”Tulkinnanvaraisuus on tärkeä osa musiikin magiaa” – Aksimin ja Joosu J:n muodostama Shakkii julkaisi hurmaavan ja aseistariisuvan ep:n

PME:n kautta ilmestyneellä Kirahvi ep:llä elämää ihmettelevät kaksi sydämellistä hahmoa.

Jyväskylän kotipojat Aksim ja Joosu J julkaisivat Shakkii-nimisenä duona esikoissinglensä viime vuoden loppupuolella. 23 leukaa enteili kaksikon debyytti-ep:tä, joka saatiin PME:n kautta kuuluville nyt perjantaina. Kirahvi ep:llä vierailevat niin ikään Jyväskylästä ponnistavat Tohtori Getto sekä Sonia. Rumba päätti syventyä kokonaisuuteen ja hahmotella hieman tarkemmin sen esittelemää maailmaa.

Ep:llä poukkoilevat ja ihmettelevät olemassaolon syvyyksiä kaksi eläinmaailman ehdottomasti sympaattisimpaan päätyyn kuuluvaa hahmoa, chihuahua ja kirahvi. Kuinka Shakkii saa nämä hyvin satunnaisilta tuntuvat olennot sulautumaan luontevaksi osaksi kaikkia niitä tarinoita, joita piirun verran alle 16 minuutin jäävään kokonaisuuteen häkellyttävän leppoisasti mahtuu, sitä en tiedä, mutta rento ja soljuva kokonaisuus joka tapauksessa on.

Se että väljänä viitekehyksenä toimivat juuri nämä kaksi mittasuhteiltaan aivan eri ääripäissä keskenään olevaa eläintä on monin tavoin symbolista ja tiivistää ep:n ytimen. Ensinnäkin: kuka voi katsoa kirahvin hellyttävän kummallisia kasvoja tuntematta jonkinlaista hymyilyttävää hilpeyttä? Entäs kuvitella silittävänsä pikkuruista, hömelösti höntyilevää chihuahuaa ilman että sydän sulaa? Todennäköisyys sille, että nämä samaiset tunteet vellovat spontaanisti esiin Kirahvi ep:n suojukset laskeviin kappaleisiin syventyessä on melko suuri – voisiko jopa sanoa, että kirahvin korkuinen…

Lisäksi näiden kahden tyypin kokoero voisi osaltaan kuvata ep:llä tutkiskeltujen tunnelmien vastakkaisuutta. Tyyni ja riisuttu biittimaailma pitää jalat maassa ja kuulijan turvallisen pehmoisen pumpulin sisällä, vaikka ihmissuhteita ja elämää välillä hyvin tarkkanäköisen realistisesti, välillä taas lumoavissa utopioissa leijaillen tarkastelevat tarinat poukkoilevat ties missä sfääreissä. Ep:llä puhuvat sekä herkät runopojat että vinosti virnuilevat pelijäbät, ja kyseinen kontrasti on yksinkertaisesti auttamattoman vangitseva.

Siihen nähden kuinka kiistattoman ammattitaitoista Shakkiin meininki on, kuinka laadukkaan tuotannon päälle rakentuvaa ja kuinka monipuolisille tasoille laajenevaa, on ep huomionarvoisen hurmaava jonkinlaisessa vilpittömyydessään ja elämää suurin silmin ihmettelevässä puhtoisuudessaan. Vaikka biisien taakse eittämättä kätkeytyy paljon suunnittelua ja kenties etukäteen määriteltyyn lopputulokseen tähtäävää sommittelua, välittyy sen ytimestä autenttinen kokeilunhalu ja vapautunut kelluminen tarinallisuuden pohjattomilla vesillä.

“Mua inspasi tässä eniten tietynlaiset tummat tai siniset soinnut”, Joosu J pohtii. “Ne resonoivat jossain ja innoittivat kirjoittamaan. Sitä kautta tästä tuli vähän ysärityylinen leffa, jossa on aika paljon eri fiiliksiä.”

“Nyt kun kuuntelin tätä valmiina kokonaisuutena, hämmästytti että tämä on yhteensä VAIN 16 minuuttia pitkä”, Aksim jatkaa. “Mutta silti kuuntelukokemuksena tuntui kuin olisi katsonut hyvän leffan. Mulle tulkinnanvaraisuus eli se, että biisit avautuva kuulijalle hyvin yksilöllisesti, on tärkeä osa musiikin magiaa.”

Magia onkin mitä erinomaisin sana kuvaamaan sitä, mitä ep:n aikana ehtii tapahtua. Jossain sanojen ulottumattomissa resonoivat kappaleet täydentyivät julkaisunsa myötä KPC:n Youtube-kanavalta löytyvillä visuaalisilla versioilla, joiden syvät värit ja suloiset animaatiot komppaavat viehättävästi ep:n aseistariisuvaa tunnelmaa. Ep:n kannessa näkyvät hahmot ovat Ali Charmin kynästä, ja 3D-muotoon ne purkitti Vl.Graphics.

Löydät alta pari videota sekä ep:n kokonaisuudessaan.

YouTube video

YouTube video

Lisää luettavaa