Rangerin The Knights of Darkness -ep nappaa kriitikolta täydet viisi tähteä ja ”klassikko”-arvonimen.
Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Emma Grönqvist
Ranger: The Knights of Darkness (ep)
Ektro
Ranger ei leiki.
Olen nähnyt suomalaisen heavy metalin tulevaisuuden. Se näyttää ja kuulostaa 1980-luvulta, haisee nahalle ja maistuu kerosiinille. Se on nimeltään Ranger.
Vaikka Rangerin debyytti-ep ei tuo mitään uutta kasariheavyn kuluneisiin konventioihin, bändi hoitaa hommansa niin täydellisellä tyylitajulla ja intohimolla, ettei lopputuloksen äärellä voi kuin virnistellä, pöytärummuttaa ja paiskoa tukkaa.
Täydellisyys alkaa jo levynkannesta, joka tuo väreineen ja varjoineen mieleen maailman cooleimman elokuvan Cobra (1986). Kun avausbiisi Ranger pärähtää soimaan, korvia hellitään Iron Maiden -tyylisellä twin-kitaraintrolla, joka muuntuu biisin edetessä thrash metalin, speed metalin ja NWOBHM:n sekaiseksi myllytykseksi.
Suvereenin soittotaidon lisäksi Rangerilla on jotain, mikä suomalaisilta heavybändeiltä usein puuttuu: solisti Dimi, jonka ääniala tavoittaa täydellisesti niin Tom Araya -tyylisen thrash-ärinän kuin korkeat speed metal -kiekaisut. Mitä muuta oikeasta heavystä diggaava voisi toivoa?
Arvio on julkaistu Rumbassa 9/13.