Pakkanen ei tanssijalkaa hyydytä: Jaakko Laitisen & Väärän Rahan matkassa, osa 4

Niko Peltosen toimittamassa Jaakko Laitisen & Väärän Rahan kiertueblogissa seikkailtiin eilen Oulussa ja Raahessa, tänään on luvassa kiertueen päätösetappi Rovaniemi.

Teksti: Niko Peltonen, kuvat: Anu Suutari

Nelostie Kemin ja Oulun välillä, klo 15.13

Ei se vielä ohi ole. Matkaa Helsinkiin on vielä vaatimattomat 620 kilometriä. Parisataa on tänäänkin jo ehtinyt jäädä taakse. Levynjulkaisukiertueen esiintymiset on joka tapauksessa nyt nähty ja tehty, ja juhlat alkavat olla ohi. Siihen nähden pikkubussissa istuu yllättävän virkeää ja toimintakuntoista väkeä. Omatkin suurimmat ongelmani ovat pysyvään kohmeeseen päätyneet jalat. Rovaniemellä pakkasta oli aamulla 25.7 astetta pakkasta, eikä keikkabussin lattiakaan niin kovin lämmin ole.

Tämä on hieno vuodenaika keikkailla Suomessa. Ainakin on nähty lunta eikä vain loskaa. Pikkupakkanen Raahessa tuntui enemmän kuin virkistävältä, mutta Lapissa tätä ihanuutta läiskittiin naamalle kyllä kaksin käsin.

Mutta paluu eiliseen. Rovaniemen lähestyessä tunnelma autossa kohoaa vääjäämättä, ja pulloja avataan. Illan keikkapaikka on tanssiravintola Valdemari, yhdistetty ruoka- ja humppapaikka Kemijoen rannalla, kuvauksellisen Jätkänkynttilä-sillan kupeessa. Kesällä tämä ympäristö olisi tietysti erityisen täydellinen, mutta kyllä Suomen suurimpien jokien risteyksessä riittää ihailtavaa nytkin.

Soundcheck on täällä ajoissa, etteivät alkuillan ruokailijat häiriintyisi. Sen jälkeen porukka ehtii hajautua muutamiksi tunneiksi kuka minnekin: kaikilla on täällä tuttuja tai perhettä, yleensä molempia. Itse päädyn Anun ja veljeni kanssa lupaavan rovaniemeläisyhtye Oskari Heikkisen & Arktisen Voodoon jäsenten bileisiin. Kymmenen maissa saadaan autokyyti Valdemariin Jaakon siivellä. Näissä olosuhteissa lyhyehkökin kävely tuntuu mahdottomalta ajatukselta, kun matkan varrella pitäisi ylittää Kemijoki.

Väärän Rahan Rovaniemen-keikat ovat aina oma juttunsa, varsinaiset vanhojen tuttujen kokoontumisajot. Juttelen Muurolan lukion apulaisrehtorin kanssa. Hänen veljensä on Jaakon vuosien takainen soittokaveri. Hän on pitänyt hyvän itsenäisyysjuhlapuheen, jossa on käsitelty vaihteeksi muutakin kuin sotasaavutuksia. Kehun sitä.

Bändi soittaa Tampereen ja Raahen tapaan kaksi settiä. Meno Valdemarissa on aivan hullua, ja toinen setti venyykin normaalia pidemmäksi. Omistaja tulee fernettitarjottimen ja erikoistoiveen kanssa. Hän on kuullut kesäisellä keikalla musiikkiesityksen, jonka haluaa nyt toistettavan. Niinpä fernetinjanoinen orkesteri esittääkin livemuunnelman taideteoksesta nimeltä Pöytään. Se on toistaiseksi soitettu ainoastaan Valdemarissa, ja voi olla, ettei sitä tulla jatkossakaan kuulemaan muualla. Ohessa kuitenkin Hastin ja Jargelin Haapavesi Folk -festareilla soundcheckin ja keikan välissä äänittämä versio:

Täällä osataan tanssia. Ilmassa on sellaista aavistusta, että hedonistisia jatkoja saattaisi olla luvassa. Jotain sensuuntaista jälkeenpäin kuuluukin. Allekirjoittanut feilaa kuitenkin keikka-elämän tämän osa-alueen. Ei vaan jaksa. Poistun pian keikan jälkeen nukkumaan veljeni luo.

Aamulla kerätään elämää nähnyttä väkeä ympäri Rovaniemeä ja roudataan tappavassa pakkasessa, joka uhkaavan hetken ajan näyttää jäädyttäneen bussinovetkin. Ei sentään: matkaan päästään melko vähällä vaivalla. Pysähdytään ostamaan lappilaista rieskaa ja suunnataan etelään. Jutut ovat tässä vaiheessa entistä levottomampia. Analysoimme Kemijokivarressa sijaitsevan Koivun kylän asukkaita. Kuulemma aivan hulluja kaikki. Jos Koivun pysäkiltä nousee junaan väkeä, kannattaa pitää varansa. Ohitamme tuulimyllyjä ja puimme Hastin suhdetta niihin. Hast muistuttaa siinä suhteessa Don Quijotea, että hänkin taistelee tuulimyllyjä vastaan. Hänellä on perhettä töissä vesivoimajätti Kemijoki Oy:lla. Jätkät arvelevat Hastin näkevän tilanteen niin, että jokainen tuulimylly on poissa hänen joululahjapussistaan.

Jalat alkavat lämmetä. Ehkä tästä joskus vielä päästään kotiinkin. Neljän päivän aikana olen kuullut tuntikaupalla Väärä Raha –musiikkia, ja vielä enemmän juttuja, jotka eivät ole huonoja tai hyviä, vaan mokomien käsitteiden ulottumattomissa. Tämä vain neljän keikan puitteissa. Yhtye on heittänyt niitä 300, ja lisää tulee.

Blogin edelliset osat löytyvät tästä: 1. osa, 2. osa ja 3. osa.