”Tämähän meni nyt aivan plörinäksi” – Stigin albumi ei saanut kriitikkoa innostumaan

Puumaa mä metsästän -levyllä (2012) Stig uudistui taitavine taustajoukkoineen hienosti. Niks ja naks herättää enää lähinnä myötähäpeää”, kirjoittaa Heini Strand arviossaan.

Teksti: Heini Strand, kuva: Warner Music Live

Stig: Niks ja naks
Fried
2stars

Väkinäistä mukavuutta.

niksjanaksVoi ei. Tämähän meni nyt aivan plörinäksi. Puumaa mä metsästän -levyllä (2012) Stig uudistui taitavine taustajoukkoineen hienosti. Se esitteli hivenen pikkutuhman ja sympaattisen hahmon, jonka musiikissa oli ilon ohella vakavasti ottamisen varaa. Niks ja naks herättää enää lähinnä myötähäpeää.

Pääasiassa DJPP:n, Matti Mikkolan ja Kyösti Salokorven avustuksella tehdyt biisit ovat tylsiä niin lyriikoiltaan kuin säveliltään. Biiseissä juodaan, naidaan ja haikaillaan rakkauden perään. Banjo soi ja huulet vislaa, mutta mukavuus on vain väkinäistä.

Stigin härski melankolia ammentaa suomalaisen musiikin perinteistä. Joukosta löytyy jopa suorasanaisia viittauksia esimerkiksi Leevi and the Leavingsiin (Lastauslaiturilla) ja Kikkaan (Voi hemmetti).

Pari helmeäkin joukossa kimaltelee. Niks ja naks on oikeasti koskettava surusävel, ja Kaija Koon vahvistama Kissankarvoja on hauska rallatus. Jälkimmäinen tuntuu saaneen sytykkeen Teflon Brothersin Seksikkäin jäbä -hitistä, jolla Stig luritteli Meiju Suvaksen kanssa.

Arvio on julkaistu Rumbassa 11/13. Lue Stigin Kysymys & vastaus haastattelu tästä.