”Mikko Joensuu tuntuu häivyttävän itsensä ja oman henkilökohtaisen kokemuksensa musiikista, joka ehkä kuvaakin osaltaan epäpersoonallista, neurooseista ja ajatuslukoista vapaata auvoisaa olotilaa”, kirjoittaa Niko Peltonen arvioidessaan Amen-trilogian kokonaisuudessaan.