Kiertuedokumentti ja livelevy paljastavat sydämellisen ja musiikkia rakastavan yhtyeen.
The White Stripes: Under Great White Northern Lights
Third Man
Spin-musikkilehdessä väitettiin taannoin, että ”kaikki The White Stripesissa on valetta”. Lause on osin paikkansa pitävä: Jack ja Meg Whiten sisaruusmyytti ja punamustavalkea värikoodisto ovat kieltämättä osa nerokkaasti rakennettua kulissia, joka on varmasti antanut lisäpotkua White Stripesin uralle.
Yhdessä seikassa Spinin toimittaja menee kuitenkin vikaan. Lavaolemukseltaan White Stripesia aidompaa bändiä on mahdoton löytää – ainakin, jos dokumentista ja livelevystä koostuvaa Under Great White Northern Lightsia on uskominen. Julkaisu kertoo bändin massiivisesta Kanadan-kiertueesta kesällä 2007.
White Stripes pyrkii luomaan keikoilleen jännitteitä soittamalla ne mahdollisimman spontaanisti. Varaplektroja ei teipata mikkiständiin saati settilistoja kirjoiteta. Se näkyy ja kuuluu: White Stripesissa on lavalla enemmän energiaa kuin monissa väkimäärältään moninkertaisissa yhtyeissä.
Mikä parasta, tämä positiivinen energia on saatu tallennettua tehokkaasti myös paketin livelevylle, jonka kitarakarnevaalilla kuullaan mainio kimara bändin parhaimmistoa.
Hitit Icky Thumpista Dolly Parton -cover Jolenen kautta levyn itseoikeutettuun finaaliin, Seven Nation Armyyn, riehutaan läpi niin raivokkaasti kuin White Stripes vain osaa.
Bändin lisäksi upeaa työtä tekee kiertuedokumentin ohjaaja Emmett Malloy, joka saa tallennettua filmille tarkasti Jackin ja Megin täysin vastakkaiset persoonallisuudet.
Jack suorastaan räiskyy ulospäin, äärimmäisen introvertti Meg on kuin mykkäelokuvasta. Vaikutelmaa korostaa todennäköisesti se, että heti Kanadan-rundin jälkeen bändi jäi keikkatauolle Megin ahdistuksen pakottamana.
Ennen kaikkea filmistä käy ilmi, että Megin selkeä sivurooli ja Jackin varjoon jääminen yhtyeessä johtuu pääasiassa hänen hiljaisesta luonteestaan ja on harkittu ratkaisu.
Vaikka lavalla Jack on aikansa suurin kitarasankari, dokumentti todistaa myös, että White Stripesissa on kyse kaikesta muusta paitsi starailusta.
Kiertueensa varsinaisten konserttien lomassa bändi heitti lukuisia yllätyskeikkoja toinen toistaan epänormaalimmissa paikoissa: busseissa, puistoissa, keilahalleissa ja luokkahuoneissa ympäri Kanadaa. Viimeistään nämä keikat paljastavat, että White Stripes on yltiösympaattinen bändi, joka rakastaa musiikkia ja sen esittämistä enemmän kuin mitään muuta.
Teksti: Oskari Onninen, kuva: Third Man