Haastattelu: Aitopäät aitoilee ja nettitrollit trollaa, mutta Tippa-T:n voittokulku ei edes hidastu

PME Records

Tippa-T jakaa mielipiteitä kuin giljotiini. JVG:n levy-yhtiö nappasi turkulaisräppärin, josta tuli nopeasti sekä suomirapin puheenaihe että latauslistan numero yksi. Lue Rumban 7/14 Nousussa-haastattelu tästä.

Teksti: Marko Ylitalo, kuva: PME Records

Jos kerran timantit on ikuisia, niin Tippa-T, 21, on tullut jäädäkseen. Hänen ensimmäistä musiikkivideotaan Mä oon timantti katsottiin vuoden sisällä lähes 140 000 kertaa.

Sen näkivät myös Jare ja Ville Galle, jotka halusivat turkulaisräppärin talliinsa PME Recordsille.

Paikallista räppiklubia pyörittävän So Damn Tuff -dj-kollektiivin Sammy Jam tunsi helsinkiläisartistit entuudestaan ja esitteli osapuolet toisilleen JVG:n Turun-keikalla. Tapaamista seuraavalla viikolla Tippa-T jo äänitti Hakaniemen-studiossa. Sessioista syntyi Nuari kukko -ep, joka ilmestyi elokuun alussa.

”Se on vähän ärsyttänyt, kun jengi luulee, että nyt mulle sanotaan, mitä mun pitää tehdä tai että joku toinen kirjoittaa biisit puolestani. Se on ihan paskaa. Teen itse jokaisen riimini ja usein myös biittinikin.”

Monikansallinen Warner Music vastaa levymerkin jakelusta, markkinoinnista ja keikkamyynnistä, mikä lietsoo harhaluuloa.

”Materiaalia ei edes soitettu Warnerin tyypeille ennen kuin se pantiin painoon. Toki me haluamme luoda isoja juttuja ja samalla neuvoa artistia, mutta pääosin he tekevät itse omat päätöksensä”, muotoilee Ville Galle, yksi PME:n perustajista.

Porttiteoria teki Tippa-T:stä räppärin. Aikaisemmin hän soitti turkulaisissa heavy- ja punkbändeissä kuten Affinity, Jeesus ja opetuslapset, A-(luokan)naali sekä Muta. Yksi suurimmista syistä soolouralle siirtymiseen oli silloisen treenikämpän menetys.

”Olin jo vähän aiemmin alkanut tehdä biittejä tietokoneella. Se on bändihommia helpompaa, kun sitä voi duunata himassa.”

Siitä on nyt noin neljä vuotta. Räppääminen alkoi vasta vuotta myöhemmin, mutta on sittemmin ajanut ohi.

”Olen saanut muilta niin hyviä biittejä, että omat ovat alkaneet kuulostaa ihan paskoilta”, vitsailee Tippa-T, joka kulkee koti- ja pääkaupungin väliä Onnibussilla.

Nuaren kukon kahdeksasta kappaleesta viisi on artistin itsensä tuottamia. Lisäksi taustoja ovat tehneet Santeri ”MDS” Kauppinen ja Jarkko Ehnqvist, jotka vastaavat monesta JVG:n ja Anna Abreun jättihitistä, sekä Los Angelesissa studiouraa tekevä Henri ”MGI” Lanz, jonka biittejä on kuultu muun muassa Akonin, 50 Centin ja Justin Bieberin sekä monen Rähinä-artistin levyillä.

Jälkimmäisen tuottama Mehu on toistaiseksi Tippa-T:n suosituin kappale. Sen videota on katsottu YouTubessa yli 320 000 kertaa vain vajaan kahden kuukauden aikana.

”Musiikkivideo pitää tehdä jokaisesta biisistä, jolle haluaa vähänkin enemmän huomiota”, Tippa-T sanoo.

Tippa-T:tä arvostetaan trap-tyylistä, jota ei ole suomeksi juuri kuultu – ainakaan samankaltaisella menestyksellä. Ainoastaan digitaalisesti julkaistu Nuari kukko debytoi iTunesin latauslistan ykkösenä. Fanit tituleeraavat räppäriä Suomen Chief Keefiksi ja Juicy J:ksi, joita Tippa-T itsekin kuuntelee.

”Tippa räppää monipuolisemmin kuin kukaan muu. Häntä on turha leimata trap-tähdeksi, koska pitkäsoitolle tulee monenlaisia biisejä”, Ville Galle sanoo.

Toiset silti halveksuvat nuorta kukkoa enemmän kuin Mäk Gälistä tai Mikael Gabrielia. Musiikkivideoiden kommenttiosiot saisivat Robbie Williamsinkin itsemurhan partaalle.

”Ei niitä kannata käydä liikaa kelaileen. Siellä on aina ne samat tyypit, jotka jaksavat kommentoida. Mun tyyli on aika erilaista kuin muilla, ja aitopäiden mielestä räpin pitäisi aina olla saarnaamista yhteiskunnasta ja siitä miten kaikki on päin helvettiä.”

Keväällä Tippa-T lopetti opiskelunsa lopullisesti. Kyseessä oli noin neljäs kesken jäänyt ammattikoulu.

”Pitää toivoa, että räppihomma lähtee vähän isommin. Vaikka ei mulla ole sen suurempia tavoitteita kuin saada vuokrat maksetuksi, mikä on toistaiseksi onnistunutkin.”

Tippa-T:n ensimmäiset levytetyt riimit kuultiin kolme vuotta sitten, kun hän julkaisi kimppa-albumin toisen turkulaisen räppärin Riku Riettaan kanssa. Dänkit tai henki -levyn suosio jäi paikalliselle ug-tasolle, vaikka se kuulijoiden mukaan olikin ”kovaa paskaa” ja Get Wet -tuotannon paras julkaisu.

Sittemmin Riku Riettaasta ei juuri ole kuulohavaintoja, mutta Tippa-T:n mukaan turkulainen räppiskene on piristynyt pitkähkön hiljaiselon jälkeen. Yksi paikallisista konkareista on Ritarikuntaan kuuluva Lempi-Joe, jonka uudella K-16-albumilla Tippa-T myös vierailee. Lisäksi häntä on kuultu pääkaupunkiseudulta tulevien Sairas-T:n, Kuben ja Adi L Haslan kappaleilla.

Punktaustastaan huolimatta Tippa-T:hen iskivät jo varhain Dr. Dren, Eminemin ja Snoop Doggin kaltaiset legendat. Vasta myöhemmin hän tutustui yhdysvaltain eteläosien hiphopiin. Tippa-T ei kuitenkaan edusta Eevil Stöön, DJ Kridlokkin tai muun KC/MD Mafia -possen kaltaista Memphis-soundia, vaan imee vaikutteensa laajemmalta alueelta. Erityisesti nuorten – Tippa-T:n ikäluokkaan kuuluvien – chicagolaisten gangstaräppäreiden, kuten Chief Keefin ja Lil Durkin, vinkuva ja hidastempoinen drill-skene kiinnostaa häntä.

Tippa-T:n sanoitukset eivät kuitenkaan ole genreuskollisia. Chicagolle ominaisten inhorealististen katurikosten sijaan hän räppää valtavirta-hiphopille tyypilliseen tapaan pilvenpoltosta, kaljanjuonnista ja muusta hauskanpidosta: ”Yeah, mu swägä o nii mehu / mulle tussunsaanti on työsuhde-etu”.

”Ideana on pitää hauskaa. Sitten kun tämä ei enää ole sitä, lopetan kokonaan.”

Ainakaan Tippa-T ei jätä ketään kylmäksi. Ei tippa tapa, lukee vasemman käden kaljatuoppitatuoinnissakin.