”Tämä on David Lynchin kertomus Lula-tyttärelleen siitä, mistä hän on tullut” – haastattelussa R&A:n Lynch-dokkarin ohjaaja Jon Nguyen

Vielä viikonloppuna ehtii Rakkautta & Anarkiaa -festarille tarkastamaan tuoreen "David Lynch: The Art Life" -dokumentin.

22.09.2017

David Lynch: The Art Life -dokumentista nähdään Rakkautta & Anarkiaa -festivaaliviikonlopun aikana vielä yksi näytös. Alex Anttila tapasi dokumentin ohjaajan Jon Nguyenin hänen vieraillessaan festivaaleilla muutama päivä sitten.

Alex Anttila: – David Lynch: The Art Life -elokuva on kolmen ohjaajan tekemä. Sinun lisäksesi ohjaajakrediitit on Olivia Neergaard-Jolmilla ja Rick Barnesilla. Miten toteutitte työjaon?

Jon Nguyen: – Rick Barnes on itse asiassa salanimi ja siihen päälle häntä ei edes ole olemassa ja ei siitä sen enempää.

– Olivia oli itse asiassa elokuvan leikkaaja, mutta hän teki erittäin paljon töitä elokuvan eteen käydessämmme läpi todella mittavaa arkistomateriaalia, jonka David antoi käytettäväksemme elokuvaa varten. Olivian panos kokonaisuuteen oli niin suuri, että ohjaajakrediitti oli vähintä mitä hänelle voin antaa kaikesta.

Alex Anttila: – Olit mukana tuottajana vuoden 2007 Lynch-dokumentissa. Milloin tämän dokumentin suunnittelu alkoi?

Jon Nguyen: – Itse asiassa jo vuoden 2007 Lynch-dokumentin aikaan tälle elokuvalle oli alustava pohja. Dokumentin teon myötä tutustuin David Lynchiin ja sen jälkeen pidimme yhteyttä ja pikku hiljaa aloimme tehdä tätä dokumenttia vuoden 2012 paikkeilla.

– Vierailimme aina sovitusti hänen studiollaan ja pikku hiljaa kokonaisuus alkoi muodostua. Odotimme, että David itse oli valmis tähän ja kun aika oli sopiva, ryhdyimme hommiin.

Alex Attila: – David Lynchin lapsuus- ja nuoruusajan mainiot kertomukset yhdistettyinä Lynchin tekemään taiteeseen tuovat väistämättä yhtymäkohtia Lynchin ohjaamiin elokuviin. Kuitenkaan tässä dokumentissa ei kuulla eikä nähdä Angelo Badalamentin elokuvasävellyksiä tai kohtauksia elokuvista?

Jon Nguyen: – Kyllä, tämä oli täysin tarkoituksellista. Toki kertomusten yhtymäkohtia olisi voinut alleviivata näyttämällä kohtauksen Lynchin elokuvasta samalla kun Lynchin kertoo tarinaa, joka tuo mielleyhtymän siihen, mutta miksi pitäisi? Kuten Lynchin elokuvissa tai Twin Peaks -sarjassa, tulkinnalle on annettu paljon tilaa ja katsoja tulkitseekin näkemänsä ja kokemansa itse, omalla tavallaan.

– Taideteokset, joita käytimme elävöittämään Lynchin kertomuksia lapsuudestaan ja opiskeluvuosistaan, oli tehty jo muutama vuosi ennen dokumentin kuvauksia. Yhdessä Olivian kanssa rakensimme taideteoksista kokonaisuuden kulloiseenkiin kertomukseen sopivaksi.

– Valitsin musiikin tekijäksi dokumenttia varten tuttuni Kööpenhaminasta, Jonatan Bengtan. Jonatanin musiikkityyli on täysin päinvastainen kuin David Lynchin käyttämän Angelo Badalamentin elokuvasävellykset. Jonatan Bengta tekee hyvin tanssipainotteista musiikkia ja ilmoitin hänelle, että tätä dokumenttia varten ei käy missään tapauksessa hänen tähän mennessä tekemänsä musiikki. Lähestymistavan olisi oltava täysin uusi verrattuna siihen mihin Jonatan oli tottunut.

– Jonatan teki mahtavan soundtrackin, joka ei jäljittele tai kopioi David Lynchin elokuvissa kuultua musiikkia. Soundtrack on täysin omanlaisensa, mutta silti Lynchin maailmaan sopiva lisä.

– Käytimme kolmen kappaleen verran myös Lynchin itse aiemmin tekemää musiikkia tuomaan elokuvaan tunnelmaa.

Alex Anttila: – Lynch ei siis puuttunut millään lailla elokuvan tekoon?

Jon Nguyen: – Saimme täysin vapaat kädet. Lisäksi saimme käyttöömme lähestulkoon kaikki Davidin kuvat hänen lapsuusvuosiltaan, samoin hänen itse ottamansa kuvat. Hän ei puuttunut missään vaiheessa elokuvan tuotantoon ja hyväksyi kaiken, mitä teimme.

Alex Anttila: – Lynchin ottamat kuvat hänen opiskeluajoiltaan Philadelphiasta ovat mainioita.

Jon Nguyen: – Vain osa kuvista on Philadelphiasta. Käytimme Lynchin Philadelphia-vuosien kertomusten kuvituksena paljon etenkin tehdasrakennusten kuvia Puolasta. Kuvat ovat David Lynchin itse ottamia hänen vieraillessaan Puolassa noihin aikoihin. Kuvista välittyi mahtavasti se omanlaisensa harmaus ja ankeus, joka on läsnä Lynchin opiskeluvuosien muisteluissa sekä hänen elokuvissaan.

Alex Anttila: – Savotta oli varmasti melkoinen. Jouduitte varmasti leikkaamaan pois hyviäkin juttuja dokumentin lopullisesta versiosta?

Jon Nguyen: – Kyllä vain. Tämä dokumentti on Davidin kertomus vuonna 2012 syntyneelle Lula-tyttärelleen siitä, mistä David on tullut ja millainen lapsuus ja nuoruus Lulan isällä on ollut. Davidin kertomukset ovat omanlaisiaan ja rajuja, mutta hänellä oli selkeä halu kertoa nämä asiat nyt, tämän dokumentin kautta.

– Yksi dokumentista poisjääneistä perhe-albumin kuvista minua harmittaa ja huomasin kuvan puuttumisen vasta katsoessani valmista elokuvaa. Kyseessä oli yksittäinen kuva, jossa David Lynchin isä Donald on ampumassa pistoolilla. Hänen asentonsa ja tapansa pidellä asetta on lähes sama kuin Twin Peaks -sarjan patsaalla.

Alex Anttila: – Elokuva siis kuvattiin Lynchin valmistellessa uusinta Twin Peaks -kautta?

Jon Nguyen: – Kyllä. Emme tienneet asiasta sen kummemmin. Lehtiöt, joihin David dokumentissa nähtävissä kohtauksissa kirjoittaa, sisälsivät tulevan Twin Peaks -sarjan tarinan, mutta en voi sen enempää sarjasta puhua. Tiesimme, mutta silti “emme tienneet”.

Alex Anttila: – David Lynch: The Art Life nähdään nyt Rakkautta & Anarkiaa -näytöksissä. Onko sinulla tiedossa, tuleeko dokumentti vielä laajemmin levitykseen?

Jon Nguyen: – The Criterion Collection julkaisee dokumentin Yhdysvalloissa ja ymmärtääkseni kotitallenne on tulossa myös Suomen markkinoille. Dokumentin musiikki julkaistaan vinyylinä lähiaikoina.

Teksti: Alex Anttila

Lisää luettavaa