Legendaarinen jääkiekkoseura Tampereen Ilves on kyntänyt suossa vuosikausia. Alennustilasta huolimatta uskollisia kannattajia riittää. Yksi heistä on Suomen tunnetuin rääväsuu Petri Nygård. Lue joulukuun Rumban Vieraissa-haastattelu tästä ja katso lehtiversiota kattavampi kuvagalleria kaupan päälle.
Teksti: Vilho Rajala, kuvat: Markus Paajala
Tampereen Hakametsässä sijaitseva Suomen vanhin jäähalli näyttää surumieliseltä. Marraskuinen ensisohjo on satanut.
Suomen rap-skenen kauhukakara Petri Nygård tervehtii ystävällisesti. Ohjelmassa on jääkiekkoliigan ottelu Ilves–Blues.
Nygård juttelee leppoisasti eikä edes kiroile keskivertolätkäfania enempää. Ilman tavaramerkkilaseja miestä ei tunnista. Naamio on nerokas.
Uusi albumi Valmis mihin vaan on juuri ilmestynyt. Se ei ole vielä poikinut jättihittejä, vaikka Lähekkö panee -videota on sentään katsottu Youtubesta yli puoli miljoonaa kertaa.
”Ne tapahtuu jos tapahtuu, ja jos ei niin ei. Ei se ole minulle se fokus, minkä takia tätä tehdään”, räppäri linjaa.
Jääkiekkoa ja Petri Nygårdia yhdistää kaksi asiaa. Toinen on valtava suosio ja toinen on tietynlainen junttistigma. Räppärin känni- ja pillujuttuja kauhistelevat ainakin mielikuvissa samat ihmiset, jotka eivät ymmärrä aggressiivisen urheilulajin viehätystä.
Suunpieksäjän suurin hitti Selvä päivä assosioituu yhä kevään 2011 jääkiekon maailmanmestaruusjuhliin. Tuolloin Nygårdia vietiin Helsingin Kauppatorille keikalle.
”Isojakin keikkoja on tullut vedettyä, mutta niin vitusti ei ole ollut porukkaa missään. Eikä tule olemaan. Muut ukkelit heittelevät näköjään jäähallikeikkoja ja stadionkeikkojakin, mutta siellä oli silti enemmän”, Petri virnistää.
Nygård pääsi Leijonien bussiin nostamaan pokaalia ja teloi tiimellyksessä polvensakin.
”Ei se siinä humussa tuntunut, mutta aamulla oli farkut veressä. Mitään ei menny rikki, mutta puoli vuotta polvi oli helvetin kipeä.”
Nygård on kannattanut Ilvestä siitä asti, kun tuli lapsena Tampereelle. Tällaisia valintoja ei päätetä tai suunnitella, ne vain tulevat jostain. Pikku-Petri asui Lielahdessa, jossa kaikki kaverit kannattivat Ilvestä. Se oli sillä selvä.
Toisen erän alussa Blues menee johtoon Ilveksen kasvatin Tommi Huhtalan maalilla. Hallissa on hiljaista.
Nygård pelasi itsekin juniorina jääkiekkoa. Ura vei Lielahden ja Lentävänniemen kaupunginosajoukkueista Ilveksen ykkösjoukkueeseen, mutta peliaika oli kortilla. Myöhemmin pelit jatkuivat Tapparassa ja KooVeessa, mutta teininä homma sai jäädä.
”Valmentajat alkoivat sanoa, että nyt kovat reenit, siellä on se ja se katsomassa. En ollut valmis siihen, halusin vain pelata”, Nygård muistelee.
Roberts Jekimovs tuo Ilveksen tasoihin. Costello Companyn maalilaulu We Are the Kings soi. Hetken päästä räjähtää taas, kun Antti Kangasniemi ohjaa lukemiksi 2–1.
Ilves on Suomen kaikkien aikojen menestyneinen jääkiekkoseura. Viimeisin mestaruusviiri on vuodelta 1985. Kauan on aikaa siis.
Seuran kannattaminen on tuntunut jo vuosia oudolta masokismilta. Aina kun on kuvitellut, ettei tästä voi enää alemmas päästä, on tullut uusi romahdus.
Petri Nygård teetti viime vuonna t-paitoja, joihin painettiin pahoinpidellyn näköinen Ilves-logo ja teksti ”We are still the kings”. Myyntivoitto käytettiin Ilveksen vahvistamiseen.
”Tarjosin ideaa, ja Ilveksessä innostuttiin. Itse sanoin, että nämä ovat vain t-paitoja, mutta siitä tulikin iso juttu.”
Paitoja myytiin kymmeniätuhansia. Fanikulmauksen capolla on Nygårdin ideoima paita päällä tässäkin pelissä. Kun Nygård oli hallissa jakamassa nimmareita, hän tajusi, kuinka syvälle Ilves-sydämiin tuo ele osui.
”Viiden–kuudenkympin ikäiset äijätkin tulivat puristamaan kättä, halaamaan ja sanomaan, että jumalauta Petri, tämä on mahtavaa”, hän sanoo.
Kolmas erä on käynnissä. Michael Keränen heittää Turo Asplundille komean rystylätyn, jonka Asplund nostaa maalin kattoon. Jiri Veistola ja Tommi Kivistö lisäävät löylyä, ja Ilves voittaa näytöstyyliin 5–1.
Jos ja kun Ilves vielä nostaa sen seitsemännentoista mestaruusviirin kattoon, millaiset bileet Petri Nygård järjestää?
”Täytyy laittaa kiekkosuojukset päälle, ettei murru luita. Onhan se ehdoton juhlan paikka! Ei sitä fiilistä osaa edes kuvitella.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 12/13. Klikkaa alla olevia kuvia nähdäksesi ne suurempina.
