Uusi alku – haastattelussa Disco Ensemblen ja Ruusut-yhtyeen Miikka Koivisto

Disco Ensemblessa uransa aloittanut MIIKKA KOIVISTO vaihtoi kitarat syntikoihin ja on nyt uudessa nousussa indietaivaalla. Viime aikoina Koivisto on tehnyt suomenkielistä elektronista poppia Ruusut-yhtyeessä ja osallistunut Paperi T:n kakkoslevyn tuottamiseen. Hän on mukana myös Normal Lifessa ja Hisserissä, ja aloitti helmikuussa YleX:llä vaihtoehtomusiikin erikoisohjelman. Tärkein Koiviston tekemistä ohjaava voima on tunne.

Eerika Leinonen

Onko sinua koskaan sekoitettu Kärppien puolustajaan Miikka Koivistoon?

”Ei ole. Mutta googlasin joskus itseni ja olin että jes, minusta on tehty Wikipedia-sivu. Mutta ei se sitten ollutkaan minusta. Se oli aika downeri.”

Sinulla on juuri nyt monta rautaa tulessa. Koetko eläväsi uutta alkua?

”Tavallaan joo. On tullut paljon uusia duuneja, ja niiden takia on pitänyt opetella hirveästi uusia asioita. Käsitän, että minulla on nyt monta uutta roolia, ja se on itsellenikin vähän hämmentävää.”

Disco Ensemble soittaa joulukuussa viimeiset keikkansa Tavastialla ja lopettaa sitten toimintansa. Mitä 22:sta bändivuodesta jäi käteen?

”Disco Ensemble oli meidän työ, vapaa-aika, nuoruus ja aikuisuuden alku. Se oli tosi omituinen tapa elää. Tai ei muusikkous ole harvinaista, mutta tuntui harvinaislaatuiselta elättää itsensä omalla musiikilla ja päästä näkemään maailmaa Glastonburysta puolalaisiin kellareihin. Luulen, että iso tunnepurkaus on vasta tulossa, vaikka päätös lopettamisesta oli selkeä ja tavallaan myös helpottava. Tämä on maailman suurin klisee, mutta päällimmäinen tunne Disco Ensemble -vuosista on kiitollisuus.”

Teet nykyään pääasiassa elektronista musiikkia. Johtuiko Disco Ensemblen kuoppaaminen siitä, että aloit kyllästyä kitaramusiikkiin?

”En identifioisi sitä niin. Disco ­Ensemblen­ hautaaminen muhi aika pitkään. Uudet bändit tulivat kuvioihin oikeastaan vasta lopettamispäätöksen jälkeen. Ne eivät kilpailleet Disco Ensemblen kanssa, enkä koe, että mikään uusista rooleistanikaan kilpailisi sen kanssa. Mutta se on sanottava, että oma inspiraationi musiikin tekemiselle on liukunut poispäin perinteisemmästä rocksoundista.”

Musiikissa on tällä hetkellä vallalla emotionaalisuuden aikakausi. Artistit vuodattavat syviä tuntoja teksteihinsä, sosiaaliseen mediaan ja televisio-ohjelmiin. Kuinka emo olet itse?

”Olen aina ollut ihan täysi ­hömppä.­­ Rakastan isoja tunteita musiikissa. En sellaisella Céline Dion -tavalla, mutta tykkään, että biisit kertovat oikeista tunteista kiinnostavalla tavalla. Se tosin menee helposti överiksi. Nykyisin tuntuu, että olipa artisti tai biisi mikä tahansa, siitä täytyy kirjoittaa joku himmeä Facebook-avautuminen. Se on sellaista kornia hashtag-tunnejuttua, jota en missään nimessä tavoittele. Parhaimmillaan musiiki voi herättää tunteita, joiden kanssa ihmisten on helpompi elää. En kuitenkaan koe olevani mikään Juha Tapio -tyylinen tunteiden tunkki, joka nostaa tunteet pintaan vaikka väkisin. Siinä on jotain laskelmoitua, joka kadottaa musiikintekemisen mystiikan.”

Ruusujen ysärihenkinen konepop on otettu riemulla vastaan indiepiireissä ja sen ulkopuolellakin. Mistä keskustelitte baarin pöydässä bändiä perustaessanne?

”Muut jäsenet olivat jo tehneet musiikkia yhdessä kun sanoin, että haluaisin tulla mukaan. Meillä oli alusta lähtien selkeät suuntaviivat, että lähdetään tekemään poppia suomeksi. Naureskeltiin, että ollaan vuoden 2019 Aikakone. Suomen kieli oli meille kaikille uutta ja tuntui kihelmöivältä ajatukselta. Sitten alettiin vaan tekemään, ja jälki oli heti tosi hyvää. Se tietysti ruokki tekemistä.”

Ruusut soittaa kesällä esimerkiksi Side­waysissa ja Provinssissa, vaikka biisejä on julkaistu vasta kaksi. Riittääkö materiaali keikkasettiin?

”Meidän levy on käytännössä valmis ja ilmestyy elokuussa. Ennen sitä julkaistaan vielä pari ennakkobiisiä. Ne biisit tavallaan vaativat yksittäishuomion, vaikka levy onkin vahva kokonaisuus. Ihmiset hyppäävät mihin tahansa kelkkaan aika hitaasti, ja tämä meidän kelkka ehkä vaatii sen, että sitä pitää tuijottaa hetken, ennen kuin tietää astuuko kyytiin.”

Tuotit Paperi T:n uuden singlen Kaikki on hyvin, ja taustojasi kuullaan myös räppärin kesäkuussa ilmestyvällä toisella levyllä. Miten päädyit mukaan Henri Pulkkisen kelkkaan?

”Kun Paperi T:n ja Khidin yhteis-ep (2013) tuli, näin ne livenä ja diggasin ihan vitusti. Laitoin silloin Paprulle meiliä, että tehtäisiinkö joku yhteisbiisi. Siitä ei vielä seurannut mitään, mutta kun ollaan sittemmin nähty Henkan kanssa, ollaan juteltu ja tutustuttu. Jossain vaiheessa lähettelin Henkalle aika yksinkertaisia biittejä, ja se oli sitä mieltä, että ne kuulostavat hyviltä ja niistä voisi tulla sille biisi. Siitä se sitten lähti.”

Oliko sinulla paineita lähteä tuottamaan Suomen hypetetyintä räppäriä?

”Vain yksi biisi Paperi T:n tulevalla levyllä on sellainen, jonka olen tehnyt Henkka mielessä. Muut biisit tein tietämättä mitä niille tapahtuu. Henkalle on asetettu kovia paineita toisen levyn suhteen, mutta ilmapiiri jossa levyä tehtiin oli hyvin musiikkilähtöinen. Levyllä oli hyvä porukka, ja sitä oli tosi hauskaa ja siistiä tehdä. Olen ylpeä, että olen siinä mukana, ja skeptikotkin tulevat tajuamaan, että levy on aivan tajuttoman kova.”

Olet mukana myös Hisserissä ja Normal Lifessa. Mikä niille kuuluu?

”Hisserin seuraava levy on sävellyksinä hyvin pitkälti valmis. Ehkä joskus syksyllä tai ensi vuoden puolella saattaisi löytyä aikaa levyn konkreettiseen valmistamiseen. Normal Life elää myös vahvasti omaa elämäänsä. Minun ja Artturi Tairan välinen dynamiikka vie sitä vaistomaisesti eteenpäin.”

Koetko eläväsi ”normaalia elämää”?

”Jaa-a. Herääköhän joku aamulla ajatellen, että ’vittu mä olen normaali’? En tiedä pidetäänkö musantekemistä nykyään normaalina. Jos menet hakemaan pankista lainaa ja sanot olevasi muusikko, se ei välttämättä herätä hirveästi luottamusta. Mutta itse olen pärjännyt tosi hyvin verrattain omituisena ihmisenä.”

Nyt sinulla on ”normaali” palkkatyö, sillä aloitit helmikuussa YleX:llä vaihtoehtomusiikin erikoisohjelman. Millaista sitä on ollut tehdä?

”Ihan käsittämättömän hauskaa – varsinkin nyt, kun en ole enää niin hermostunut studiossa. Toivon, että saisin ohjelman avulla yhdistettyä musiikin ja potentiaaliset uudet kuulijat, ja tuotua sitä kautta pienen korteni kekoon vaihtoehtoisemmille tekijöille.”

Oletko soittanut ohjelmassa omaa musiikkiasi?

”En ole. Sitä ei ole kirjaimellisesti kielletty, mutta se ei ole suotavaa eikä ehkä tyylikästäkään. Se on harmi, sillä olen mukana tekemässä ja tuottamassa monia tämän hetken vaihtoehtobändejä, jotka sopisivat ohjelmaan tosi hyvin. En ole voinut soittaa Paperi T:täkään, koska siitä tulisi Teostot itselle.”

Mikä on mielestäsi kotimaisen vaihtoehtomusiikin top 3 tällä hetkellä?

”Amnesia Scanner tekee tosi siistiä elektronista kamaa. Siinä on kaksi berliiniläistynyttä suomalaishäiskää. Sitten on mainittava Ruusut. Pystyn katsomaan bändiä myös objektiivisesti ja sanomaan, että biisit ovat ihan vitun hyviä! Pidän myös Karinasta. Kun kuulin sitä ensimmäisen kerran, se hätkähdytti ja kosketti minua poikkeuksellisen paljon.”

FAKTA:
– Miikka Koivisto, syntynyt vuonna 1982 Porissa.
– Julkaissut Disco Ensemblen kanssa kuusi levyä: Viper Ethics (2003), First Aid Kit (2005), Magic Recoveries (2008), The Island of Disco Ensemble (2010), Warriors (2012) ja Afterlife (2017). Bändi soittaa viimeiset keikkansa Tavastialla 3.–8.12.2018.
– Kuuluu vuonna 2016 perustettuun Ruusut-yhtyeeseen Ringa Mannerin, Samuli Kukkolan ja Alpo Nummelinin kanssa. Bändin debyyttilevy ilmestyy elokuussa 2018.
– Tekee musiikkia myös Hisserissä ja Normal Lifessa. Hisserin debyttilevy (Hisser) ilmestyi 2015 ja Normal Lifen debyyttilevy (Normal Life) 2018.
– Toimittaa Uuden musiikin vaihtoehto -ohjelmaa YleX:llä maanantaisin klo 20-22.
– Oma keikkatärppi: Ruusut, Paperi T ja View, Allas Sea Pool Helsinki, 27.7.