Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Felabay, ja sen löydät täältä.
Tammikuun puolivälin paikkeilla ilmestyi Juho Rajan single nimeltä Placeholder. Juho Raja julkaisi soolomateriaalia ensimmäisen kerran vuonna 2019, piti sitten muutaman vuoden tauon omien singlejen julkaisemisesta ja palasi sooloartistiuden pariin kesäkuussa 2023 silloin ilmestyneellä Pelo’t-singlellään. Juho Raja on työskennellyt musiikin parissa pitkään ja aktiivisesti soolomateriaalinsa ulkopuolellakin, sillä hän on tehnyt pop-kappaleita Suomen suurille artistinimille kuten Kasmirille, Iltalle, Ressu Redfordille, Laura Närhelle, Kuumaalle ja Timo Pieni Huijaukselle.
Tammikuun 19. päivä ilmestynyt Placeholder on kappale rakkauden arvosta, joka ei vähene vaikka rakkaussuhde itsessään päättyisi. Ihmistä ei tarvitse eikä oikeastaan edes voi omistaa, mutta rakkaus voi kaikista rajoitteista vapaana olla entistä todellisempaa.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Olen ollut sellaisessa Fred Again.. -loukussa viime ajat. Hänen Leavemealone-biisinsä on soinut paljon, ja ylipäätään hänen tuotantonsa. En hirveästi käy musiikkikonserteissa vapaa-ajalla, ellei työni vaadi sitä, mutta Fred Again..:in keikan Flow-festivaalilla voisin ihan mielellään mennä katsomaan. Hänen suhtautumisensa omaan tekemiseensä on jotain uutta, ja hän sulattaa juttuunsa paljon mielenkiintoisia asioita.”
Mist sä tuut?
”Mä olen Juho Raja Helsingistä. Olen tehnyt musiikkia pikkupojasta asti. Vähän vajaa kymmenen vuotta olen tehnyt biisejä ammatikseni muille pop-artisteille, kuten Iltalle, Kasmirille, Jukka Pojalle ja Kuumaalle. Ammatillinen toiminta ei kuitenkaan välttämättä täytä ihan kaikkea sielullista toimintaa, ja siksi toimin nykyään artistina itsekin.”
”Olin vuonna 2019 Kaiku Entertainmentilla kirjoittajana ja Kaikun Left-levymerkillä artistina. Julkaisin sinä vuonna pari Minna Koiviston kanssa tehtyä altsu-räppisingleä. Mutta kun pyörii päivätyön puolesta ympäristössä, jossa menestyksen mittarit eivät ole välttämättä kokonaan taiteelliset, niin se ei ollut minulle oikea paikka tehdä omaa musiikkiani. Kaikki ihmiset olivat ihania, enkä mitenkään häpeile sitä aikaa. Mutta noista syistä johtuen pidin julkaisutauon, joka päättyi kesällä 2023.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Se on ollut silloin pikkuihmisenä. Tajusin, että jokin ajaa minua tekemään musaa. Olen soittanut kitaraa 5-vuotiaasta lähtien, ja rupesin jo pienenä tekemään kaikenlaisia biisejä. Olen aina tiennyt, että jos en luo jotain uutta, olen aika rauhaton. On ollut välttämättömyys toimia artistina, ja musiikki on ollut tapa peilata ja käsitellä ympäröivää maailmaa.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Jack Antonoff Bleachers-bändistä. Hän on myös tuottaja Taylor Swiftille ja Lana Del Reylle ja kaikenlaisille megastarboille. Siinä tyypissä on itsevarmuutta, joka saa hänen musiikkinsa kuulostamaan siltä, ettei hänen mielessään ole käynytkään, että muiden ihmisten pitäisi pitää hänestä. Monilla ihmisillä ja itsellänikin on taipumusta sellaiseen jaotteluun, että joillain alueilla sitä on hyvin epävarma ja miettii riekaleiksi sen, että mitä mä sanoin ja tein ja minkälainen mä olen. Mutta samaan aikaan jollain toisella alueella voi olla äärimmäisen itsevarma. Jack Antonoffissa on ihanaa vapautuneisuutta ja luonnonlapsimaisuutta. Miten hän on läsnä omassa tekemisessään.”
”Yritän taidetta tehdessäni opetella sitä, että välittäisin mahdollisimman vähän siitä äänestä, joka kyselee pääni sisällä, että mitä mieltä muut ihmiset ovat. Julkaisin kesäkuussa -23 kappaleen nimeltä Pelo’t, jonka kertosäe sisältää ainoastaan yhden sanan, joka ei edes ole mitään kieltä. Päätin julkaista sen ikään kuin tuhotakseni kaiken ennen kuin mikään ehtii alkaakaan. Se oli sellainen luovuttamisen kautta tehty hyökkäys kohti tunne edellä tekemistä.”
”Uskon monen taiteen tekijän jakavan kokemukseni siitä, että on luonteeltaan ihminen, joka kokee olevansa vastuussa muiden ihmisten sisäisestä maailmasta. Sehän on tietenkin täysin absurdi vaatimus. Mutta monille ihmisille, jotka päätyvät viihdyttämään tai jollain tavalla koskettamaan muita, se on osa temperamenttia, josta ei ehkä koskaan pääse kokonaan eroon. Sen sijaan voi tuntea täyttymyksen ja merkityksellisyyden tunteita siitä, että pystyy biisin kautta kertomaan tarinan jollekin ihmiselle, joka ehkä tarvitsee sitä tarinaa sillä hetkellä.”
Supervoimasi?
”Kerron realistisen supervoimani. Olen tehnyt melkein kymmenen vuotta ammatikseni musa-alan töitä ihmisten kanssa, jotka ovat myös ammattilaisia, ja olen saanut vaklata heiltä kaikki jutut. Se on aikamoinen supervoima, että olen päässyt tekemään töitä ja viettämään aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat hysteerisen lahjakkaita.”
”Koen musiikkialan ihmiset ikään kuin samaksi klaaniksi. Jos me olemme istumassa iltaa kollegoiden kanssa, niin ei kenelläkään ole mitään salaisuuksia esimerkiksi sen suhteen, millaisia tekniikoita käyttää työssään. Jokainen meistä tietää, että on järjettömän hölmö juttu lähteä tekemään taidetta työkseen. Jos haluaa mahahaavan, niin tämä on se reitti. Tekijänoikeussysteemit ja muut eivät ole kunnossa.”
”Siksi se korostuu, kenen kanssa tekee töitä. Siitä saa voimaa, kun fiilistelee, että vitsi miten ihania ja lahjakkaita ihmisiä ympärillä on, vaikka kaikki olemme sen mahdottomalta tuntuvan koneiston sisällä. Se fiilistely on suorastaan välttämättömyys, koska kyllä se kimpoaisi aika nopeasti takaisin, jos ei arvostaisi sitä, miten hienoja ihmisiä omassa vaikutuspiirissä on.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Toivoisin, että se olisi teoksessa olevan tunteen saavutettavuus. Se olisi optimitilanne. Mutta tietenkin ihmiset kuluttavat musiikkia eri tavoin eri tilanteissa. Saan itse paljon irti siitä, että teen ratkaisuja, jotka eivät perustu ollenkaan sille, mitä kuulen ympärilläni. Rakastan tehdä tuotantoja, joiden soundi on erilaista kuin muu musiikki. Mutta se on toissijainen asia verrattuna palvelulähtöisyyteen ja siihen, että pyrin musiikissani olevien tunteiden kautta myötäelämään muiden ihmisten kanssa.”
Juho Raja?
”Jos mun pitäisi laittaa musiikkini jonkin genren sisään, se olisi jotain indiepopia. Musiikkini tärkein funktio on myötäelää ja tehdä sitä samaa työtä kuin mitä vaikka joku Beck on tehnyt mun elämässäni. Kun mulla oli merkittävä ero meneillään, kuuntelin Beckin Sea Change -albumia ja ajattelin että okei, joku muukin on ajanut koko yön vain jotta pystyisi hengittämään. Siitä tulee fiilis, että ehkä voin joskus laittaa eteenpäin tätä juttua ja samalla tavalla rohkaista muita.”