Arviossa Death Cab for Cutie: Kintsugi – Synkistelevät moppitukat murheen murtamana

”Joku viisas joskus tokaisi, ettei sanoilla ole mitään merkitystä, jos niitä ei tarkoita. Jos Ben Gibbard on edellisillä levyillä ollut tuuliajoilla sanoituksien suhteen, nyt mies kuullostaa jopa yllättävän rehelliseltä”, kirjoittaa Juho Lauri arviossaan.

www.facebook.com/deathcabforcutie

Death Cab for Cutie
Kintsugi
(Atlantic)

Arvosana: 7,5

kintsugiDeath Cab for Cutie on bändi, jonka kanssa oli helppo tehdä 2000-luvun puolivälissä sinunkaupat. Ben Gibbardin mietiskelevä ja ystävällinen ääni houkutteli vähän eksyksissä olevan teinipojan hyppäämään musiikin syövereihin.

Vuonna 2003 julkaistu, yleisesti ottaen yhtyeen parhaana levynä pidetty Transatlanticism sykki teinipojan angstia ja hennon hienoja rakkauslauluja. Ja hieno levy se onkin: Death Cab for Cutie todisti alkutaipaleellaan, että he pystyivät sovittamaan yhdelle albumille järkyttävän monta hyvää balladia.

Kutsuja sateli tv-sarjojen ja elokuvien soundtrackeille. Vuonna 2005 julkaistu Plans teki yhtyeestä stadionkelpoisen, ja jotain muuttui: seuraavilta levyiltä teki mieli enää kuunnella vaan ne ”hitit” ja skipata kappaleita yksi toisensa perään.

Joku viisas joskus tokaisi, ettei sanoilla ole mitään merkitystä, jos niitä ei tarkoita. Jos Ben Gibbard on edellisillä levyillä ollut tuuliajoilla sanoituksien suhteen, nyt mies kuullostaa jopa yllättävän rehelliseltä. Ehkäpä juuri siksi, että yhtyeen kitaristin Chris Wallan lähdön lisäksi Gibbardin tiet erosivat myös vaimo Zooey Deschanelin kanssa. Nyt siis on selvästi jotain tarttumapintaa ja teemaa, jolle voi keskittää kokonaisen albumin. Sama asetelmahan toimi oikein erinomaisesti muuan Beck Hansenin Sea Changella, joka oli myös teemaltaan selvä erolevy.

Kintsugi on jälleen bändin tyylille ominainen albumi. Aluksi harmaalta kuulostava pitkäsoitto kasvaa ja tuntuu hyvin äkkiä kotoisalta. Millään ei revitellä, vaan yhtye turruttaa kuuntelijan rauhallisilla soinnuillaan.

Ben Gibbard kylläkin kuulostaa uudella levyllä jotenkin aikuisemmalta: kuin hän olisi hyväksynyt keski-ikääntyymisen ja laulaa nyt siitä. Toisaalta hän on menettänyt äänestään ripauksen nuoruuden intoa ja kuullostaa nyt astetta vakavammalta.

Täytyy sanoa, että synkkyys pukee Death Cabia. Yhtye on tehnyt pitkästä aikaa levyn, joka on aidosti kiinnostava.

Juho Lauri