Myös Anssi Kela jakoi kanssamme näkemyksensä vuoden 2012 parhaista albumeista. Kaupan päälle herra paljasti vuoden biisinkin.
Teksti: Anssi Kela, kuva: Risto Vauras
Van Halen: A Different Kind of Truth
”Vuoden kovimmasta yllätyksestä vastasi eittämättä Van Halen. Yhtyeen edellisestä hyvästä albumista (F.U.C.K.) oli jo yli kaksikymmentä vuotta, ja odotukseni olivat nollassa. Ensimmäisen singlen (Tattoo) kuultuani fiilikseni rysähtivät pakkasen puolelle: biisi oli surkea.
Päätin kuitenkin antaa albumille mahdollisuuden. Sehän kannatti, sillä levy on mahtava. Jollain käsittämättömällä logiikalla singleksi oli valittu albumin huonoin kappale, muilta osin ei ole moitittavaa. Levyllä kuullaan paikoitellen yllättävänkin verevää ja irtonaista rymistelyä. Kertalaakista hypotalamukseen luikertelevat hittibiisit puuttuvat, mutta kappalelajitelmassa tärkeintä on se, että se kuulostaa aivan Van Halenilta – yhdeltä maailman parhaista bändeistä.
Levyltä välittyy se, mikä bändissä on aina ollut hienointa ja mikä erottaa Van Halenin muista raskaamman rokin ruhtinaista: se on hauska. Van Haleniin kuuluu auringonpaiste, elämänilo ja pilke silmäkulmassa. Upeaa, että nuo ovat vanhoillakin miehillä yhä tallella.
Kova comeback. Kuka olisi uskonut, että Van Halen tekee vuonna 2012 yhden uransa parhaista levyistä? En minä.
Minulla on tapana puntaroida levyjen hyvyys sillä, kuinka monta kappaletta siirrän fyysisiltä cd:iltä iPodiini jatkokuunteluun. Olen tässä valintaprosessissa todella nihkeä: jo viisikin poditettua biisiä tarkoittaa minun kirjoissani oivallista levyä, vain äärimmäisen harvat levyt päätyvät iPodiini kokonaisina.
A Different Kind Of Truthin poditussuhde on erinomainen: 10/13.”
Rush: Clockwork Angels
”Rushiltakaan en ihmeitä odottanut: heidän edellisestä vahvasta albumistaan (Presto) oli vierähtänyt jopa kauemmin kuin Van Halenilla. Ensikuulemalla Clockwork Angels vaikuttikin tylsältä. Mutta eikös hyvä progressiivisen albumin tunnistakin juuri siitä, että se paranee vanhetessaan?
Clockwork Angels on konseptalbumi. Se täyttää mainiosti progebändin teemalevyn vähimmäisvaatimuksen, siis sen, ettei kuulija tajua ”tarinasta” juuri mitään. Biisit ovat kuitenkin parasta Rushia pitkään toviin, tämäkin on ilahduttava paluu ruotuun vanhalta suosikkibändiltäni.
Poditussuhde: 6/12.”
Donald Fagen: Sunken Condos
”Tarjoilen vielä yhden vanhan pierun kovan comebackin ennen siirtymistä nuorisomusiikin pariin: Donald Fagen tempaisi virttyneestä hihastaan albumin, joka vetää hyvinkin vertoja Steely Danin tuotannolle. Levy tuntuu aikamatkalta lähes neljän vuosikymmenen taakse: tätä kuunnellessa voi kuvitella olevansa 1970-luvulla ja kuuntelevansa Steely Danin uusinta albumia. Kekkonen on presidentti, vienti vetää Neuvostoliittoon, miehet ovat rautaa ja heidän suksensa puuta. Sunken Condos on suurenmoinen kattaus ajatonta musiikkia, jossa kaikuu rytmimusiikin traditio aina Greshwinin päivistä saakka.
Poditussuhde: 9/10.”
Gracias X JTT: Globe
”Jostain syystä olen kuunnellut kuluneena vuonna paljon hiphopia. Vihkiydyin tähän musiikkityyliin aikanaan 1980-luvulla, mutta sittemmin se on jäänyt elämäni suurella soittolistalla hiukan paitsioon. Tänä vuonna olen korjannut tätä vahinkoa.
Ilokseni olen löytänyt tasokasta kuunneltavaa myös kotimaasta. Graciaksen Globen parhaat palat olivat kesällä voimasoitossa pipodiskossani. Ne eivät mielestäni lainkaan kalpene amerikkalaisten räppäreiden tuotosten rinnalla sen paremmin tuotannon kuin sisällönkään puolesta.
Poditussuhde: 6/12.”
Don Johnson Big Band: Fiesta
”Levytän nykyisin samalle levy-yhtiölle kuin Don Johnson Big Band, mutta se ei ole mikään syy hehkuttaa tätä levyä. Fiestan lyöminen hiphop-kategoriaan ei tee sille oikeutta; kyseessä on niin moniulotteinen albumi. Raja-aitojen nurinpotkiminen on aina kannustettavaa ja tällä albumilla hypitäänkin iloisesti kukasta kukkaan. Living the Life -single riisui jo kaikki aseeni: kuohkea softrock-viillokki peukkubassohöysteellä, maittava annos! Albumi on taiten ja tyylitietoisesti tuotettu, pidän erityisesti sen hitaampitempoisesta jälkipuoliskosta.
Jonkinlainen äärimmäinen hittibiisi olisi tehnyt levylle eetvarttia, mutta kokonaisuus on kuitenkin sellainen musiikillinen konvehtirasia, että Fiesta yltää helposti kuluneen vuoden parhaimmistoon.
Poditussuhde: 9/12.”
Eevil Stöö X Koksukoo: Fuck Vivaldi
”Vuonna 2012 innostuin vihdoin kuuntelemaan myös suomenkielistä hiphopia. Tekstintekijänä se onkin avannut kokonaan uuden väylän ja inspiroinut tällaista vanhaakin koiraa riimittelemään uudella tavalla. Tämän vuoden julkaisuista muun muassa Laineen Kasperi on tehnyt vaikutuksen hienolla katurunoudellaan. Kehuttu Ruger Hauer odottaa vielä työpöydällä kuuntelua.
Kuulemistani suomirap-levyistä Eevil Stöön Fuck Vivaldi on kuitenkin ilahduttanut eniten. Se naurattaa ja samalla vähän pelottaa. Stöö raportoi pimeältä puolelta. Levy on ruususen unta uinuvalle kokoomuslandialle tärkeä muistutus siitä, että todellisuudessa KC/MD mafia hallitsee näitä katuja.
Poditussuhde: 8/16.”
Samuli Putro: Tavalliset hautajaiset
”Samuli Putro tekee tällä hetkellä kenties maan hienoimpia tekstejä, olen hänen ihailijansa (ja usein hiukan kateellinenkin). Tämä albumi on kuitenkin ässäsyöttö myös musiikillisesti. Pidän myös Putron aikaisemmista soolotöistä, mutta ne ovat hiukan sisäänpäin kääntyneitä, niitä tulee kuunneltua harvemmin. Tavalliset hautajaiset on maailmaasyleilevämpi ja helpommin lähestyttävä. Eppu Kosonen on tehnyt tuottajana hyvää työtä: albumin sovituksissa on ideaa ja niiden ansiosta Putron hiukan maneerinen, töksäyttelevä esitystapa ei ala albumin mittaisenakaan puuduttaa.
Muuan kollega kritisoi levyä hiukan happamasti sen AOR-sävyjen vuoksi. Tuo kollegani ei selvästikään tajua mitään AOR:stä, Putron levy kun ei sitä totisesti edusta. Odottakoot minun tulevaa albumiani. Siinä AOR-sävyt on maalattu neonväreillä.
Poditussuhde: 8/11.”
Toot Toot: Toot Toot
”Kitaristi Timo Kämäräisen ja rumpali Olli Krogeruksen duo ei ilahduttavasti ollutkaan The White Stripes -tyyppistä tylsää rouhimista vaan hyviä biisejä hienosti esitettynä. Niukka garage-estetiikka yhdistettynä hienoihin melodioihin on tässäkin tapauksessa vastustamaton yhdistelmä.
Poditussuhde: 6/10.”
VUODEN BIISI:
Loreen: Euphoria
”Tämä on vain NIIN kova. Täysin suvereenia toimintaa, vastustamaton kipale. Kumarrus länsinaapurin suuntaan: siellä nämä pop-asiat hallitaan jo vuosikymmenien kokemuksella.”
Entä mistä levyistä muut artistit ovat vuoden varrella innostuneet? Lue Jouni Hynysen, Jarkko Martikaisen, kotimaan hiphop-jaoston ja maamme marginaalipiirien näkemykset.