Kaikki on jo ohi – levyarviossa Khid

Khid julkaisee 8.4. erittäin odotetun Ohi-albuminsa. Niko Toiskallio löysi levyltä isoja totuuksia, ripauksen huumoria, ja ehkäpä jopa salaliiton.

Khid
Ohi
Monsp
9.0/10

Khidin mielestä lähes kaikki on jo nähty, kaikki on jo ohi, kaikki on jo tehty, toistettu jo tovi. Näillä lähtökohdilla levyn kuuntelu tuntuu ensin kovin raskaalta. Hämmentävän kova tuotanto ei tietenkään silti anna pienintäkään mahdollisuutta jättää sitä kesken. Hyvä niin.

Kuolen tunnin -biisin ensimmäinen vokaaliosuus sisältää niin monta hyvää lausetta, että tekisi mieli kopioida koko kuudentoista tahdin verse tähän.

”…tai sit tappelu syntyy siit, kenell on oikeus olla tääl /
elämänkoulu vai elämänblogi, painuis kummatki vittuun täält”

Toisessa säkeistössä ollaan tekijän huumorintajun jäljillä, kunnes jälleen eksytään kuin varkain isoihin totuuksiin. Olen kuunnellut biisin kymmeniä kertoja, enkä edelleenkään tiedä mikä osa siitä on todellista ahdistusta ja halveksuntaa, mikä läpänheittoa. Toki tajusin jos ensimmäisillä kierroksilla, ettei tätä jakoa ole edes oleellista miettiä.

Ei ole vaikeaa arvata, että neljännen raidan Ikkuna ei tällä levyllä ole tuulettamista varten. Ei levyn tunnelman tuulettamista, eikä sen paremmin sen päähenkilön ajatusten.

”Mua vituttaa nää sormet / jotka pitää kii vaik ikkunast on jo ulkona polvet”

Levyn puolivälin Miinus on instrumentaali, joka tässä vaiheessa onkin tervetullut. Hetki edellisten ajatusten kelluttamiseen. Ja sen, että molemmissa edellisissä lainauksissa on kirosana. Eivät ne tätä levyä mitenkään leimaa, vaikka mahdollisesti antavatkin kuvaa sen asenteesta. Sori, vittu.

Pieni sisäinen salaliittoteoreetikko nostaa päätään Ateisti-biisiä kuunnellessa; mainostaako Khid Särreä toistellessaan tämän levyn nimeä raidalla?! Todistusaineisto: ei riitä.

”En haluu jutella syvällisii, tai mistään oikeestaan / jos sä kelaat et yhel ajatuksel oot lopun elämäs oikeessa”

Hitto, miksen kirjoita arviota suorilla lainauksilla näistä biiseistä? Se on varmaa, etten tämän kuuntelurupeaman jälkeen kirjoita viikkoihin mitään niin, ettei joukkoon livahda ainakin alitajuisia lainauksia Ohi-levyltä.

Eevil Stöön Iso vauva Jeesus -albumia on kiitelty paljon siitä, miten sen huumorin joukkoon on upotettu synkkiäkin ajatuksia. Khid on samalla matkalla, jos verrataan esimerkiksi vanhempaan Kridlokk-materiaaliin. Juu niin ovatkin eri artisteja. Tässä vain Stöö-levyyn verrattuna asia tehdään toisin päin; synkkien ajatusten välissä on piilossa huumoria. Ehkä.

Niko Toiskallio