”Olemme kiertäneet maailman suurimmat esiintymislavat, osan hyvinkin kaukaa” – RWBK muistelee

Otso Karhu vieraili huhtikuunalussa Retuperä WBK:n perinteikkäässä konsertissa Finlandia-talossa. Näkemästään häkeltynyt toimittaja kysyi orkesterin ”taiteelliselta harhaanjohtajalta” Johan Smörgårdsilta, mitä täällä oikein tapahtuu.

Teksti: Otso Karhu

Kakofoniaa, akrobatianäytöksiä ja tennismailalla korvattu tahtipuikko. ”Uudempaa ranskalaista torvimusiikkia” soittava espoolainen teekkaripalokuntaorkesteri Retuperän WBK on hämmentävä konsepti. Joka toinen vuosi järjestettävä Finlandia-talon konsertti on perinteisesti myyty loppuun, eikä perjantai 5.4. ollut poikkeus.

Taidemusiikin ikivihreistä ja valikoiduista rytmimusiikin vakioista kootut teokset esitettiin jälleen pienessä sievässä ja riipivän epävireisesti, eikä teosten välissä pidettävissä palopuheissa vitseiltä ja naljailulta säästynyt kukaan. Silti noin 1700 juhlavasti pukeutunutta kuulijaa sai mitä halusi: yleisö hurrasi ja vislasi kuin rock-konsertissa. Keikasta hämmentynyt Rumban toimittaja kysyi kahdeksankymmentä vuotta täyttävän orkesterin kapellimestarilta ja taiteelliselta harhaanjohtajalta Johan Smörgårdsilta, mistä ihmeestä tässä on kysymys.

Hyvää juhlavuotta! Mitä Retuperän WBK:lle kuuluu?

“Kiitoksia! Retuperän WBK:lle kuuluu muun muassa tyylikäs vanha paloauto ja kasa rämätorvia.”

RWBK:n konsertti viime perjantaina Finlandia-talolla oli jälleen loppuunmyyty. Mikä on orkesterin suosion salaisuus?

“Kahdeksan vuosikymmenen aikana on Retuperälle muodostunut ainutlaatuisen hieno konsepti, joka sisältää monia huumorin muotoja useilla eri tasoilla. Jokainen teos esitellään sitä edeltävässä palopuheessa, joka yhdessä käsiohjelmatekstien kanssa edustaa konserttimme verbaalisen huumorin osiota. Näissä voidaan esimerkiksi pilailla poliittisten tai muiden ajankohtaisten asioiden kustannuksella, heittää herjaa yleisöstä, kapellimestarista tai solisteista tai kertoa hieman väritettyjä totuuksia säveltäjistä ja esitettävistä teoksista. Sovituksissamme hypitään lennossa teoksista toiseen lainaten pätkiä milloin mistäkin klassisesta mestariteoksesta tai populäärimusiikin kappaleesta. Joistakin kappaleista löytää aiemmin tunnistamattomia viittauksia vielä kymmenennelläkin kuuntelukerralla.”

”Myös Retuperän ainutlaatuinen sointi tietysti on omiaan vetämään korkeakulttuurin ystäviä paikalle kerta toisensa jälkeen. Ruumiinkulttuurin ystäville tarjolla on koejäsenten voimailunäytös, joka oli mukana jo ensimmäisessä esiintymisessä vuonna 1933. Koejäsenten esittämät voimailuliikkeet kuitenkin aina vaihtuvat suurta loppuhuipennusta lukuunottamatta. Kaiken tämän lisäksi on konsertin tunnelma aivan ainutlaatuinen. Liput myydään loppuun heti, kun ne tulevat myyntiin jo kuukausia ennen tapahtumaa, ja monille konserttivieraillemme osallistuminen on vakaa perinne. Voin rehellisesti sanoa, etten ole samanlaista tunnelmaa kokenut missään muussa konsertissa Suomessa tai ulkomailla, vaikka aktiivinen konserttikävijä olenkin.”

RWBK soittaa 80-vuotisjuhlakonsertin Musiikkitalolla 9. marraskuuta. Millainen show on tiedossa?

“Tiedossa on historiallinen show. Musiikkitalon akustiikkaa pääsee vihdoin kliiniseen rasituskokeeseen, kun Retuperän WBK ensimmäistä kertaa konsertoi siellä. Luvassa on myös historiallinen ohjelma, joka on kasattu orkesterimme taipaleelta kerätyistä parhaista paloista. Finlandia-talon konsertissahan kaikki kuultavat teokset ovat aina kantaesityksiä, ja nyt onkin kiva taas vaihteeksi palata uusista huippusovituksista vanhojen huippusovitusten pariin.”

Miten kuvailisit vuoden 1933 tapahtumia?

“Vaikken tuota aikaa muistakaan, voisin sanoa, että kaikki meni aika hyvin. Maanmittariklubin Polilla järjestämät teemabileet, ”Retuperän palokuntajuhlat”, olivat menestys, ja vaikka juhlat oli tarkoitettu kertakäyttöiseksi, jatkuivat juhlat jokavuotisena tapahtumana 30-luvun loppuun asti. Polyteknikkojen Orkesterin puhaltajista juhlia varten kootun torviyhtyeen, ’Retuperän VPK:n’, taival jatkui vieläkin pidempään, kun nykään Retuperän WBK -kirjoitusasua käyttävä torviorkesterimme juhlii tänä vuonna kahdeksankymmentävuotista taivaltaan.”

Sisältävätkö kappaleiden sovitukset vääriä nuotteja vai soitatteko vain pieleen?

“Alkuperäiskappaleet sisältävät monesti vääriä nuotteja, jotka sovituksissamme sitten korjataan vastaamaan soittamaamme todellisuutta.”

Onko väärin soittaminen helppoa vai vaikeaa?

“Haluaisin oikaista, ettemme soita väärin, vaan oikein väärin. Oikein väärin soittaminen on vaikeaa. Voin vakavissani todeta, että huumori on vaikea laji – liian pieleen soitetussa musiikissa koko idea häviää, eikä se ole enää hauskaa, ja liian hyvin soitettu musiikki on vaan tylsää. Väärin soittaminen sen sijaan on helppoa, se varmaan sujuu luontevasti jopa Rumba-lehden lukijoilta.”

Millaisia RWBK:n pienemmät keikat yleensä ovat ja voiko niitä nähdä missään?

“Retuperän WBK:n esiintymiset jakautuvat kahdenlaisiin todella erilaisiin tilaisuuksiin: konsertteihin ja rahtikeikkoihin. Viime perjantain Finlandia-talon konsertti ja tuleva Musiikkitalon konsertti edustavat tietysti konsertteja, joissa soitamme klassisen musiikin kirkkaimmista lasihelmistä sovitettuja teoksia. Rahtikeikoilla soitamme tanssittavaa rytmimusiikkia ja rytmittävää tanssimusiikkia. Rahtikeikkoja on usein Otaniemessä opiskelijatilaisuuksissa ja -juhlissa, joissa perinteisesti soitamme Teekkarihymnin keskiyön tullen. Otaniemen ulkopuolellakin rahtikeikkoja tietysti on, varmimmiten meidät voi bongata lähiaikoina ainakin Wappuaattona Mantan lakituksessa tai Wapunpäivänä Ullanlinnanmäellä.”

Kuinka humaltuneita soittajat keskimäärin ovat keikoilla?

“Keikoilla olemme sammutustehtävissä, emmekä tavoittele humalatilaa. Halutun sointikuvan saavuttamiseksi on kuitenkin tärkeää, että soittimien lisäksi viritetään myös soittajat.”

Onko RWBK:lla jonkinlaisia keikkaa edeltäviä ja keikan jälkeisiä rituaaleja / perinteitä?

“Ennen keikkaa on tapana virittää, mutta ei harjoitella. Keikan jälkeen on virittämistä syytä jatkaa ainakin, mikäli sointi keikalla vaikutti alavireiseltä. Jokainen orkesterimuusikko tietää, ettei koskaan voi olla liian hyvässä vireessä.”

Onko Retuperän WBK:lla tavoitteita nousta suuremmaksi suuremmille lavoille, vai pyrittekö pysymään ns. aloillanne?

“Retuperän WBK on maailman paras ’uudempaa ranskalaista torwimusiikkia’ esittävä espoolainen teekkaripalokuntaorkesteri ja tämän lisäksi maailman ainoa orkesteri, joka on jo pitkään säännöllisesti myynyt Finlandia-talon loppuun. Pääkaupunkiseudulla ei ole suurempia konserttisaleja. Lisäksi olemme kiertäneet lähes kaikki maailman suurimmat esiintymislavat – useimmat niistä hyvinkin kaukaa, potien lavantautia. Tästä on siis paha enää nousta suuremmaksi eikä suurempia lavojakaan oikeastaan lähistöllä ole, lienee siis parasta pysyä aloillaan.”

Kuinka iso osa orkesterin humoristisuudesta välittyy vain teekkareille?

“Vaikka olemmekin teekkaripalokuntaorkesteri, ei huumorimme mielestäni rajoitu pelkästään teekkariyleisöille sopivaksi. Monet konserttisovitusten musiikkivitseistä vaativat pitkällistä ja syvällistä perehtymistä klassiseen musiikkiin, joten osa tästä humoristisuudesta välittyy vain ammattimuusikoille tai valveutuneille alan harrastajille. Osa vitseistä taas on otettu rytmi- ja viihdemusiikin puolelta, joten tuskin kukaan ymmärtää kaikkia vitsejä, varsinkaan ensimmäisellä kuuntelukerralla. Orkesterimme on varmasti ennaltaan tutumpi entisille ja nykyisille teekkareille kuin muulle kuulijakunnalle, mutta uskon, että tunnelmaan ja huumoriin pääsee sisään kuka tahansa, joka osaa olla suhtautumatta asioihin liian vakavasti.”

Kerro teekkarivitsi.

“Tunnustan, etten osaa kertoa teekkarivitsiä. Mielestäni teekkarius ja teekkarihuumori ovat ennemmin tekoja, asennetta ja tyyliä kuin sanoja tai vitsejä.”