Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Emilia Ex, ja sen löydät täältä.
Dödstilille levyttävä helsinkiläinen Felabay julkaisi Elämä voittaa -nimisen ep:n perjantaina 26. tammikuuta. Kyseessä on artistin ensimmäinen räppisoolojulkaisu, sillä tuottajana profiloitunut Felabay on ennen tätä julkaissut instrumentaali-ep:n Low in Sugar vuonna 2020. Lisäksi hän on tuottanut musiikkia Ester Nuori Lepälle, joka vierailee Elämä voittaa -ep:llä. Toinen kokonaisuuden vierailijoista on K4L4.
”Fela rakastaa hyvää äänentoistoa ja vanhaa bluesia, vihaa aitoja eikä voi sietää taustamusiikkia”, ep:n tiedotteessa kerrotaan. ”Tinkimätön ja raaka soundi sekä tummanpuhuva tunnelma puhkeavat levyllä kukkaan. Ympäröivän yhteiskunnan paineet, vääryyden ja rakkauden kokemukset sekä yritys ymmärtää ja jäsentää maailman tapahtumia nousevat esille kappaleiden sanoituksissa.”
Mikä soi napeissa just nyt?
”Viimeksi kun innostuin jostain levystä, se oli Armand Hammerin We Buy Diabetic Test Strips. Se on sellaista megakokeellista musiikkia, vähän spoken word -settiä, tosi vaikea levy. Mutta musta se on hauska kokonaisuus. Jossain vaiheessa kuuntelin paljon räppiä, mutta nyt tuntuu, että mulla on yliannostus siitä.”
Mist sä tuut?
”Tulen Helsingistä. Olen musiikin tuottaja, ja vaikka en ole ikinä ollut sellainen tyyppi, että lippa vinoon ja meitsistä tulee räppäri, niin ehkä vähän vahingossa räppään myös itse. Yritän tehdä mahdollisimman paljon kaikenlaista musaa. Aina se ei ole mahdollista, mutta aina kun se on mahdollista niin teen. Mutta teen mä paljon muutakin.”
”Päädyin räppäämään siksi, että mulla on paljon ideoita ja biittejä, ja yleensä omat ideat ovat sellaisia, että ne toteuttaa parhaiten itse. Olen yrittänyt saada jonkun muun tekemään niitä, mutta se on vähän tyhmä idea, samalla tavalla kuin yrittäisit saada jonkun kirjoittamaan sun kirjan. Räpin tekeminen ei ole mulla kovin harkittua, vaan enemmän DIY-mentaliteetilla tehtyä. Räpissä kaiken voi tehdä itse – isoa bändiä ei voi soittaa yksin, mutta konemusaa ja hiphopia voi tehdä itsekseen. Tekeminen on helpommin lähestyttävää.”
Tuottaja Felabay tekee räppiä DIY-mentaliteetilla.
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mulla on artistiuden kanssa sellainen ristiriita, että haluan tehdä ja haluan näyttää mitä olen tehnyt, mutta esillä oleminen ei tavallaan kiinnosta mua. Nautin kyllä esiintymisestä hetkessä, mutta sellainen artisti-imagojuttu ei puhuttele. Haluaisin, että kaikki kuulisivat mun musiikkiani, mutta mun on vaikeaa tuoda itseäni esille.”
”Olen artistina vasta alkutaipaleella, joten en osaa sanoa pidänkö siitä ylipäätään. Mutta rakastan musiikkia ja pidän lyriikasta. Ytimessä on tarve itseilmaisuun. On helpompi olla tässä maailmassa, kun sanoo asioita pois omasta päästään ja omista korvistaan ulos, että näin mä kuulen juttuja. Ehkä se tuntuu jotenkin merkitykselliseltä.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Jos miettii räppiä, niin pidän sellaisista biiseistä, joiden teksteistä saa ahaa-elämyksiä. Kuuntelen kuitenkin aina tuotanto edellä, ja tykkään todella paljon hyvistä räppibiiteistä. Mulla on tapana innostua jostain tosi paljon ja käydä syvällä jossain aikakaudessa tai alueessa tai artistin tuotannossa.”
”Mutta jos pitää mainita joku, niin Jimi Tenorin jutut ovat joskus iskeneet muhun kovaa. Hän tekee musiikkia hienosti jostain kokeellisen ja populaarin väliltä. Pidän myös monista jenkkiräppäreistä ja heidän tuotannostaan, mutta he eivät ehkä ole esikuva-ainesta. Ehkä mitään tappajaa ei viitsi fiilistellä nimeltä. Suomalaisista tulee mieleen Sofa. Joskus kun kuulin heitä olin fiiliksissä siitä, että heidän musiikissaan puhuttiin asiaa. On tosi paljon räppiä, joka ei kosketa mua yhtään, mutta innostun kun löydän räpistä jotain sisältöä, oli se sitten musiikillista tai sanoman puolesta.”
Felabayn supervoima on se, että jos hän haluaa tehdä biisin tai levyn valmiiksi, hän todella tekee niin.
Supervoimasi?
”Valmiiksi tekeminen. Se on super tuskallista, mutta jos mä haluan niin mä pystyn. Eli joku sellainen pitkäjänteisyys, että vaikka jonkun biisin tai levyn valmiiksi tekeminen on voinut olla mulle iso ja vaikea juttu, olen silti onnistunut. Paljon jää tietenkin myös kesken, mutta ehkä ne projektit eivät ole olleet niin hyviä, että olisivat ansainneet tulla viedyiksi loppuun.”
”Tekeminen on aina vuoristorataa. Ensin se biisi on maailman paras, sitten maailman huonoin, sitten mä vihaan sitä ja itseäni, ja sitten se saattaa taas tuntua ihan hyvältä. Jos on joskus alussa kuullut siinä jotain, mikä on hyvää, niin siihen tunteeseen pitää luottaa. Koska siinä vaiheessa, kun biisi julkaistaan, mä vihaan sitä, koska olen ollut sen parissa niin kauan. Kun levy on ulkona, se on mun menneisyyttäni. Sellaisen loppuun saattaminen, joka on jo mennyttä, voi olla tosi raskasta. Haluaisin oppia nopeampaa tahtia, että voisin julkaista musiikkia ennen kuin olen täysin kyllästynyt siihen.”
”On vaikeaa nähdä, mitä oma taide oikeasti on. Sanotaan, että teen jonkun biitin, ja olen siinä hetkessä, että jes. Sen jälkeen en enää koskaan saa sitä tilannetta takaisin. Sitä muokataan, säädetään, väännetään, tehdään sanat ja räpit ja onko se hyvä ja miksataan ja näin. Siinä vaiheessa joku ulkopuolinen voi kuunnella valmiin version ja sanoa onko se hyvä, mutta mä en voi enää ikinä kuulla sitä, koska multa se on ikään kuin pilalla. Siksi mun täytyy luottaa niihin menneisiin hetkiin, joissa olen kokenut biisin kautta jotain, uskoa että se on hyvä ja saattaa se valmiiseen muotoon.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Mistä mä tiedän, ehkä mä vihaisin mun musaa? Vaikea sanoa. Toivon että joku samaistuu siihen ja löytää siitä sen siemenen ja idean, mitä olen yrittänyt sanoa. Mutta en mä osaa eritellä mitään sellaista, että mulla on vaikka helvetin hyvät snaret. Musaa on niin vaikeaa sanallistaa, mutta on siellä tietty tunne, tunnelma, rytmi, feel, vibe, mikä ikinä.”
Felabay?
”Mun musiikkini on ehkä jotenkin tummaa. Toivon että se groovaa ja potkii, se on mun oma ajatukseni siitä. Tekstieni kautta yritän jäsentää maailmaa. Yleensä mulla on joku fiilis, jonka pohjalta kirjoitan. Se voi olla millainen fiilis tahansa, ja sitten kun on se hetki kirjoittaa, teksti tulee yleensä aika helposti. Mutta sitä hetkeä voi joutua odottamaan pitkään.”
”Mun inspiraation herättää yleensä se, että mulla on aikaa, ja että olen paikassa, jossa voin tehdä musiikkia. Tulemalla studiolle mulla on paremmat todennäköisyydet sille, että kun inspiraatio iskee, voin toteuttaa ideoita.”
”Artistina haluaisin, etten julkaise mitätöntä musiikkia. Toivon, että musiikkini puhuttelee muitakin kuin mua, koska muuten sitä on turhaa tehdä. Mulle merkitsee myös tinkimättömyys. Ja että pidän itse niistä jutuista, joita teen.”