Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Mirella, ja sen löydät täältä.
Tänään kysymyksiin vastaa feministipop-artisti Emilia Ex, joka julkaisi debyytti-ep:nsä Mitä sä sit luulit? perjantaina 19. tammikuuta. Viime vuonna YleX Nosteeseen valittu ja Kaiken takana on bämä -possebiisiin osallistunut Emilia Ex pohjaa ep:nsä nollaripopiin, ja kertoo rakentaneensa ep:n biisit kuulostamaan kappaleilta, joita hän olisi itse halunnut kuunnella teininä.
”Ammennan valtaosan biisieni tuotannollisista vaikutteista vuosituhannen alun popista, johon myös artistinimeni Ex viittaa”, Emilia Ex kertoo ep:n tiedotteessa. ”Sana sisältää kuitenkin myös lempeän kuitin levy-yhtiösedille, jotka ovat ilmaisseet parasta ennen -päivämääräni jo menneen.”
Feministisiä arvoja kannattava artisti kertoo hämmentyneensä nuorempana siitä, että naispuolisten pop-artistien biiseissä naisen rooli jäi usein yksiulotteiseksi.
”Mä en löytänyt lempinaisartistieni biiseistä itselleni muita rooleja kuin rakastuneen tai rakkauteen pettyneen naisen. Toimijuus puuttui. Samaan aikaan mun lempimiesartistit Kapasiteettiyksikkö ja Eminem räppäsivät naisista kertakäyttötavarana. Se oli aika merkillistä aikaa koittaa kasvaa itseään kunnioittavaksi naiseksi.”
Siksi ep:llä ei ole rakkauslauluja enempää kuin sen nimikkobiisi, ja siinäkin pyritään mullistamaan kaikki stereotyyppiset asetelmat. Ep:ltä on aiemmin julkaistu biisit Epätäydellinen (lue juttu täältä) ja Lasikenkä (josta kirjoitimme täällä), joissa käsitellään keskeneräisyyttä ja naisten halua kannustaa toisiaan ilkeilyn sijaan. Nykyaikaa kommentoivien sanoitusten ohella ep:n pop-tuotanto kurottaa 20 vuoden taakse.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Sini Sabotagen UMK-biisi Kuori mua, jonka kuuntelin heti aamulla herätessä. Olen ollut Sabo-fani Leviksistä lähtien, ja ihan fiiliksissä tästä uudesta tulemisesta.”
”Kuuntelin just myös Natasha Bedingfieldin Unwritten-biisin, kun näin Natashan Instagramista, että tuo biisi on täyttänyt 20 vuotta! En tajua, mihin tämä aika kuluu! Myös Britney Spearsin Toxicista kuulemma tulee tänä vuonna 20 vuotta. Olisin sanonut kymmenen… Joka tapauksessa, Unwritten on edelleen ihan yhtä freesi biisi kuin silloin kun Natasha oli joku 22-vuotias ja mä itse olin 14.”
”Yleisesti ottaen mun musan kuuntelu on sitä, että pää toimii kuin radio, joka arpoo biisejä jostain muistin satunnaisista lokeroista. Suurimmaksi osaksi jotain nollaria. Laitan mieleen tulleen biisin soimaan, ja sen jälkeen Spotifyn algoritmi jo nappaakin jutun juonesta kiinni ja alkaa suoltaa saman aikakauden hittejä, joiden olemassaoloa en vielä viisi minuuttia sitten edes muistanut. Vielä erikoisempaa on se, kun näiden unholaan vaipuneiden biisien sanat ihan yhtäkkiä nousevat jostain mieleen. Tästä johtuu, etten aina pysty suorilta sanomaan, että osaanko jonkun biisin sanoja – ensin pitää laittaa se soimaan ja katsoa, miten lihasmuisti reagoi. Toki, vaikka muistaisinkin, ne ovat pitkälti sellaista pseudoenkkua, koska monien biisien julkaisun aikaan mun kielitaito vasta teki tuloaan.”
Mist sä tuut?
”Mä olen Emilia Ex. Olen alun perin kotoisin Vantaan Koivukylästä, betonin ja graffitien keskeltä. Laulan, kirjoitan biisejä, pelaan korista ja tanssin.”
”Aloitin laulutunnit 15-vuotiaana, ja musajutut tosissaan parikymppisenä. Kävin ensin pari vuotta kansanopistojen musalinjoja, ja menin sen jälkeen levy-yhtiöön työharkkaan. Siellä Asko Kallonen sanoi, että mun kannattaisi lähteä keikoille, jotta saan kosketusta siihen, miten biisit resonoivat yleisössä. Seuraavana vuonna liityinkin kahteen eri coverbändiin ja aloin keikkailla ahkerasti. Siitä pari vuotta myöhemmin perustin mimmiduo R.A.E.:n, minkä myötä keikkailin vielä lisää, ja julkaisimme puolen tusinaa omaa sinkkua. Me kutsuimme sitä musaa duopari Sanin kanssa popiksi, jonka tahtiin moshataan. Vikalla keikalla moshasin niskat niin jumiin, että jouduin soittamaan terveysneuvontaan. Ei se duojuttu sen takia sentään päättynyt, vaan tajusimme vain haluavamme musalta eri suuntia.”
”Mun sooloura Emilia Exänä alkoi 2022 Helmarit-nimisellä singlellä, joka oli samalla naisten futismaajoukkueen virallinen EM-kisabiisi. Viime keväänä eli 2023 olin mukana Bämän Kaiken takana on bämä -possebiisissä, jossa otettiin 11 artistin voimin kantaa suomiräpin misogyniaan. Sekä Bämän mimmit että me biisin vierailijat olimme varautuneet paskamyrskyyn, mutta biisi sai mielettömän hyvän vastaanoton. Päädyimme sen myötä Tavastialle, Provinssiin, Ruisrockiin ja lopulta jopa telkkariin Kulttuurigaalan livelähetykseen.”
”Julkaisin viime vuonna myös kaksi omaa singleä Epätäydellinen ja Lasikenkä, joista jälkimmäinen valittiin YleX:n Nosteeseen. Nyt olen tässä, julkaisemassa debyytti-ep:tä ja malttamattomana odottamassa alkuvuodelle sovittuja biisisessioita.”
”Kaikki old school -hiphopin ja ja popin elementit vuosituhannen vaihteesta kiehtovat mua. Tämän lisäksi kierrättäminen ja tuunaus on musta tosi inspiroivaa ja kaikki tämä yhdistyy mun musassa. Pop-musahan on kierrättämistä parhaimmillaan: sä inspiroidut jostain, mitä joku on aiemmin keksinyt, ja se joku taas on inspiroitunut jonkun itseään aiemman tyypin tekemisistä. Tämän ep:n kanssa olemme tehneet studioilla kunnon arkeologisia kaivauksia 2000-luvun pop-tuotantoihin, ja se on ollut törkeän hauskaa. Sinne on kaivettu alkuperäistä Max Martin -synaa, sämplätty ja skrätsätty oikeita vinyyleitä ja mitä kaikkea.”
”Olen myös harrastanut kierrätystä lainaamalla omasta aiemmasta tuotannostani Mitä sä sit luulit? -biisissä. Sen kertosäkeessä on laini ”Ole hyvä ja palauta mun avaimet tähän”. Vuonna 2016 julkaistulla R.A.E.:n Annetaan kaiken mennä -biisillä laulan ”Kerätään yhteiset tavarat ja kevennetään avainnippuja” ja c-osassa vieraileva Veli Hiidenmaa toistaa vielä ”Ku vikan kerran tavataa, palautetaaks avaimet?”. Se on mun oma pieni biisin sisään leivottu ympyrä sulkeutuu -momentti. Tykkään tällaisista pikku nippelidetaljeista.”
Kuva: Sebastian Visa
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Elokuu 2014, olin just aloittanut Spandex-nimisen ysäridance-coverbändin uutena laulajana, ja oli eka keikka We Love the 90’s -festareilla Suvilahdessa. Esiinnyin täydelle yleisölle ja sain jengin laulamaan ja bailaamaan mukana. Se energia siellä täydessä Kattilahallissa. Heräsin lavalla eloon ihan uudella tavalla. Puhkesin elementtiini. Se oli mulle varmistus, että mun gut feeling oli ollut oikeassa. Siihen asti olin halunnut olla artisti, mutta siitä lähtien tiesin olevani artisti. Tiesin, että tämä ON mun juttu. Tuon saman tunteen, energian ja fiiliksen haluan vielä joku päivä kokea omalla festarikeikalla niin, että ne biisit ovat mun tekemiäni.”
”…Tosin just yksi päivä mutsi kertoi, että mä olen ihan pienenä seissyt meidän taloyhtiön hiekkalaatikon reunalla ja laulanut hyppynaruun. Itsellä ei ole tällaisesta mitään muistikuvaa, mutta voinee sanoa, että olen tajunnut tämän jo aika kauan sitten!”
Musiikillinen esikuvasi?
”Ekaksi tulee mieleen Britney Spears, koska hän oli mun musiikillinen ensirakkauteni. Mulla oli
seiskaluokalla siniseen Eastpakiin kiinnitetyt Britney-pinssit, jotka mun ysiluokkalainen isosiskoni oli omillaan rahoillaan ostanut mulle, koska hän tiesi mun olevan fani. Mutta jengi alkoi pilkata mua siitä. Ne tyypit olivat olevinaan cooleja, mutta mä kyllä tiesin, että valtavat massat kuuntelivat mun kanssa samaa musaa, koska Britney oli supersuosittu.”
”Mutta jos mietin sitä kautta, että kenen musiikista mun biiseissä on eniten kaikuja, se on Gwen Stefani. Hänen musansa on rytmikästä ja mielenkiintoista, ja kuulostaa siltä, että sitä tehdessä on ollut hauskaa. Hänelläkin on bänditausta ennen sooloa. Gwen oli 35-vuotias kun hän julkaisi Hollaback Girlin, jonka musavideo räjäytti tajuntani. Se oli myös ensimmäinen kerta kun havahduin siihen, että aijaa, tällä poppijutulla ei tarvitsekaan olla yläikärajaa.”
”Valitettavasti Gwenistä(kään) ei voi puhua mainitsematta kulttuurista omimista. Toisaalta esikuvien möhläilyt tekevät ongelmia tunnetuiksi isolle yleisölle, ja itse olen oppinut reflektoimaan omaa toimintaani ja omia ajatusmallejani just sitä kautta, kun olen lukenut omien idoleideni edesottamuksista ja havahtunut niiden ongelmallisuuteen.”
Kuva: Sebastian Visa
Supervoimasi?
”Leikkisä luonne ja loputon uteliaisuus, jolla suhtaudun maailmaan. Ajattelen, että olen vähän niin kuin aikuiseksi kasvanut Peppi Pitkätossu. Olen alakuloisuuteen taipuva herkkä luonne, ja sen takia olen tehnyt paljon tietoisia valintoja siinä, että pidän itseni niin sanotusti ilon puolella, vaikka se näyttäisi toisille kuinka tyhmältä tahansa. Huumori ja nauru ovat selviytymiskeinoja. Ja itselleen nauraminen, mikä on mun mielestä myös jossain määrin hyvän itsetunnon merkki.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Eli tällainen itsensäkehumiskysymys? Öääh, yritetään.”
”Tykästyisin ekana näiden biisien energiaan, asenteeseen ja totta kai nollariviboihin. Tapaan rytmittää lyriikat ja vahvaan laulusoundiin. Sitten huomaisin, että nyt onkin muuten samaistuttavia sanoituksia. Olisin fiiliksissä siitä, että biisit sekä tanssittavat, että saavat mut sanomaan: ’What she said!'”
Emilia Ex?
”Mun musiikkini on kuten minä – värikästä, äänekästä ja aitoa. Artistina mulle on tärkeintä, että saan tehdä ja julkaista biisejä, jotka tuntuvat omilta. Biisintekijänä taas tärkeintä on se, että olen ollut itse tekemässä kaikkia kappaleitani – tällöin side tekstin ja tulkinnan välillä on mulla kaikkein vahvin eli aidoin. Vaikka tykkään kirjoittaa rakkaudesta, pidän huolen, ettei se ole kaikkien kappaleideni aihe. Koen, että biisit ovat puheenvuorojani, ja haluan kirjoittaa vapaasti itselleni tärkeistä asioista ja isoista teemoista. Mitä sä sit luulit? -debyytti-ep:llä käsittelen rakkauden (loppumisen) lisäksi oman epätäydellisyyteni hyväksymistä, mimmien välistä kannustamista ja materialismin aiheuttamaa surun tunnetta.”