”Eniten vieroksun musiikissa sitä, että se on jotenkin liukuhihnatavaraa” – Haastattelussa uuden kappaleen julkaissut Pyhimys

Pyhimys ja Vesta yhteiskappaleella.

19.09.2017

Pyhimys julkaisi Kynnet, kynnet -kappaleen yhdessä Vestan kanssa. Pyhimyksen edellisestä varsinaisesta soolojulkaisusta on kulunut kaksi vuotta. Haastattelussa Pyhimys valottaa mistä kappaleessa on kyse, millaista on kirjoittaa kappaleita Pyhimyksenä ja Lika-Akina, sekä myös paljastaa uuden levyn olevan tulossa. Kuuntele uusi kappale jutun alta.

Moni todennäköisesti piti Pettymystä viimeisimpänä omana julkaisuna Pyhimyksen nimellä, mutta julkaiset nyt hieman yllättäen uuden kappaleen. Mistä on kyse?
”Minulle tämä ei ole tullut mieleenkään, mutta yritän nyt jotenkin tarttua tohon oletukseen, koska se sinusta tuntuu jotenkin todennäköiseltä. Toki minun levyissä on aina ollut sellainen lopullisuuden tunnelma, että mikä vaan voi jäädä viimeiseksi, mutta niinhän ne voikin, kun ei sitä tiedä mitä elämässä sattuu. Kuitenkin oma fiilis oli Pettymystä tehdessä, että minulla on taas jotenkin kaista auki ja paljonkin annettavaa soolopuolella, joka oli tuntunut 2011 jotenkin vaikealta ajatukselta. Silloin ’lopetin’, vaikkakin omat sanavalinnat eivät silloinkaan olleet noin lopullisia, koska tiesin, etten voisi tulevaa ennustaa.

On hyvä, jos uusi biisi yllättää, koska eniten vieroksun musiikissa sitä, että se on jotenkin liukuhihnatavaraa. Tämä pätee kaikkiin projekteihin joissa olen mukana, mutta toki osa jutuista tehdään kevyemmällä otteella. Pyhimys-julkaisuille pitää aina olla joku erityinen syy ja hetki ja nyt koen taas, että on aika viedä tätä juttua uudelle tasolle. Jollain tavalla Pettymys, kuten nimikin sen kertoo, oli katsomista taaksepäin ja yhtymäkohtia oli niin tekstillisesti kuin musiikillisestikin aiempiin levyihin jonkin verran. Nyt on aika tehdä taas uutta ja itsellä on selkeä visio siitä, mitä Pyhimys on vuonna 2018.”

Kynnet, kynnet kuulostaa osittain samplenkin ansiosta kaihoisan sähköiseltä. Miten kappale lähti rakentumaan?
”Kappaleessa ei samplea ole, vaan soitettu synariffi, joka on tarkoituksella viileä ja elektroninen. Tämä on koko tulevan tuotannon linja ja erottava tekijä edellisen, myöskin kaiketi kaihoisaan, mutta samalla lämpimämpään ja orgaanisempaan sointiin nähden.

Jotenkin sitä promossa pitäisi keskittyä yhteen biisiin, mutta kyllähän tässä nyt tulee samalla tuotua esiin se, että Kynnet, kynnet on osa kokonaisuutta, albumia, jonka teemasta biisi on kiteytymä. En nyt siitäkään sen enempää osaa tyhjentävästi sanoa, enkä varmaan näin aikaisessa vaiheessa haluakaan. Vähemmän liikutaan siellä arkisessa, parisuhdetyhjiön aiheuttamassa ginisessä yksinäisyydessä ja enemmän ollaan yksin kylmien näyttölaitteiden ja heikkenevien yhteyksien maailmassa.”

Kappale on selkeä kuvaus nyky-yhteiskunnasta erillisine nurjine puolineen. Millaisista aiheista inspiroidut nykypäivänä kirjoittamaan?
”Edelleen inspiroidun monenlaisista asioista, välillä teemat ovat pieniä ja hassuja. Esimerkiksi ajatus lasten levystä tuntuu välillä hyvinkin relevantilta. Olen kuitenkin ennen kaikkea kokonaisuuksien tekijä ja jos voisin valjastaa tuottajia käyttöön ympäri vuorokauden, olisivat albumit todennäköisesti parikymmentä biisiä käsittäviä eepoksia. Se voi olla hyväkin, että sisältöä on joutunut vuosi vuodelta tiivistämään enemmän.

Albumin draaman kaari sisältää jollain tavalla useimmiten syy-seuraus-suhteita biisien välillä ja Kynnet, kynnet on siellä alkupäässä. Ja vaikka Pyhimys-musiikki koetaan joskus masentavaksi, niin itse miellän sen juuri kokonaisuuksien valossa lohdulliseksi, koska aina siellä lopussa on se valon pilkahdus. Jos ei muuta, niin se fakta, ettei meidän pienillä murheilla ole loppujen lopuksi kovin suurta merkitystä.”

Julkaisit tänä vuonna levyn Lika-Aki-aliaksella. Ovatko Pyhimys ja Lika-Aki olleet ikinä lähellä sekoittua, kun olet lähtenyt kirjoittamaan kappaleita? Millaista levyn kirjoittaminen on yleensäkin täysin toisena hahmona?
”Ei oikeastaan. Minulle on aina ollut selvää, millainen hahmo on Ruger Hauer tai mikä osa musta on se Teflon-veli. Lika-Aki ei sitä pakkaa sen enempää sekoita. Jotenkin olen ehkä luonteeltani enemmän käsikirjoittaja kuin muusikko ja käsittelen asioita mieluiten minämuodossa erilaisista näkökulmista. Ei voi sanoa, että mikään niistä olisi yksi-yhteen minä, mutta ei niistä mikään ole täysin keksittykään. Uskon, että meissä on sisällä kaikki ominaisuudet, myös ne jotka kiellämme ja siksi ihmismielestä saa ammennettua loputtomasti pohdittavaa. Se missä järjestyksessä levyjä tulee riippuu toki yleisön tilauksesta, mutta myös omasta mielentilasta.

Pettymys oli ensimmäinen Pyhimys-albumi, jota ei oltu tehty samaan aikaan toisen soololevyn kanssa, koska minulla se menee usein niin, että teema tai musiikillinen linja luo itse itselleen toisen ääripään, johon se sitten omassa päässä vertautuu. Tämä kyseinen työn alla oleva albumi alkoi syntyä jo kesäkuussa 2015. Eli teknisesti ennen Pettymyksen julkaisua, mutta silti käytännössä sen tehdyn työn jälkeen.

Lika-Aki oli puhdas välityö, jonka tein himassa sunnuntaisin keikkareissun jälkeen. Tarvitsin sitä voidakseni vapaasti leikitellä musiikilla ja luovuudella, joka on välillä hankalaa juurikin tuon mainitun sosiaalisen tilauksen vuoksi. Kuulijaa kun ei voi koskaan täysin miellyttää ja odotuksista tulee helposti este. Silloin pitää olla tarpeeksi vahva visio mitä tekee. Pettymys oli osittain nimetty niin, että kun niitä pettymyksiä kuitenkin vuosien tauon jälkeen tulisi, niin siitä olisi ainakin selkeästi varoitettu. Lika-Akin sooloon puolestaan ei kukaan osannut kohdistaa mitään odotuksia, koska hahmo on aiemmin esiintynyt vain sivuroolissa.”

Tänä vuonna on saanut seurata suomiräpin saralla monien uusien nimien nousua ja suomirap elääkin jonkinlaista uuden sukupolven murrosvaihetta tällä hetkellä. Olet vaikuttava tekijä musiikin kentällä, mitä itse odotat tapahtuvan lähivuosina?
”En odota tapahtuvan juurikaan mitään mullistavaa. Uusia tekijöitä on tullut aina, ja suurin osa niistä ei koskaan pääse sen lanseeraushypen tasolle musiikillisesti. Minun mielestä on tosi mielenkiintoista kattoa miten nuoret näkee tämän koko kentän ja tavallaan on hauska tajuta, että minun eka levy tuli sillon kun ne oli saman ikäisiä, kun minä olin sillon kun Raptori tuli.

Siltikään ne perusasiat ei muutu minnekään. Joku puskee läpi tekemällä duunia, toinen erityislahjakkuudella ja kolmannella on ulkomusiikillinen jippo, joka brändäytyy ihmisten mieliin. Tyylilliset trendit aina jättävät jäljen siihen yleiseen kuulokuvaan mikä musiikista on. En näe niitä kuitenkaan niin järkyttävän mullistavina, vaan uskon marginaalin pysyvän aina marginaalina, vaikka sieltä aina ilmiöitä nouseekin mainstreamiin. Hyvä biisi ja oma erottuva tyyli ratkaisee myös tulevaisuudessa.”

Jos lähtisit nyt kokeilemaan siipiä uutena artistina, mihin asiaan panostaisit kaikista eniten?
”Sisältöön. En tiedä voinko antaa kaikille samaa ohjetta, mutta itselle se on ainakin ollut se kestävän uran kulmakivi. Muoti-ikonit harvoin ovat sitä kovin pitkään.”

Jos Pyhimys oli Pettymys vuonna 2015 ja Paranoid vuonna 2011, mitä se on vuonna 2017?
”Isä, poika ja itse henki.”

Lisää luettavaa