Flow-festivaali
Sunnuntai, 11.8.2024
Suvilahti, Helsinki
Flow’s perjantain raportin voit lukea täältä. Lauantain raportin voit lukea täältä.
Sunnuntai Flow näytti aluksi joutuvan ilkeiden sääjumalien uhriksi, ja vielä aamupäivästä ukkonen hakkasi rytmiä Helsingin taivaalla. Neljän pintaan sade kuitenkin lakkasi, ja ihmismassat vaelsivat sankoin joukoin paikalle.
Eipä toisaalta sadekaan olisi haitannut Gasellien keikalla menoa, onhan kyseessä Suomen aurinkoisin yhtye. Takuuvarmaa hittitykittelyä kappaleesta toiseen, ja uutuutena lavalla kuultiin tuleva single, jolla vierailee Ellinoora. Ellinoora nähtiin luonnollisesti myös lavalla vierailevana tähtenä.
Alvvays keräsi black tentille yleisön sen verran paljon, ettei telttaan mahtunut kunnolla sisään. Tämä ei ole ihme: yhtye on melkoinen kummajainen indiekentällä, sillä sen kappaleet keräävät miljoonia ja taas miljoonia kuuntelijoita Spotifyssa ja muissa suoratoistopalveluissa. Tähän on syynsä, sillä Allvays on indietä niille, jotka eivät indietä kuuntele. Esimerkiksi Archie, Will You Marry Me ja Dreams Tonite ovat keränneet Spotifyssa mottipäiset yli 100 miljoonaa kuuntelukertaa. Siinä onkin Allvaysin vahvuus ja heikkous. Rouheus puuttuu, mutta kertosäkeitä on mukava rallatella mukana. On silti kunnioitettavaa nähdä ja kuulla, että 2000-luvun alun romanttisen indie-elokuvan soundtrack-sisällöltä kuulostava materiaali liikuttaa massoja.
Artemas on jatkumoa Alvvaysille ja samaan aikaan Silver tentissä esiintyneelle James Blakelle. Artemas on TikTokin kautta nousemassa supertähden asemaan, ja ennen keikkaa yleisöstä kuului rytmikästä huutoa, kun nuorempi kansa halusi yllätysmenestyjän lavalle. I Like the Way You Kiss Me ja If U Think I’m Pretty ovat nykypäivän TikTok-klassikoita, mutta bändin soittamana niistä puuttui levytettyjen versioiden popestetiikka. Tällä hetkellä setissä on vielä myös aivan liian paljon täytettä.
Tätä ongelmaa ei ole Pulpilla, jota on odotettu Suomeen 12 vuoden ajan (välissä toki Jarvis kävi sooloprojektinsa tiimoilta Flow’ssa muutama vuosi sitten). Jarvis Cocker on yhä valtavan valovoimainen keulakuva, joka muisteli lavalla muun muassa yhtyeen keikkaa Ruisrockissa vuonna 1996, kun naapurilavalla soitettiin death metal -versiota The Curen A Forestista. Eli Waltari mainittu! Muistonsa Jarvis luki paperista, joka oli aseteltu mikin viereen, mutta tämä vain nosti sympaattisuusastetta. Samaiselta lapulta luntanttiin ”khiitos” ja muut yleisön kosiskelut. Myös Tove Janssonin syntymäpäivä mainittiin!
Ja kyllähän Pulp oli odottamisen arvoinen. Keikan intensiteetti oli aivan eri luokkaa viime vuonna sunnuntain päättäneen Blurin vastaavaan. Hieman yllättäen keikan puolivälissä esitetyt We Love Life -kappaleet Weeds ja Weeds II (The Origin of the Species) jyräsivät eteenpäin pahaenteisesti ja nousivat lähes illan kohokohdaksi: hittitykittelyn sekaan yhtye oli uskaltanut ottaa kappaleita, joita ei siellä olisi uskonut olevan.
En liene ainoa, joka kuunteli keikkaa hymy huulillaan. Ja kun Jarvis Cocker lauloi lavalla Sorted For E’s and Whizzissä festivaaliekstaasista ( sanan kaikissa merkityksessä), aamupäivästä lapsensa kanssa skidien Flow’ssa paikalla olleet nykyiset perheenäidit ja -isät hymyilivät vieressä. He muistavat jotain, mitä eivät enää harrasta tai tee. Ihmisistä tulee aikuisia, mutta muistot pysyvät. F.E.E.L.I.N.G.C.A.L.L.E.D.L.O.V.E., totta tosiaan.