Viime joulukuussa CMX yllätti todellisilla harvinaisuuskeikoilla, joilla yli 30-vuotias yhtye tulkitsi vähemmän kuultuja kappaleitaan. Kolmea erikoiskeikka seurannut seitsemän kuukauden hiljaiselo katkesi eilen, kun suomirockin dinosaurus nousi lauteille kesän (vai koko vuoden?) ainoalla keikallaan Tikkurila festivaaleilla.
Keikkatauko ei kuulunut tai näkynyt yhtyeen ulosannissa, vaan CMX oli heti ensimetreiltä oma itsensä. Keikan avasi Tanssitauti-EP:n (1990) naseva punk-rymistely Tanssin jumala, jonka jälkeen siirryttiin uudempaan tuotantoon.
Soitosta ei löytynyt valittamisen aihetta, mutta miksaus oli ainakin etualalla epätasapainoinen. Uuden rumpalin Olli-Matti Wahlströmin rumpukuviot erottuivat edukseen, mutta kitarat ja laulu tuntuivat hiipuvan vuorotellen kuulumattomiin. A. W. Yrjänä unohteli tuttuun tapaan kappaleiden sanoja tai lauloi niitä eri järjestyksessä kuin levyllä, mutta sehän ei ole mitään uutta.
CMX on aina ollut yhtye, joka näyttää harvinaisen orvolta isolla lavalla, eikä Tikkurilan-keikka ollut mikään poikkeus. Yhtye on parhaiten kotonaaan klubeilla. Lisäksi vain harvat CMX:n kappaleet saavat aikaan suurta yhteislaulua ja festarihurmosta, vaikka yhtyeellä vannoutuneita faneja onkin. Tämän vuoksi CMX on usein tuntunut olevan festivaalien outolintu, mikä korostui Tikkurilassa, jossa yhtye esiintyi JVG:n ja Elastisen välissä.
CMX:n keikoilla runsaasti käyneenä tunnistaa helposti kaksi yhtyeen olomuotoa: On se festivaalien CMX, joka laulattaa yleisöä vanhemmilla radio- ja keikkahiteillä. Toisaalta taas on se fanien rakastama, äkkiväärä ja kummallinen yhtye, jota on hankala mieltää suomirockiksi samassa mielessä kuin Eppu Normaali ja Popeda.
Tikkurilassa korostuikin CMX:n kaksijakoinen rooli yhtäältä hankalaa taiderockia suoltavana hämy-yhtyeenä ja toisaalta pitkän linjan suomirockilmiönä. Keikkasettiin mahtuivat hittiviisikko Elokuun kruunu, Vallat ja väet, Palvelemaan konetta, Ainomieli ja Kultanaamio, sekä intohimoisemmille faneille suunnatut Kiusaajien kiusaaja, Kain ja Epäonnisten liikemiesten helvetti.
Pääpaino keikalla oli kuitenkin festariystävällinen, eikä settiin mahtunut mitään progressiivista ja vaikeaa, kuten vaikkapa Talvikuninkaan (2007) kappaleita. (Keikan päätyttyä todistinkin erikoisen itkupotkuraivarin, jossa muuan humaltunut fani ärjyi paskasta pop-setistä ja vannoi, ettei enää koskaan maksa CMX:n keikasta. Kaikkia ei voi miellyttää.) Biisivalinnoista oudoimmalta tuntui Vainajalan (1998) lopetuskappale Vanha talvitie, joka sopi huonosti festivaalille – ihan jo siksikin, että kappaleen alku on kovin hiljainen, eikä yleisöä saa vaimennettua.
Ylimalkaan voisi sanoa, että CMX:n esiintyminen Tikkurilassa oli yhtyeen fanille mukiinmenevä esitys, mutta olosuhteet huomioonottaen oikein hyväkin. Setissä oli jäänteitä viime syksyn poikkeuksellisemmilta keikoilta, mutta pääasiassa yhtye pysyi turvallisilla linjoilla. Koska kyseessä oli kuitenkin kesän ainoa keikka, olisi esiintymisen kanssa voinut ottaa isompiakin riskejä.
Settilista:
- Tanssin jumala
- Uusi ihmiskunta
- En tahdo nähdä enää yhtään alastonta
- Saatana
- Epäonnisten liikemiesten helvetti
- Kirosäkeet
- Kain
- Elokuun kruunu
- Rakkaudessa ja sodassa
- Vallat ja väet
- Vanha talvitie
- Laavaa
- Palvelemaan konetta
- Linnunrata
- Ainomieli
— - Kiusaajien kiusaaja
- Kultanaamio
