Ystävykset kuuntelivat Abban koko tuotannon yhteen putkeen – mitä jäi käteen?

Vapaa toimittaja Heini-Sofia Alavuo ja ystävänsä Ossi Pärssinen saivat päähänsä kuunnella Abban koko tuotannon läpi. Abba oli aktiivinen vuosina 1972–1982 ja julkaisi kahdeksan albumia, käännöslevyn ja livelevyn.

Abba-maraton 30.11.–1.12.

Heini: ”Kun kuulimme, että Abbalta on tulossa uutta musiikkia joulukuussa, päätimme valmistautua kuuntelemalla bändin koko tuotannon läpi yhdeltä istumalta. Onko comeback uhka vai mahdollisuus – voiko Ruotsin helmi pilata legendaarisuutensa uudella tulemisella? Pohdimme myös, voiko mikään yhtye saavuttaa saman mahtavuuden tason 35 vuoden tauon jälkeen – jos joku tähän pystyy, niin Abba.”

”Aloitamme urakan klo 14.47. Tässä vaiheessa huomaamme, että levyjä on enemmän kuin muistimme, mutta tämä ei meitä masenna.”

Ossi: ”Huh huh, tästä tulee eeppistä.”

Maraton alkaa Abban esikoislevyllä Ring Ring (1973).

Heini: ”Mulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tästä levystä, tämä on aika mitäänsanomaton. Toisaalta kyseessä on eka levy, jossa oma ääni on vielä hukassa. Lattea fiilis voi tosin johtua myös siitä että myöhempi, timanttinen tuotanto asettaa odotukset korkealle. Ei tämä levy siis huono ole, mutta ei oikein kuulosta Abbalta.”

Ossi: ”Hirveä levynkansi ja vain David Bowien Hours pääsee karmeudessaan edes lähelle Ring Ringiä. Kivoja kappaleita, mutta ei ole kovin yhtenäinen levy.”

klo 15.33 Waterloo (1974)

Heini: ”Osa biiseistä kuulostaa melkein kristillisiltä. Voisin kuvitella, että näitä olisi soitettu joskus 70-luvulla rippileirillä. Pitäisi opetella ruotsia paremmin ihan vaan että voisin laulaa mukana näissä svenska-versioissa.”

Ossi: ”King Kong Song on varmaan Abban uran isoin huti. Waterloo on suurilta osin täynnä latteita kappaleita, jotka unohtuvat lähes heti kun ne on kuultu. Kuulostaa nopeasti kyhätyltä kokonaisuudelta – Benny ja Björn on lukittu viikoksi huoneeseen, tässä on lopputulos. Ei mikään ihme, että tämä ei ollut Abban läpimurtoalbumi Euroviisu-voitosta huolimatta.”

klo 16.28 Abba (1975)

Ossi: ”Abba on kaikin puolin mainio levy. Tropical Loveland ja Man in The Middle ovat outoja mutta hyviä kappaleita – erinomaisen popin välissä löytyy reggaeta ja kasarifunkkia. Abba alkaa löytää ääntänsä.”

Heini: ”SOS on kaikkien aikojen erobiisi. Lyriikoissa on surua, mutta musiikista ei välity samanlaista ahdinkoa. Biisi kuvaa mun mielestä hyvin sitä tunnetta, kun eron jälkeen esittää kaikille että on ok (melodia) mutta sisällä sattuu ihan pirusti (sanat).”

Klo 17.38 The Arrival (1976)

Heini: ”Vaikeaa kirjottaa tästä levystä mitään, kun haluan vaan laulaa koko aika – Ossi ei arvosta. Money, Money, Money on 70-luvun sokerityttöjen anthem.”

Ossi: ”Levy jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Selkeä kokonaisuus, ehtaa poppia ilman hyppäyksiä muihin musiikkityyleihin.”

Neljän levyn jälkeen alkaa olla jo vähän riutunut olo, mutta lopussa odottava Espanja-pläjäys saa meidät jaksamaan. On aika syödä jotain ja käydä pienellä kävelyllä.

klo 18.22 The Album (1977)

Ossi: ”Abban musiikki toimii monella tasolla: tätä voi tanssia, toimii taustamusiikkina, sen tahtiin voi kärsiä sydänsuruista tai voi kokea rakkauden huuman. Abba on vastaus kaikkeen. Tämä on kyllä yksi syy siihen, miksi Abban musiikki elää sukupolvelta toiselle – se sopii kaikkiin tilanteisiin.”

klo 19.10 Voulez-Vous (1979)

Ossi: ”Oi että kyllä sitä herää henkiin kun vähän kuulee diskoa. Abbassa hienoa se että bändi hallitsee tosi monia tyylejä ja mikään niistä ei kuulosta huonolta. On aika huimaa, kuinka tyypit kokeilivat rohkeasti monia eri musiikkityylejä.”

Heini: ”Ne saa kaikki tyylit kuulostamaan Abbalta. Tässä maratonin aikana huomaa selkeästi, kuinka Abba kehittyy musiikillisesti ja lyyrisesti huimasti joka levyllä, eikä niillä tule yhtään takapakkia – tässä on selkeä kehityskulku ja kasvutarina.”

klo 20.37 Super Trouper (1980)

Heini: ”Winner Takes It All on mun voimabiisi, mutta se on myös ainoa biisi mistä meillä on Ossin kanssa erimielisyyksiä. Vertaan tätä aina mielessäni Queenin kappaleeseen Who Wants To Live Forever – molemmat on uskomattomia taideteoksia, joissa tulkitaan vaikeita aiheita voimakkaasti. Näissä on kasassa koko paketti, sanat ja musiikki. Molemmat ovat myös mainioita korvamatoja.”

Ossi: ”Fun Fact: Laita Happy New Year soimaan 31.12. klo 23.59.15, jos haluat Agnethan toivottavan sinulle hyvää uutta vuotta.”

klo 21.26 The Visitors (1981)

Heini: ”Tässä levyssä on sellaista lopettamisen fiilistä. Haikeaa mutta ei surullista, tiesivätköhän että nyt on vika levy kyseessä?”

Ossi: ”Kyllä mä luulen. Kun sitä oikeasti pohtii, niin onhan Abban suosiota aika vaikeaa käsittää – niillä on kahdeksan peräkkäistä levyä noussut Englannissa listaykköseksi.”

Heini: ”Joskus sitä on hyvä tietää, milloin lopettaa. Mekin oltaisiin voitu jättää maraton tähän, mutta hurraa edessä on vielä kolme tuntia… Abbaa.”

klo 22.49 Abba Live At Wembley Arena 10.11.1979 (2014)

Heini: ”Live-levyksi ihan ok. Vaikka musiikkiin ei oikein pysty keskittymään tässä vaiheessa, Abbaa jaksaa kyllä kuunnella. En ole missään vaiheessa kyllästynyt tähän, mutta kai tämän proggiksen jälkeen sopii pieni tauko.”

Ossi: ”Huomaa kyllä, miten kova bändi Abba on ollut. Intermezzo No.1 kuulostaa erinomaiselta ja moni muu biisi myös – tiukkaa soitantaa. Kun sulkee silmänsä voi melkein kuvitella olevansa Wembley Arenalla yleisömeren keskellä.”

Klo 0.55 Gracias Por La Musica (1980)

Heini: ”Säästettiin tämä herkkupala tänne loppuun – ihanaa, en ole koskaan ennen kuunnellut tätä levyä! Mua ei haittaa, vaikka käännös on tehty vain markkinoita ajatellen: päätös levyttää kokonainen albumi espanjaksi kertoo aikamoisesta omistautumisesta.”

Ossi: ”Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight) on käännettäessä muuttunut paljon viattomammaksi. Espanjankielisessä versiossa pyydetään rakkautta eikä miestä – tästä puuttuu fyysinen palo! Biisissä on pyyntö, mutta se ei ole niin suorasukainen kuin alkuperäisessä. Vaikka sanoma muuttuu, niin tämä toimii käännöskappaleena silti yllättävän hyvin.”

klo 2:02. Levy loppuu. Maraton loppuu. Heinin jälkisanat:

Huokaisemme helpotuksesta.

Maratonin loppupäätelmänä sanoisimme, että Abban energia kasvaa levy levyltä, mutta meidän energiamme taasen laski hetki hetkeltä. Tämä on kuitenkin inhimillistä – menihän projektiin noin 12 tuntia. Huomasimme myös, että mitä paremmaksi musiikki muuttui, sitä vähemmän koimme tarvetta analysoida ja eritellä sitä – halusimme vain tuudittautua rakkaiden kappaleiden synnyttämään turvallisuuden tunteeseen. Maailmassa oli tänä perjantaina kaikki hetken hyvin.

Otamme uuden musiikin innostuksella vastaan, sillä maratonin jälkeen olemme melkein varmoja että aidosti legendaarinen Abba ei voi tuottaa pettymystä – tosifani osaa myös löytää jokaisesta kappaleesta jotain positiivista. Uudet kappaleet ovat joululahja, jota emme osanneet toivoa.

On aika viimeiselle kysymykselle. Mikä biisi jäi soimaan päähän?

Heini: ”Ring Ring. Soi päässä varmaan haudassakin.”

Ossi: ”Happy New Year. Vuosi lähenee loppuaan ja maraton on ohi. On aika jättää tämä taakse ja katsoa tulevaan.”