Kari Peitsamo kertoo, miksi hän on merkinnyt lainabiisejä omikseen: ”Ei saatu lupia. Levytettiin vaan ja laitettiin omiin nimiin.”

Rumban virallinen Kari Peitsamo -asiantuntija Juha Merimaa arvioi viimein cd:llä julkaistut Kari Peitsamo & Ankkuli -levyt ja haastattelee maestroa niiden synnystä.

06.05.2015

Kari Peitsamo ja Ankkuli
Greatest Hits / Vallankumous
(Johanna/Rocket Records)

Arvosana: 8,0 / 5,0

Peitsamo_AnkkuliKari Peitsamon nykyinen levy-yhtiö Rocket Records on tehnyt pienimuotoisen kulttuuriteon julkaisemalla uudelleen Kari Peitsamon ja Ankkulin kaksi levyä (yhdelle cd:lle pakattuina) vuosilta 1980 ja 1981.

Kyseessä olivat ainoat Peitsamon uran alkuvaiheen Love/Johanna-kauden levyt, joita ei oltu julkaistu cd-muodossa lainkaan.

Kyseessä ovat tavallaan myös ainoat todelliset Kari Peitsamo ja Ankkuli -levyt. Peitsamon ensimmäisellä levyllä Jatsin syvin olemus taustoista vastaa Juice Leskisen silloinen rytmiryhmä, ja välissä tulleet Kari Peitsamo ja Ankkuli -nimellä julkaistut levyt olivat nimestään huolimatta pääosin sooloteoksia.

Levykaksikko onkin paras paikka tutustua Yrjö Majamaan (rummut) ja Harri Siirtolan (basso) minimalistiseen rytmiryhmään.

Muuten levyt ovat keskenään sangen erilaisia. Greatest Hits (joka ei siis nimestään huolimatta ole kokoelma, vaan kasa uusia kappaleita) on kaksikon rennompi osapuoli sisältäen 13 simppelin tarttuvaa kappaletta ja kahdeksanminuuttisen Voiman, jonka hypnoottinen junttaus on päätynyt jopa Radiopuhelinten keikkaohjelmistoon.

Levyllä on huomattavan paljon covereita. Paluu menneisyyteen on Jethro Tullia, Et mua kiinni saa Chuck Berryä, Hei Päivi J.J. Calea ja Synnyin rokkaamaan ennakoi tulevia CCR-coverlevyjä. Myös omiksi teoksiksi merkityt Mystiikkaa ja Pakko päästä Viikiin ovat käytännössä käännöksiä John Mayallilta (Dream With Me ja Thinking of my Woman).

Hienoin coveri ja yksi levyn kohokohdista on kuitenkin J.J. Calen Cocainesta väännetty Ilpo, jossa lauletaan valkoisen pulverin sijasta tarina tamperelaisesta taksinkuljettajasta.

Ihan kaikki levyllä ei toimi. Esimerkiksi Et mua kiinni saa -kappaleen groove on niin tönkkö, että sitä alkaa epäillä tarkoitukselliseksi. Silti Greatest Hits on levy, jota on vaikea kuunnella hymyilemättä.

Vakavampi Vallankumous on sen sijaan hankalampi tapaus. Peitsamon diskografiassa sen erikoisuuksia ovat etenkin b-puolen kaksi pitkää teosta: yli kahdeksanminuuttinen 200 000 heinäsirkkaa ja yli 10 minuuttia pitkä nimikappale.

Molemmissa on selvästi ollut pyrkyä jonkin sortin psykedeliaan, mutta valitettavasti riisuttu trioformaatti ei oikein kanna näin pitkiä kaaria.

Levyn kappaleet saivat tyrmistyneen vastaanoton Pelle Miljoonan Matkalla tuntemattomaan -kiertueella, jonne Peitsamo ja Ankkuli oli pestattu lämmittelijöiksi. Nopeasti Peitsamo vaihtoikin koko keikkasettinsä CCR-covereihin ja vaihtoi yhtyeen nimen (mutta ei miehitystä) Kari Peitsamo Revivaliksi.

Vallankumous ei silti ole ilman ansioita. Lyhyemmissä kappaleissa on pieniä helmiä, muun muassa hauska Positiivisen ponteva ja maaginen Camera obscura.

Kaikkiaan kyseessä on mainio parivaljakko. Toivoa sopii, että uudelleenjulkaisu löytäisi yleisönsä, sillä mikäli levy myy edes jotenkin, on Rocket Records luvannut jatkaa kulttuurityötä julkaisemalla samanlaisen parin Karin ainoista vielä cd:llä julkaisemattomista soololevyistä Älä koskaan laula kantria ja Kadonnutta aikaa etsimässä.

Jututimme Kari Peitsamoa Greatest Hitsistä ja Vallankumouksesta.

Vaikka Greatest Hits oli nimellisesti kuudes Ankkulilevy, oli se ensimmäinen jolla yhtye soitti koko levyn. Miksi?

”Ekan levy tehtiin Juicen studioajalla ja hänen yhtyeensä kanssa – tavallaan sääli, sillä itse olisin mieluummin tehnyt sen Yrjö Majamaan ja Harri Siirtolan kanssa. Sen jälkeen taas halusin levyttää pääosin soolona. Greatest Hitsin kappaleet kuitenkin tarvitsivat yhtyettä, joten otin Ankkulin mukaan.”

Miksi nimi Greatest Hits?

”Kun ne oli kaikki hittejä (nauraa). Luulen, että se liittyi siihen coverien määrään: tavallaan levytettiin hittejä.”

Miksi kaikkia käännöksiä ei ole merkitty?

”Kun ei saatu lupia. Levytettiin vaan ja laitettiin omiin nimiin.”

Vallankumous on tunnelmaltaan hyvin erilainen levy. Mistä sait idean tehdä pitkiä kappaleita?

”Kyse on eräänlaisesta Bob Dylan -parodiasta. Tajunnanvirtaa vaan ja pitkästi.”

Mutta eikö psykedelia olisi tarvinnut trioa isomman yhtyeen?

”Varmasti olisi. Mutta siihen ei ollut resursseja. Ei taloudellisia, ei musiikillisia, ei henkisiä. Ja tavallaan se on minusta myös etu: levy on ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen juuri noin.”

Minkä verran Greatest Hitsin ja Vallankumouksen kappaleita on jäänyt elämään keikkasettiin?

Ilpo tietysti, ja Pakko päästä Viikiin. Vallankumoukselta varmaan ainoa kappale on Positiivinen ponteva, josta itse pidän kovasti. Levyversio ei tosin ole täysin onnistunut. Finnvoxissa kaikki oli niin pienestä kiinni: kerralla purkkiin ja se oli siinä.”

Mitä mietit levyistä nyt?

”Mestariteoksia tietysti, mitä sitä muutakaan voi sanoa? Greatest Hits on iloinen levy. Se on tavallaan visio taivaasta, mistä eka kappale Aabrahamin kapakka kertookin. Vallankumous on sitten synkempi, siinä on 1980-luvun maailmantuskaa Ronald Reagania myöten.”

Lisää luettavaa