Virittäydy Hobitti-tunnelmaan lyriikkablogin katsauksella Tolkienin innoittamiin biiseihin

Tuukka Hämäläisen sanoitusblogi kääntyy J. R. R. Tolkienin fantasiaklassikoiden puoleen. Metallipuolellahan Tolkien-tekstejä olisi tusinakaupalla, mutta nyt keskitytään tiiviimmin muiden musiikkityylien tarjontaan.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, Kuva: Wikimedia Commons

Hobitti tulee, oletko valmis? Ohjaaja Peter Jackson palaa J. R. R. Tolkienin fantasiaklassikoiden maailmaan keskiviikkona ensi-iltaan tulevassa Hobitti: Odottamaton matka -elokuvassa. Ja siinäkös hieno tekosyy tarkastella, kuinka Keski-Maan historia heijastuu musiikin ja sanoitusten puolelle.

Humble servant of valar
Lived in gardens of Lorien
Higher being turned to flesh and blood
One of the Five Wizards
Came to help the people of Arda
To raise light over Sauron’s might

Grey Wizard”, san. Jyri Vahvanen
Battlelore – Where the Shadows Lie (2002)

Koska fantasia on metallille ja progelle tuttua maaperää, ei ole ihme, että sieltä löytyvät suurin osa suorista Tolkien-tribuuteista. Marillion on nimettykin Silmarillionin (1977) mukaan, kun taas metalliyhtyeet Gorgoroth ja Amon Amarth ovat paikkoja Mordorissa, jossa puhutussa kielessä voi puolestaan kuulla sanan Burzum. Esimerkiksi itävaltalaisen Summoningin ja yllä siteeratun kotimaisen Battleloren miltein kaikki kappaleet liittyvät suoraan Tolkienin maailmaan.

On siis selvää, että Tolkienin fantasia on tunkeutunut syvälle rock-musiikin kerroksiin. Mutta mistä se alkoi?

Queen of Light took her bow, And then she turned to go,
The Prince of Peace embraced the gloom, And walked the night alone.

Oh, dance in the dark of night, Sing to the morning light.
The dark Lord rides in force tonight, And time will tell us all.

Oh, throw down your plow and hoe, Rest not to lock your homes.
Side by side we wait the might of the darkest of them all.

”The Battle of Evermore”, san. Robert Plant
Led Zeppelin – IV (1971)

Led Zeppelin oli niitä varhaisimpia Tolkien-vaikutteisia yhtyeitä. Taru Sormusten Herrasta julkaistiin alunperin 1954-1955, eli sopivasti 1960- ja 70-lukujen hippisukupolven lukemistoksi. The Battle of Evermoren lisäksi ainakin Ramble On ja Misty Mountain Hop ovat selkeästi velkaa Sormusten Herralle, vaikkeivät toki niin suoraan kuin myöhemmät yhtyeet.

Voisi sanoa niinkin, että Zeppelinin kappaleet tai vaikkapa Rushin The Necromancer ovat ymmärrettävissä myös irrallaan Tolkien-kontekstista. Jälkimmäisen Rivendell-kappale jäisi tosin irralliseksi, ellei tietäisi mistä paikasta lauletaan.

You feel there’s something calling you
You’re wanting to return
To where the misty mountains rise and friendly fires burn
A place you can escape the world
Where the dark lord cannot go
Peace of mind and sanctuary by loud water’s flow

Rivendell”, san. Neil Peart
Rush – Fly by Night (1975)

Jokainen Tolkieniin tutustunut tietää, että mies oli myös runoilija. Moni suoraviivaisen proosan ystävä koki esimerkiksi Sormuksen ritareiden jatkuvasti toistuvat laulukohtaukset häiritsevinä, mutta onpa niitäkin, jotka pitävät Tolkienin teksteistä. Tiukasta mitallisuudesta ja loppusoinnuista johtuen ne sopivat mainiosti laulettaviksi.

Jo vuonna 1965 Flanders & Swann -duon Donald Swann sävelsi kahdeksan Tolkienin kirjoissa esiintyvää runoa teokseksi The Road Goes Ever On, joka julkaistiin levytettynä sekä nuottikirjana. Englanniksi nämä kuulostavatkin jopa aika hyvältä.

Upon the hearth the fire is red,
Beneath the roof there is a bed;
But not yet weary are our feet,
Still around the corner we may meet
A sudden tree or standing stone
That none have seen but we alone.
Tree and flower and leaf and grass,
Let them pass! Let them pass!
Hill and water under sky,
Pass them by! Pass them by!

”Upon the Hearth the Fire is Red”, san. J. R. R. Tolkien
The Fellowship of the Ring (1954)

Samaa on kuitenkin tehty myös Suomessa. 1980-luvun lopulla Suomenlinnassa esitettyyn Ryhmäteatterin Taru Sormusten Herrasta näytelmään ja sitä seuranneeseen Hobitit -tv-sarjaan sovitettiin useampia kirjassa esiintyviä runoja, jotka sävelsi Toni Edelmann (joka on muuten Samuli Edelmannin isä).

Lauluversioihin tehtiin pieniä muutoksia laulettavuuden vuoksi, mutta muutoin ne muistuttavat Panu Pekkasen alkuperäisiä kirjakäännöksiä. Tässä yllä oleva katkelma vertailumielessä suomeksi käännettynä.

Liedessä hehkuu tulen puna,
katon alla on vuode sijattuna;
toki vielä ei uupumus jalkoja paina,
joka nurkan takana kohtaamme aina
yhä uudet kivet ja uudet puut
joita ei ole nähneet ketkään muut.
Puu, kukka, ruoho ja lehti
jo jäädä ehti! Jo jäädä ehti!
Vedet, kukkulat taivaan alla,
ohi kiiruhtamalla! Ohi kiiruhtamalla!

”Liedessä hehkuu tulen puna”, suom. san. Panu Pekkanen
Sormuksen Ritarit (WSOY, 1973)

Instrumentaalejakin Sormusten Herra on toki poikinut. Esimerkiksi hollantilainen säveltäjä Johan de Meij ja ruotsalainen Bo Hansson ovat kantaneet kortensa tähän kekoon. Hulluimmat ovat tietysti lähteneet sille haltijakieliselle linjalle. Lord of the Rings -elokuvissakin ulissut Enya lauloi haltijakieltä jo vuoden 1991 kappaleessaan Lothlórien.

Mutta turhapa sitä haltijajokellusta on tässä ruveta siteeraamaan. Nostetaan loppuun mielummin vaikka Camelin kymmenminuuttinen Tolkien-hehkutus Nimrodel/The Procession/The White Rider. Andrew Latimerin rustailemassa biisissä seurataan Gandalfin vaiheita.

Latimer
When he rides, my fears subside,
For darkness turns once more to light.
Through the skies, his white horse flies,
To find a land beyond the night.

Once he wore grey, he fell and slipped away
From everybody’s sight.
The wizard of them all, came back from his fall
This time wearing white.

Nimrodel/The Procession/The White Rider”, san. Andrew Latimer
Camel – Mirage (1974)