Mun tyttöni joutui mielisairaalaan – arviossa suomalaisen rockin synkein klassikko

Mana Mana
Totuus palaa
Svart
5,0

Mervi Vuorela sai arvioitavakseen Svart Recordsin uudelleen levykauppoihin vinyylinä tuoman Mana Manan Totuus palaa -albumin. Klassikon lp-versio lennätti kriitikon perseelleen.

Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Riemu Records

Mana Mana: Totuus palaa
Svart

Totuus löytyy alkoholismista ja mielisairaudesta.

Vuonna 1986 perustettu ja vuonna 1991 Jouni Mömmön itsemurhaan hajonnut Mana Mana oli ainutlaatuinen rockyhtye. Itse asiassa bändin soundi oli niin jäljittelemätön, että PMMP:n taannoinen yritys versioida Maria Magdalena ei ollut ainoastaan typerää. Se oli naurettavaa.

Maria Magdalena kertoo tarinan skitsofreenisestä naisesta, jonka kanssa Mömmö seurusteli omien sanojensa mukaan Paiholan mielisairaalassa. Biisin puolivälissä Mömmö lausuu sittemmin toteen käyneen ennustuksensa: ”Mä aion ottaa yliannostuksen jotain sekoittavaa”. Taustalla Otra Romppanen puskee transistorivahvistimeensa järkälemäisiä särökitaravalleja, jotka vellovat ja imevät sisäänsä kuin valtameripyörre.

Kaiken tämän yllä – aivan kuten jokaisen muunkin Mana Mana -biisin yllä – leijuu käsin kosketeltava lohduttomuus, jonka mustelmille runnotussa kauneudessa on jotain niin maagista, että hengittäminen muuttuu vaikeaksi. Kuinka helvetissä kaksi hyväosaista ja menestynyttä naispopparia kuvitteli voivansa tavoittaa tämän tunnelman? En tiedä, enkä itse asiassa haluakaan tietää.

Svart Recordsin ansiosta Mana Manan jo aikoja sitten loppuunmyyty Totuus palaa -debyytti (1990) on jälleen vinyylinä saatavilla. Vaikka olen kuullut levyn cd-muodossa satoja kertoja, olin silti lentää perseelleni, kun bändin massiivinen, laahaava ja pökerryttävän persoonallinen soundi alkoi tulvia kaiuttimista. Ei tähän turpaanvetoon vain turru.

Mömmön loistavien sävellysten ja sanoitusten lisäksi huomio kiinnittyy väkisinkin Otran kitarakudelmiin, jotka hakevat edelleen vertaistaan. Kenellä toisella kitaristilla olisi taitoa sovittaa tällaisia melodiakaaria musertavan pimeyden keskelle? Tai pokkaa aloittaa singlebiisi kitarasoololla? Vastaus: ei kenelläkään. Että fuckyout vaan sinne Kotiteollisuudelle ja muillekin perässähiihtäjille.

Vinyylin kylkiäisenä tulee paksu vihkonen, josta löytyvät kaikki Mana Manan elinaikana julkaistut lehtijutut, runsaasti valokuvia sekä Mömmön pysäyttävä viimeinen haastattelu. Tätä minä kutsun lisäarvoksi.

Arvio on julkaistu Rumbassa 9/12.