”Soolouralleen palannut Michael Monroe julkaisee uuden yhtyeensä studiodebyytin, joka esittelee jäsentensä inspiroituneinta rockaamista pitkään aikaan – jos koskaan”, kehuu Mikael Helenius ja antaa levylle neljä tähteä.
Teksti: Mikael Helenius, kuva: Spinefarm
Michael Monroe: Sensory Overdrive
Spinefarm
Rock-setä paahtaa inspiroituneempana kuin aikoihin.
Kotimaan virallinen rock-ikoni Michael Monroe palasi soolonimikkeensä alle, kun Hanoi Rocks päätti toistamiseen maallisen taivalluksensa. Sami Yaffan ja The Wildhearts -laulaja Gingerin kaltaisten kokeneiden sotaratsujen miehittämä yhtye tarjosi viime vuonna maistiaisen osaamisestaan lähinnä covereita sisältäneellä livelevyllä. Nyt vuorossa on studiodebyytti, joka esittelee jäsentensä inspiroituneinta rockaamista pitkään aikaan – jos koskaan.
Himpun verran yli puoli tuntia kestävä levy on Monroen soololevyiltä tuttua paahtoa, mutta tällä kertaa Gingerin myötä mukaan on tullut myös tarttuvia melodioita. Kovemmatkin kaahaukset ja riffittelyt kumartavat hoilauskertseineen ja stemmoineen powerpop-perinteelle.
Välillä ajelehditaan katurockista tiukempaan punkrutistukseen ja jopa periamerikkalaiseen countryrockiin. Silti kyseessä on erittäin tyylipuhdas rocklevy, jolla yhtye on hionut osaamisensa parhaimmilleen. Uudistuminen on kosmeettista, mutta perinnerockissa sitä ei kukaan edellytäkään, kunhan meno vain potkii. Ja niin se tekee.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/11