Ganjaa, jengisotia ja loputonta odottelua – arviossa Sami Yaffan tähdittämä Sound Tracker: Kapinamusiikin juurilla

”Etenkin Yaffan tunnistettava ääni ja tyyli puhua on helppo kuvitella päässään kertomuksia lukiessaan”, kertoo Jarkko Fräntilä mainiosta Sound Tracker -opuksesta.

Tommi Liimatta (toim), Sami Yaffa, Otso Tiainen
Sound Tracker: Kapinamusiikin juurilla
Like
Arvosana: 8,6

Sound_Tracker_2-600x601Sound Tracker oli pari vuotta sitten todellinen televisiotapaus. Ohjelmassa Sami Yaffa matkusti ympäri maailmaa musiikin perässä. Yaffa kuvausryhmineen vieraili muun muassa Serbiassa, New Yorkissa ja Brasiliassa. Ohjelma oli menestys, ja se voitti parhaan musiikkiohjelman pystin vuoden 2014 Venla-gaalassa.

Tämän kuun lopulla alkaa Sound Trackerin toinen tuotantokausi. Tällä kertaa tie vie ohjelmaryhmällä Jamaikan kautta Senegaliin ja siitä Intiaan, josta matka jatkuu Indonesian kautta Turkkiin. Ennen tuotantokauden televisioaalloille saapumista Like on julkaissut nyt kirjaversion tuotantokaudesta. Kirja taustoittaa, mitä kaikkea ohjelman tekeminen pitää sisällään. Ääneen pääsevät Sami Yaffa ja ohjaaja Otso Tiainen.

Tommi Liimatan toimittamassa teoksessa Yaffa ja Tiainen kertovat anekdoottien kautta, millaista sähellystä kuvaaminen ja kuvauspaikkojen suunnittelu voi pahimmillaan olla. Vaikeuksia aiheuttavat niin Senegalin aikamääreet (joita ei ole, kaikki tapahtuu kun tapahtuu) kuin Turkin jengisodatkin. Ilmeisen yrttimyönteisistä mielipiteistä huolimatta Jamaikalla ei selvästikään ole helppoa olla valkoinen mies.

Yaffan ja Tiaisen oma tyyli kertoa asioita tulee helposti kuuluviin myös kirjan sivuilla. Etenkin Yaffan tunnistettava ääni ja tyyli puhua on helppo kuvitella päässään kertomuksia lukiessaan. Liimatta rekisteröi tarinat kirjan sivuille sellaisenaan. Yaffa tuntuu olevan kaikesta innoissaan, kun taas Tiainen kommentoi tapahtumia välillä lakonisesti. Kaikki ei todellakaan ole reissuilla ruusuilla tanssimista, ja ohjaajan niskassa on melkoiset paineet, vaikka kaikki samassa veneessä ovatkin.

Kapinamusiikin juurilla toimii juuri siksi, että se on niin paljon tekijöidensä näköinen. Ohjelman tuottaneen Gimmayawalletin Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin Madventures lipsahti joskus saarnauksen puolelle (mistä miekkoset sittemmin ovatkin tehneet kunnioitusta herättävän uran kansakuntamme virallisina herättelijöinä), ja Arman Alizadin ohjelmat ovat tätä nykyä lähinnä paasausta hyvän asian puolesta. Sound Tracker näyttäisi tänäkin vuonna väistävän ihailtavalla tavalla sormen heristelyt ja paasauspuheenvuorot. Kantaa otetaan jämäkästi esimerkiksi mustalaisten aseman puolesta, mutta viulukonserttoja tuskin kohtausten taustalla kuullaan sanomaa alleviivaamassa.

Lievää tapahtumien pikakertauksen makua kirjassa on kaikista kehuista huolimatta silti ilmassa. Kun kirjalla ei ole varsinaista alkua, keskikohtaa ja loppua, vaan kyseessä on tarinoiden muotoon puettu matkapäiväkirja, niin etenkin loppupuoli kirjasta tuntuu lievästi kiireessä kokoon kasatulta.

Silti kirjaa on vaikea suositella persaukisille tai lentopelkoisille. 200 sivua tarinointia luettuaan syksyinen Suomi näyttää entistä masentavammalta paikalta.

Jarkko Fräntilä

Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko