Immersiivinen metsäretki – Gas Savoy-teatterissa

Wolfgang Voigt aktivoi Gas-aliaksensa ja saapui paluulevyjen musiikin kanssa konsertoimaan Helsinkiin.

Jukka Hätinen

Gas
Savoy-teatteri, Helsinki
8.2.2019

Wolfgang Voigtin mukaan Gas on syntynyt kölniläisessä metsässä happotripillä saadusta ideasta yhdistää Schönberg ja Kraftwerk. Siinä on pitkälti ne elementit, joista Savoy-teatterissa todistettu reilu tuntinen muodostui.

Voigtin työpiste oli sijoitettu lavan takakulmaan, jotta miehen musta siluetti veisi mahdollisimman vähän huomiota taustaprojisoinnilta. Videoloopit veivät Gasin alkupisteeseen Königsforstiin, kuninkaalliseen metsään. Eurooppalaiset havupuut, lehtipuut, köynnökset ja ruusukasvit ohjasivat tunnelmaa siinä missä musiikkikin. Kasvillisuuteen ajetut värifiltterit rauhoittivat tai kiihdyttivät, tasojen määrä vaihteli seesteisestä yksinäisen kasvin tuulessa heilumisesta painajaismaiseen metsän sisällä olevan metsän sisällä olevan metsän sisällä olevan metsän sisällä olevaan metsään hukkumiseen.

Gasin levyillä kuultu musiikki täyttää ambientin tunnusmerkit, mutta konserttitilanteessa näinkin laaja ja epämääräinen karsina tuntui ahtaalta kuvaamaan sitä. Voigtin ohjauksessa syntynyt ääni oli aivan liian dominoivaa ja intensiivistä, se pakotti istumaan jännittyneenä penkin reunalla.

Musiikki oli periaatteessa samaa kuin Gasin paluulevyillä Narkopop (2017) ja Rausch (2018). Verkkaiset taidemusiikkisamplet, lähinnä jouset, puupuhaltimet ja torvet, hyörivät ja pyörivät, ja bassorumpu hiipii viestimään, että teknostahan tässä pohjimmiltaan on kyse.

Mutta kun konsertissa bassorumpu hiipi osaksi äänikuvaa, se ei ollutkaan pinnan alla sykkivä pulssi, vaan käskyttävä, miltei marssimainen huomionkaappaaja. Instrumenttisamplet olivat tunnistettavia, kunnes kerrostuivat kuohuvaksi pauhuksi tai yltyivät viiltäväksi viimaksi. Mahtipontisten monoliittien ja tukahduttavien tiheikköjen jälkeen Voigt navigoi metsän siimeksestä kohti aukeaa, jossa henki kulki ja valo pilkahteli.

Immersiivinen audiovisuaalinen kokemus tuli päätökseensä, kun oksien lomasta alkoi paljastua lopputekstien omaisesti kirjaimet G, A ja S. Kun Voigt asteli varjoista lavan reunalle tervehtimään yleisöään, vaikeutti aplodien antamista käsinojia puristaneiden sormien jäykkyys.