuntuu, että se eka asia mikä kiinnittäisi mun huomion, olisi silti oma laulu soundi. Oon napannut matkan varrelta jotenkin tarpeeksi sellasta vastoinkäymisten ja kyyneleiden tuntua siihen, että se varmaan herättäis jotain tunteita itessäki, haha.”

Tomi Saario?
”Kitarariffejä, coolit säkeistöt ja isot skandikertsit. Fanitan myös sellaista kerrontaa biiseissä, mikä oikeesti vie sut niihin tilanteisiin mistä puhutaan. Pyrin aina kuvailemaan tunnetta liittämällä sen johonki tosi konkreettiseen asiaan tai tilanteeseen. Se auttaa tuomaan sen toden tunnun, niin ku oisit elänyt just sen hetken, vaikka et oiskaan.”

”Biisejä tulee kirjotettuu millon mistäkin. En hirveästi mieti sitä, koska aina ku kuulen jonku melodian päässä, niin se tuo mukanaan sanoja.”

”Pyrin vaan pitämään silmät ja korvat auki, kun elän elämää niin kyllä aina sanottavaa sit riittää, kun vaan osaa olla avoin.”

”Kirjoitan paljon musiikkia myös muille artisteille, niin se on kans hienoa, että voi välillä toimii sillai enemmän sijaiskärsijänä, eikä tarvii koko ajan ettii itteään sieltä oman pään synkimmistä kulmista.”

Ulkomaat?
”Joo kyllä. Olen siis signattu artistina Saksan Sony Musicille. Kirjoitin Lontoossa muutaman biisin pariin eri projektiin ja ne alkoi sitten kiertämään ja sen myötä myös sana. Moni eri levy-yhtiö oli yhtäkkii kiinnostunut, mutta Saksan Sonyn tiimillä oli jotenkim niin hyvä fiilis, että päädyin sitten sinne.”

”Yksi ehdoton tavote on olla isoin mies-sooloartisti, joka on Skandinavian seudulta lähteny. Onhan se paljon enemmän sellasta navigointia tuolla maailmalla, kun markkina on niin paljon isompi ku Suomessa, mutta se tekee siitä just mielenkiintosta. Pitää tietää milloin tehdä kompromisseja ja milloin ei. Radiossa suositaan Saksassa kans aivan erilaista musiikkia ku Suomessa.”